Salla Simukka: Punainen kuin veri

Pimiöön on ripustettu kuivumaan pussillinen 500 euron seteleitä. Ilmassa leijuu verinen haju, kun Lumikki Anderson astuu sisään pimiöön. Lumikilla on periaattena olla puuttumatta asioihin, jotka eivät hänelle kuulu. Mutta väärään paikkaan väärään aikaan joutuminen kiskaisee hänet keskelle kansainvälistä huumebisnestä. Neljän vuorokauden mittainainen kiihtyvä tapahtumien sarja heittää Lumikin hengenvaarallisiin tilanteisiin, pakenemaan rikollisia ja lopulta Jääkarhuksi kutsutun rikollisen salaisiin juhliin.

Minulla on periaatteena, etten varaile kirjoja kirjastosta, vaan lainaan ne kun ne sattuvat olemaan paikalla. Koskaan ennen ei ole käynyt niin, että ilmestymisestään asti olen jokaisella kirjasto reisulla kahdessa käyttämässäni kirjastossa käynyt kurkkimassa tämän trilogian ensimmäistä osaa, ja vasta nyt se oli ensimmäistä kertaa paikalla. Onneksi satuin vihdoin saamaan kirjan lainaan, sillä vaikka aluksi olin epäilevä Elli kirjaa kohtaan, pidin siittä yllättävän paljon. 

Lumikki Anderson -trilogia on nuorten viihdekirjallisuutta ja kirjan päähenkilöt ovatkin aikuisuuden kynnyksellä keikkuvia nuoria. Lumikki on omalaatuinen persoona, joka erottuu joukosta. Kun Lumikki joutuu tahtomattaan keskelle rikollisvyyhteä, samalla palataan pieninä palasina hänen menneisyyteensä, johon liittyy mm. kiusaamista. Siinä koukku, joka saa tarttumaan varmasti sarjan seuraavaankin osaan.

Todella rytäkällä tämä tarina eteni, tarina on realismia, rikollismaailma on todella brutaalia, jossa heikot jäävät jalkoihin. Mutta se miten nuoret siihen sekaantuvat tuntui hieman epäuskottavalta. Ei nämä seikat kuitenkaan lukiessa häirineet, sillä olin täysin mukana tarinan pyörityksessä. Jälkeenpäin kirjaa ajatellessa huomasin vasta nämä seikat. Oikein oivallinen tiukkaa trilleriä tarjoava nuortenromaani. Pidin myös kovasti päähenkilöstä Lumikista, joka oli vahva, mutta samalla haavoittuva. Oikeastaan kirjassa oli paljon elementtejä, jotka tekivät siittä onnistuneen. Kerronta oli sujuvaa eikä töksähtelevää, pidin intertekstuaalisista viittauksista ja juoni on onnistunut sen imaistessa lukijansa kirjan ensi sivuilta lähtien. Mitäpä sitä turhaan aina diipadaapailemaan.

Ei tämä kuitenkaan page turnerina ollut minulle mikään vuoden kirja vaan annan kirjalle 3,5 / 5 pistettä. Mutta uskokaa, että kauan arpoin että annanko jopa 4 pistettä. Ja aikomuksena on lukea trilogian seuraava osa Valkea kuin lumi.

Tietoa kirjasta:

Kustantamo: Tammi

Ilmestynyt 2013

Sivuja: 264

Mistä minulle:  Kirjastosta