Johan Theorin: Hämärän hetki

Eräänä sumuisena päivänä Pohjois-Öölannissa 1970-luvulla katoaa pieni Jens-niminen poika jälkiä jättämättä. Vaikka koko kylän väki etsii poikaa, hänestä ei näy jälkeäkään. Poliisi epäilee pojan kävelleen sumussa rantaan ja hukkuneen, mutta Jensin äiti Julia ei voi hyväksyä tuota selitystä, sillä hän tiesi poikansa pelänneen vettä.

Kaksikymmentä vuotta myöhemmin Julia saa puhelun isältään, joka pyytää tytärtään saapumaan jälleen Öölantiin. On tullut ilmi uusia vihjeitä, jotka saattaisivat paljastaa mitä tuona sumuisena päivänä alvarilla tapahtui. Julia matkustaa jälleen lapsuuden seuduilleen ja joutuu kohtaamaan uudestaan surun poikansa katoamisen vuoksi. Gerlof, Julian isä, on saanut postissa vanhan pienen pojan sandaalin, joka on kuulunut Jensille. Gerlof pelkää että vuosikymmeniä sitten pelkoa aiheuttanut Nils Kant niminen mies liittyisi hänen lapsenlapsensa katoamiseen, vaikka miehen on pitänyt olla kuolleena jo vuosia ennen Jensin syntymää.

Hui, miten jännittäviä hetkiä sainkaan viettään tämän kirjan parissa. Tarina ihan tosissaan vei minut mukanaan ja luin kirjaa yöunien hinnalla, sillä en voinut laskea tätä helmeä käsistäni. Kirjassa liikutaan kahdessa aikatasossa. Nykyhetkessä Gerlof sekä Julia yrittävät uusien johtolankojen avulla päästä selville mitä Jensille tapahtui. Uudet johtolangat johdattavat heidät menneisyyden haamujen kannoille, onko Nils Kant sittenkin selvinnyt hengissä? Toisessa ajassa seurataan 1930-luvulta lähtien tuon pahamaineisen Nils Kantin elämää. Lopussa nuo kaksi aivan toisistaan irrallaan olevaa mysteeriä nivoutuvat pikku hiljaa tapahtumien verkoksi, joka on saanut alkunsa jo paljon ennen Jensin syntymää. 

Theorin on onnistunut luomaan henkeäsalpaavan jännittävän kertomuksen, jota kuljetetaan onnistuneesti kahdessa aikatasossa kutoen pikku hiljaa tarinat yhteen. Tarina etenee rauhallisesti eteenpäin kohti loppua, mutta upeasti Theorin on ujuttanut karvojanostattavia kohtia mukaan. Kerran jo mietin että uskallanko jatkaa, kun Julia tippuu kummitustalon portaita ja menettää tajuntansa. Kirjan parissa on siis kutkuttavia kauhunhetkiä sekä piinaavaa jännitystä. Lopussa sain huomata kuinka totaalisesti Theorin oli onnistunut johtamaan minua harhaan, loppuratkaisu tuli minulle täytenä yllätyksenä. En ollut osannut arvata vaikka vihjeet olivat selkeästi esillä, olin jo liiaksi keskittynyt mieheen, jonka huhuttiin kummittelevan alvarilla hämärän hetkellä.

Theorin on lunastanut paikkansa laatudekkariestien paikalta, niin hyvin hänen esikoisensa vakuutti minut. Pitääkin heti lainata lisää miehen kirjoja, kyllä pohjoismaalaiset vain osaavat! Ja tuo kansi houkuttaa pelkistetyllä dramaattisuudellaan tarttumaan kirjaan.

Annan kirjalle arvosanaksi 5 / 5 pistettä

Tietoa kirjasta: 

Kustantamo: Tammi

Ilmestynyt: 2008

Alkuteos: Skumtimmen (2007)

Sivuja: 429

Suomentanut: Outi Menna

Mistä minulle ja miksi: Kirjastosta etsin käsiini miehen esikoisteoksen, sillä halusin päästä tutustumaan tähän kehuttuun kirjailijaan.