"Kun Robert Walter, Amsterdamin pormestari, näkee vaimonsa
nauravan juhlissa kaupunginvaltuutetun kanssa, hän epäilee heti
pahinta. Pitkästä ja onnellisesta avioliitosta huolimatta Robert
on varma Sylvian petollisuudesta – ja vielä kaiken lisäksi miehen
kanssa, joka on ympäristöintoilija ja haluaa pilata Amsterdamin
horisontin rakentamalla sen täyteen tuulivoimaloita.
Pian juhlien jälkeen esiin putkahtaa valokuva, jossa kolme
mielenosoittajaa pahoinpitelee poliisia Vietnamin sodan vastaisessa
mielenosoituksessa – kuvan löytäneen toimittajan mukaan
Robert on yksi pahoinpitelijöistä. Heti perään Robertin
94-vuotias isä ilmoittaa, että hän haluaa kuolla vaimonsa kanssa
yhdessä, heidän itse päättämällään hetkellä. Onko päätös
todella yhteinen, vai yrittääkö toinen Robertin vanhemmista
päästä toisesta eroon?"
Pidin valtavasti Kochin aiemmista teoksista Illallinen ja Lääkäri. Lääkäriä muistan lukeneeni uudenvuodenyönä niin intensiivisesti, että minulta meni juhlinnat ja ilotulitukset aivan sivusuun. En vain malttanut millään laskea kirjaa käsistäni, en voinut edes nukkua ennenkuin olin saanut tietää mitä lopussa tapahtuu. Naapuri minulta on vielä lukematta ja olen kuullut kehuvia arvioita siitä, joten aikomuksenani on sekin vielä lukea. Ihailen Kochissa hänen tarkkaa psykologista silmää, joka tekee hänen kirjoistaan mielenkiintoista luettavaa. Hän kaivaa ihmismielen tunkkaisimpia ja pimeimpiä perukoita ja kirjoittaa ne esille arkielämän avulla maalaillen. Hän inhimillistää nuo pimeät puolet, mutta se tekeekin hänen kirjoistaan hyytäviä. Tälle tasolle Pormestari ei kuitenkaan yllä. Kirjassa toki käsitellään jälleen taas puhuttelevia aiheita, kuten eutanasiaa ja ihmissuhteita. Koch kuvaa päähenkilö Robertin inhmillisenä hahmona, josta aluksi pitää, mutta lopulta tajuaa ettei mies ole ollenkaan rakastettava. Kerronan sekaan oli kuitenkin ujutettu ihan liikaa Robertin ajatuksenjuoksua, joka toi mukanaan liikaa kirjan kannalta epäolennaista kerrontaa ja liirumlaarumia. Sivujuonia oli myös liikaa, eikä lopussa kyetty kasaamaan kaikkea eheäksi kokonaisuudeksi, joka olisi tyydyttänyt minun uteliaisuuteni. Olin kirjan luettuani lähinnä hölmistynyt ja pettynyt. Pormestari sortui omaan runsauteensa, eikä Koch kyennyt pitämään tarinaa kasassa edes tyydyttävästi, joten lukukokemus oli sekava.
Kirjan lähes 400 sivua tuntui ikuisuudelta, vaikka alussa kirja tuntui mukavan nopealukuiselta alkoi puolivälissä turhan jaarittelu jo kyllästyttää. Minun oli ajoittain pakko harppoa yli sitä jonninjoutavaa löpinää tai kirja ei olisi koskaan tullut loppuun. Olisinhan toki voinut jättää kirjan kesken, mutta tiesin että Kochilta saattoi odottaa mitä vain, joten halusin nähdä mihin hän tarinansa vie. Ei olisi maksanut vaivaa, olisin voinut surutta jättää kirjan kesken, enkä olisi menettänyt yhtään mitään. Toivottavasti Naapuri on onnistuneempi teos kuin tämä.
Annan kirjalle 2 / 5 pistettä!
Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Siltala
Ilmestynyt suomeksi: 2017
Alkuteos: De Greppel (2016)
Sivuja: 383
Suomentanut: Mari Janatuinen
Mistä minulle: Kirjastosta
Mä olen niin Kochin kirjoihin ihastunut, että annoin tällekin kirjalle viisi tähteä. Näissä kirjoissa on jotakin vastenmielistä ja samalla kertaa niitä pitää ihailla. Aika omituinen yhdistelmä, mutta ihailen.
VastaaPoistaLuin tämän väsyneenä ja kiireessä ja syytin olosuhteita, etten oikein saanut kiinni tarinasta. Mutta ehkä syy oli myös jaarittelussa? Hypin myös osia ohi, joten kokonaisuus jäi hämäräksi. Vaikka alkuasetelma oli Kochin tapaan herkullinen.
VastaaPoistaOlen kova Koch -fani, mutta Pormestari ei yltänyt todellakaan esim. Illallisen tasolle, joka on minulle edelleen kirja josta en pääse irti: ne ihmiset olivat niin kauheita erinomaisuudessaan ja mihin katosi adoptiopoika! Tässä minua jäi kyllä pyörittämään tuo mukayhteisitsemurha. Kukaan ei anna vastausta, vai olisiko vastaus isäukko ajelemassa uuden naisen kanssa avoautolla.
VastaaPoista