torstai 12. joulukuuta 2019

Katie Lowe: Jumalten verta suonissamme

Vuonna 1998 kampuksen pihan keinuun jähmettyneenä löytyy valkoisiin puetun teinitytön ruumis. Selittämätöntä kuolemantapausta muistelee nykypäivän perspektiivistä Violet.

Nuori Violet tuli uutena oppilaana Elm Hollow Academyyn, tytöille tarkoitettuun sisäoppilaitokseen uinuvassa rannikkokaupungissa. Violet löytää pian uusia ystäviä ja päätyy neljänneksi tarkoin valikoiduksi jäseneksi opintopiiriin, jota pitää karismaattinen taideopettaja Annabel.

Vaikka Annabel yrittää vakuuttaa oppilaansa siitä, että muinaisten okkultististen rituaalien sijaan hän opettaa pelkkää mytologiaa, he alkavat pian uskoa, että taikuus on totta. Violet tempautuu uuteen kiehtovaan maailmaan mutta joutuu pian miettimään, kehen voi todella luottaa. Miten pitkälle nämä nuoret naiset ovat valmiita menemään?
Tässä kirjassa on herkullinen alkuasetelma - nuoruuden raivoa, okkultismia, salaseura ja kadonnut tyttö. Oikein kunnon ainekset kirjaan, joka imaisee mukaansa ja noituu lukijansa. Varsinkin noituus ja okkultismi on aiheita, jotka kiehtovat minua ja monia muitakin suuresti. Kuitenkin sain pettymyksekseni huomata, että näinkin hyvänoloisen tarinan saa pilattua puuduttavan tylsällä ja elottomalla kerronnalla. Jaksoin reiluun puoleen väliin lukea toiveikkaana, sillä olin törmännyt muutamiin kehuviinkin kommentteihin tästä kirjasta, mutta sen jälkeen oli pakko jatkaa harppomalla. Ihan vain siksi että säästän itseltäni aikaa näin surkean kirjan parissa. Keskenjättäminenkin pyöri mielessä useaan otteeseen, mutta se on taito, jota minun pitää hioa vielä. Liityin siis lopulta siihen joukkoon, jotka pettyivät kirjaan kovasti.

Tylsää, tylsää ja tylsää. Oikein mitään ei tunnu tapahtuvan, ja jos jotakin tapahtui oli se kirjoitettu niin latteasti, että sai aikaan lähinnä leukanivelien venymistä. Kaikki tapahtumat tuntuivat olevan yhdentekeviä, kunnes sitten loppua kohden ammutaan pahasti yli. Tätä lukiessa saunan peseminen tuntui useaan otteeseen mielenkiintoisemmalta puuhalta kuin lukeminen, ja sanottakoon että minä vihaan sydänjuuriani myöten siivoamista. Ihmettelen suuresti miten tämä kirja on otettu suomennettavaksi tai alunperin edes kustannettavaksi?

Joten myönnän, että olisi pitänyt uskoa niiden muiden viisaita sanoja, jotka kertoivat tämän kirjan olevan floppi. Olisin säästänyt kallisarvoista aikaani johonkin paljon parempaan kirjaan. Mutta, koska ikinä ei voi tietää onko se muiden mielestä surkea teos itselle jotain kullan arvoista, oli pakko kokeilla itse. Ja ja kuten sanoin olen pariin positiiviseenkin kommenttiin kirjasta törmännyt, joten on tällekkin lukijansa. Minulle tämä oli kuitenkin ihan järkyttävä pettymys!

Annan kirjalle 1 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Gummerus
Ilmestynyt suomeksi: 2019
Alkuteos: The Furies (2019)
Sivuja: 349
Suomentanut: Kristiina Vaara

Mistä minulle: Kirjastosta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti