Sarah Crossan: Kuunnousu

Seitsemäntoistavuotias Joe ei ole nähnyt veljeään kymmeneen vuoteen. Ei Ed varsinaisesti häipynyt. Se oli rajumpi juttu. Ed on telkien takana ja odottaa kuolemantuomiota. Nyt Edin teloituspäivämäärä on määrätty, ja aika käy vähiin. Joe tahtoo viettää viimeiset viikot veljensä kanssa. Viis siitä, mitä muut ajattelevat, ja riippumatta siitä oliko Ed syyllinen siihen rikokseen, josta hänet tuomittiin. Onko sillä loppujen lopuksi edes väliä?

Luin aikaisemmin tänä vuonna Crossanin aiemmin ilmestyneen säeromaanin Yksi, joka oli minulle vaikuttava lukukokemus ja sai silmäkulmat kostumaan. Tämä toinen suomennettu romaani, Kuunnousu, puolestaan onnistui avaamaan patoluukut kokonaan. Todella koskettava tarina, joka osui tunteisiini hyvin ravisuttelevasti.

Kirjan tunnelman on jo alusta alkaen hyvin surumielinen, Joe tulee perheestä, jossa ei ole saanut parasta mahdollista alkua elämälleen. Äiti on alkoholisti yksinhuoltaja ja rahasta on pulaa. Joe sisarineen kasvaa ankeissa oloissa ja lopulta isoveli Ed, joutuu vaikeuksiin. Onko hän syyllinen vai leimattu syylliseksi lähtökohtiensa johdosta? Onko hän uhri byrokratian ja politikoinnin rattaissa? Surumielinen tunnelma ei kuitenkaan hellitä tarinan edetessä, kun teini-ikäinen Joe matkustaa Texasiin viettäkseen viimeiset viikot kuolemansellissä istuvan veljensä kanssa. Ed on saanut päivämäärän, joilloin hänen tuomionsa pannaan täytäntöön ja isoveljen elämä päättyy myrkkyruiskeeseen. Mitä pidemmälle tarina etenee, sitä suuremmaksi pala kurkussa kasvaa ja viimeiset sivut luin kyynelien valuessa poskilla valtoimenaan. 

Miksi ylipäätänsä missään on enää kuolemantuomioita? Varsinkin, kun se on kalliimpaa kuin elinkautinen? Tämä oli sellainen fakta, joka piti aivan tarkistaa tätä kirjoittaessa paikkansapitäväksi, mutta näin se tosiaan on, vaikka voisi kuvitella aivan muuta. Mutta olen elänyt oikeassa luulossa. Entä tekeekö kuolemantuomio sen langettaneista sekä täytäntöönpanevista ihmisistä sen parempia kuin murhasta tuomitut rikolliset? Crossan asettaa lukijansa moraalisten ja vaikeiden kysymysten eteen. Vaikka kirjan luki yhdeltä istumalta, säeromaanin vähäsanaisen ja -eleisen kerronan sisään kätkeytyy monia kerroksia ja sydäntäsärkevä tarina. Pidän valtavasti säeromaaneista, ne ovat puhuttelevia kaikessa kauneudessaan, mutta Crossan on ehdottomasti säeromaanien kruunaamaton kuningatar. Hänen kirjansa onnistuvat olemaan ikimuistoisia lukukokemuksia.

Kuten Yksikin, myös Kuunnousu on YA-kirjallisuutta ja suosittelen tätä varauksetta niin nuorille kuin aikuisillekkin. Lukekaa Crossania, ette takuulla kadu sitä, hänen romaaninsa ovat upeita.

Annan kirjalle 5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:

Kustantamo: S & S

Ilmestynyt suomeksi: 2020

Alkuteos: Moonrise (2017)

Sivuja: 381

Suomentanut: Kaisa Kattelus

Mistä minulle: Kirjastosta