Emmi-Liia Sjöholmin Paperilla toinen on häikäisevän taitava omakohtainen esikoisteos. Se on aseistariisuvan avoin kirja naiseudesta ja äidiksi kasvamisesta. Sjöholm kirjoittaa omasta elämästään, seksistä, tarpeesta miellyttää miehiä, 14-vuotiaana tehdystä abortista, siitä kuinka hänestä tuli parikymppisenä äitipuoli, kuinka hän lopulta sai oman lapsen, rakkaudesta, halusta, itsen etsimisestä ja vähän löytämisestäkin.
Emmi-Liia Sjöholmin esikoisteos Paperilla toinen on puhuttanut paljon kirjojen ystäviä heti ilmestyttyään. Kirjan markkinointi on siis onnistunut varsin hyvin. Paperilla toinen on kirjailijan omakohtainen, autofiktiivinen kertomus äitiydestä, naiseudesta, seksuaalisuudesta sekä rajojen etsimisestä ja itsensä löytämisestä. Siinä käsitellään aborttia, naisen seksuaalisuutta, äidiksi kasvamisen tunnetta sekä äitipuolena toimimista, nuoruuden haparointia ja elämän kömmähdyksiä. Paljon teemoja, mutta kaikki kulkevat iloisesti käsikädessä keskustellen toistensa kanssa, sillä ihminen on hyvin moniulotteinen olento.
Kirja koostuu lyhyistä kappaleista, hetkistä ja ajatuksista, sirpaleista nuoren naisen elämässä. Sjöholmin kieli on kaunista, eteenpäin soljahtelevaa, joka taipui hyvän lukijan saattelemana myös oikein hienosti äänikirjaksi, jonka kuunteli mukavasti arjen askareiden lomassa. Ei liian raskasta kuunneltavaa, mutta samalla kuitenkin ajatuksia herättävää. Monet Sjöholmin ajatuksista ja kokemuksista, varsinkin koskien äitiyttä, sai minut pohtimaan asioita eri näkökulmista ja samaistumaankin hyvin usein. Naisena ja äitinä, tämä kirja tuuppasi minut keskelle omia ajatuksiani pohtimaan itseäni sekä omia kokemuksiani.
Kirja koostuu lyhyistä kappaleista, hetkistä ja ajatuksista, sirpaleista nuoren naisen elämässä. Sjöholmin kieli on kaunista, eteenpäin soljahtelevaa, joka taipui hyvän lukijan saattelemana myös oikein hienosti äänikirjaksi, jonka kuunteli mukavasti arjen askareiden lomassa. Ei liian raskasta kuunneltavaa, mutta samalla kuitenkin ajatuksia herättävää. Monet Sjöholmin ajatuksista ja kokemuksista, varsinkin koskien äitiyttä, sai minut pohtimaan asioita eri näkökulmista ja samaistumaankin hyvin usein. Naisena ja äitinä, tämä kirja tuuppasi minut keskelle omia ajatuksiani pohtimaan itseäni sekä omia kokemuksiani.
Heti kuuntelukokemuksen päätyttyä ajatukseni olivat hyvin ristiriitaiset. Pidin paljon ja sitten oli asioita, joista en kuitenkaan aivan pitänyt. Sjöholmin teos on varsin rohkea ja suorasukaisesti kerrottu, mutta tuntui menevän välillä kiusallisen pitkälle. Mielikuva tamponin narusta hiertämässä pakaroiden välissä anaaliseksin aikana oli vain too much information. Samoin miesten sukukalleuksien kuvaaminen salaa ja siitä kuvien levittäminen kavereille oli myös mielestäni puhdasta typeryyttä. Jätin ajatukseni muhimaan muutamaksi päiväksi, jotta saisin muodostettua itselleni selkeämmän mielikuvan kirjasta. Yhä uudelleen mietin sitä että rehellisenä kertomuksena tämä oli napakymppi, sillä se heittäköön ensimmäisen kiven, joka ei ole koskaan nuoruudessaan tai aikuisuudessaan tehnyt mitään typerää. Kovinkaan moni ei vain ole kyllin rohkea kertomaan ääneen epäonnistumisistaan, idiooteista toilailuistaan tai horjahduksistaan oman sisäpiirinsä ulkopuolelle tai ylipäätäänsä yhtään kenellekkään. Kirja kertoo ainutlaatuisesti yhden henkilön kokemuksen naisena olemisesta, naiseksi kasvamisesta ja naisen seksuaalisuudesta. Runsas eritteiden määrä sai kuitenkin välillä kavahtamaan. Avoimuus, suoruus ja rehellisyys toimii tiettyyn pisteeseen asti, kunnes menee yli ja tuntee vain kiusaantuvansa tai mikä pahempaa - tuntee myötähäpeää..
Moitin myös kirjan sirpalemaista rakennetta, eheämpi kokonaisuus olisi tuntunut luonnollisemmalta. Ja samalla linjalla olen edelleen, eheämpi rakenne olisi antanut selkeämmän kuvan. Sjöholm on halunnut antaa piutpaut kronologiselle kerronalle, edeten kirjassaan ajatuksesta ja hetkestä toiseen välillä pieniä aasinsiltoja käyttäen, mutta lopputuloksena tästä hajanaisesta ajatuksenjuoksusta oli että asiat tuntuivat toistavan ajottain itseään. Esikoiskirjaksi Paperilla toinen oli kuitenkin aivan toimiva kokonaisuus, joka onnistui herättämään ajatuksia ja tunteita. Rohkeudessaan se ei ollut mitään ainutlaatuista nykykirjallisuuteen peilaten, revitelläänhän kirjojen sivuilla nykyään ties millä asioilla tuntematta tarvetta häpeillä mitään. On täysin lukijasta itsestään kiinni, mikä uppoaa ja mikä ei. Kuitenkin tämä oli minulle hyvä kirja, ei täydellinen eikä Paras -kategoriaan yltävä, mutta ehdottomasti mieleenpainuva.
Annan kirjalle 3,5 / 5 pistettä!
Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Kosmos
Ilmestynyt: 2020
Sivuja: 187
Mistä minulle: Bookbeat
Kommentit
Lähetä kommentti