Torey Hayden: Satutettu lapsi

Syrjäisessä Walesin kolkassa vanhempiensa hylkäämä 9-vuotias Jessie on vaarassa päätyä yhdeksi lastensuojelun menetetyistä tapauksista. Kiintymyssuhteen muodostaminen näyttää olevan tytölle mahdotonta, ja hän on tottunut valehtelemaan ja satuttamaan saadakseen tahtonsa läpi. Kun päättäväinen terapeutti Torey Hayden ryhtyy hoitamaan Jessietä, alkavat tytön valheiden taakse piilottamat karmivat totuudet paljastua. 

Torey Hayden saa yhteyden lapsiin, joiden kohdalla moni on luovuttanut. Samalla hän todistaa ehdottoman rakkauden voiman.

Nuorempana oikein ahmin Haydenin kirjoja. Varsinkin hänen autofiktiiviset kertomuksensa työstään traumatisoituneiden, erityislasten, kaltoinkohdeltujen ja haastavien lasten parissa ovat olleet todella vaikuttavaa luettavaa. Pidin kuitenkin myös hänen fiktiivisestä romaanistaan Auringonkukkametsä. Vuosiin ei kuitenkaan Haydenilta ole ilmestynyt mitään uutta, joten oli selvää, kun tämä uusin ilmestyi suomeksi, että se oli luettava heti tuoreeltaan. Satuttettu lapsi oli jälleen erittäin taidokkaasti kerrottu tarina, mutta sydäntäni särki pienen Jessien kokema kivikkoinen alku elämälle. 

Koskaan ei ole helppoa lukea tarinoita, joissa lapsia on kohdeltu kaltoin, laiminlyöty, pahoinpidelty, käytetty hyväksi tai mitä vaan, joka riistää lapselta lapsuuden ja rikkoo heitä vastaan. Jessien käytös on erittäin haastavaa, jonka vuoksi häntä on huostaanoton jälkeen heitelty sijaiskodista toiseen. Kukaan ei tunnu pärjäävän tämän lapsen kanssa, jonka omat vanhemmat luovuttivat vapaaehtoisesti pois. Nuoresta iästään huolimatta vain 9-vuotias Jessie on taitava valehtelija ja vielä mestarillisempi manipuloimaan ihmisiä saadakseen tahtonsa läpi. Hänellä on myös historiaa tuhopolttajana. Kukaan ei tunnu saavan yhteyttä lapseen. Kun Torey Hayden astuu kuvioihin ja ryhtyy hoitamaan Jessietä rautaisella ammattitaidollaan, tuottaa sinnikäs työ tulosta ja tarina Jessien ongelmallisen käytöksen takana alkaa purkautua. Toivoa on, vaikka aluksi Jessien auttaminen vaikutti lähes toivottomalta tehtävältä.

Haydenillä on tarinankertojan lahja. Vaikka kirja on aiheltaan rankka, on se silti lähes ahmittava. Haydenin kuvailu on hyvin eläväistä. Hän myös avaa lukijalle omia tulkintojaan Jessien käytöksestä sekä mahdollisista syistä ja vaikuttimista sen taustalla. Lisäksi hän kertoo erilaisista keinoista ja terapiavälineistä sekä miksi hän päätyy tai on päätynyt toimimaan tietyllä tavalla. Jessien tapauksen ohella Hayden avaa myös Walesin lastensuojelun lohduntonta tilannetta - sosiaalityöntekijät on loppuun ajettuja ja sortumassa työtaakan alle. Rahaa ja resursseja ei ole tarpeeksi, että kaikki saisivat tarvitsemaansa apua ja tukea. Monen lapsen ja nuoren elämän alkutaipale on tämän vuoksi tarpeettoman kivikkoinen kotoa saadun kurjan alun lisäksi. Eikä tämä tilanne ole meille aivan vierasta täällä Suomessakaan.

Haydenin kyky luoda yhteys haastavimpiinkin lapsiin on ilmiömäinen, hän oikein huokuu rauhallisuutta ja uskoa hyvään. Vaikka pään sisällä hän saattaakin joskus epäröidä hieman, on hän silti raudanluja ammattilainen. Toivon että Haydenista kuullaan vielä lisää, vaikka aina uuden autofiktiivisen romaanin ilmestyminen tarkoittaa taas yhtä kurjaa lapsikohtaloa maailmassa. Tavanomaisista tarinoista tuskin on ammennetaan kovin paljon myyväksi romaaniksi asti. 

Mutta miksi, oi miksi, tämä kirja oli painettu taas henkäyksen ohuelle paperille? Kirja pitää sisällään 300 sivua, mutta ulkoisesti se näyttää siltä, että on puolet lyhyempi. Näitä ohuen ohuita sivuja on epämiellyttävä käännellä ja niistä kuultaa liikaa läpi. Eikö voisi painaa vain ihan tavallisen paksuiselle paperille? Muuta moitittavaa en tästä kirjasta kuitenkaan löydä.

Jos Haydenin kirjat eivät ole vielä tuttuja, suosittelen tutustumaan. 

Annan kirjalle 5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:

Kustantamo: Otava

Ilmestynyt suomeksi: 2020

Alkuteos: Lost Child (2019)

Sivuja: 302

Suomentanut: Seppo Raudaskoski

Mistä minulle: Kirjastosta