tiistai 10. joulukuuta 2019

C.J. Tudor: Paluu pimeästä

Pohjoisenglantilaista kaivoskylää järisyttää tragedia. Lapsensa tappanut äiti jättää jälkeensä vain verellä kirjoitetun viestin.

Uutinen surmatyöstä ajaa opettaja Joe Thornen palaamaan tuohon lapsuutensa kylään ja vuosikymmenten takaisiin muistoihin – siihen, kuinka hänen pikkusiskonsa Annie katosi. Ja kuinka takaisin tuli joku, joka ei ollut Annie.

Mitä tapahtui niiden tuntien aikana, kun Annie oli kadoksissa? Mitä kylän pinnan alla kytee – ja miksi hautausmaalta puuttuvat lasten haudat?

Wautsi wau, siinäpä se rehellisin ja puhtain reaktio tästä kirjasta. C. J. Tudor osoitti jo aikaisemalla trillerillään, Liitu-ukolla, että hänessä on tarinankertojan ainesta, mutta Paluu pimeästä onnistui lyömään minut ällikällä. Harvoin kirjat onnistuvat karmimaan ja nostamaan ihon kananlihalle, mutta tämä pystyi. Jos tästä tehtäisiin elokuva, en varmaan uskaltaisi katsoa sitä silmät auki, vähintäänkin katsominen pitäisi suorittaa valot päällä ja turvallisesti tyynyn takaa vilkuillen.

Paluu pimeästä tunnelma on tummanmusta ja siinä on yliluonnollisia elementtejä. Joku tai jokin on saanut kaivosalueen luoliin eksyneet lapset muuttumaan täysin. Elääkö luolissa jotain yliluonnollista vai saako vanhat uskomukset ja ihmisen vilkas mielikuvitus kuvittelemaan sellaista, jota ei ole olemassakaan? Juoni tempaisee otteeseensa heti ensi hetkistä ja hellittää otteensa vasta viimeisellä sivulla. Kirja onnistui tarjoilemaan yllätyksiä ja samalla viihdyttämään. Tudorin henkilöhahmojen rakentelu oli myös erittäin onnistunutta. Joe ei ole mikään varsinainen sankari, mutta hänestä oppii kyllä pitämään. Ongelmansa on kullakin, mutta Arnhillissä niitä tuntuu olevan enemmän ja vähemmän ongelmia jokaisella. Tuo pikku kaupunki kätkee sisäänsä paljon synkkiä salaisuuksia.

Kyllähän tästä eittämättä tuli mieleen Kingin kirjat ja tuon kauhunkuninkaan kirjat ovat kuuluneetkin Tudorin suosikkeihin jo nuoruudesta asti. Kirjassa ei kuitenkaan annetta selkeää vastausta yliluonnollisille tapahtumille, ovatko ne edes sitä vai mielikuvituksen tepposia?  Onko kaikki vain ihmismielen pimeänpuolen aikaansaannoksia?  Itse haluan kääntyä kuitenkin yliluonnollisen puoleen, sillä se tekee kirjasta heti paljon ahdistavamman, mutta hyvässä mielessä.

Luin tämän kirjan Halloweenin alla ja tämä oli kyllä tunnelman ja tarinansa puolesta nappivalinta teemaa ajatellen. Jos tykkää piinaavan jännittävistä trillereistä, kannattaa tähän ehdottomasti tutustua. Tämä oli minulle täyden viiden pisteen lukukokemus ja tekisi mieleni melkein lukea tämä heti perään uudestaan, sen verran hyväksi tämä osottautui. Toivottavasti Tudorista kuullaan pian lisää.

Annan kirjalle 5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: WSOY
Ilmestynyt suomeksi: 2019
Alkuteos: The Taking of Annie Thorne (2019)
Sivuja: 431
Suomentanut: Laura Beck

Mistä minulle: Kirjastosta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti