Jälleen kerran lyhytarvioita

 Hang Kang: Valkoinen kirja

Gummerus, 2021

"Viiltävän herkkänäköinen tutkielma surusta ja valkoisesta väristä

Valkoinen kirja on rakkaudentunnustus nimettömältä kertojalta isosiskolle, joka kuoli vain muutaman tunnin ikäisenä. Sisaren tarina koostuu äidinmaidosta, kapaloista ja vauvan riisinvalkeasta ihosta. Niiden valkeus yhdistyy muihin valkoisiin muistoihin, ja sumuinen aamu, sokeripala ja naapurin valkoinen koira punovat sisaren osaksi kertojan elämää.

Valkoinen väri kasvaa kuvaamaan niin ihmissielua ja sen sitkeyttä kuin myös hävityksen tuhkasta nousevaa elämää. Kipu, suru ja kauneus hohtavat kaikki valkoisina ja toisistaan erottamattomina."

Hang Kangin Valkoinen kirja oli kunnianosoitus vain kahden tunnin ikäisenä kuollellee isosiskolle. Kirja piti sisällään hienoa kerrontaa ja hyvin oivaltavia ajatuksia, mutta jotenkin koin tämän olevan liian korkealentoinen minun makuuni. Tämä teos oli kuin liukas pala saippuaa, joka lipesi otteesta aina kun siitä sai kiinni. Halusin ymmärtää, halusin löytää sen hienouden, mistä tätä teosta on kiitelty, mutta se ei avautunut minulle.

Muistelin, että aiemmin lukemani Kangin teos Vegetaristi olisi ollut minulle vaikuttava lukukokemus ja muistelin myös ihan pitäneeni tuosta teoksesta. Kävi kuitenkin ilmi, että aika oli iloisesti päässyt kultaamaan muistot tämän kirjan kohdalla, sillä kirjasta tekemäni postaus paljasti minun kokeneen samankaltaista hämmenystä Vegetaristinkin kohdalla. Postaukseni Vegetaristista löytyy täältä. 

En tiedä, oliko formaatti yksi syyllinen siihen, että koin jääväni ulkopuolelle kirjasta? Kuuntelin Valkoisen kirjan äänikirjana ja tämän tyyppisen kirjaan oli haastavaa keskittyä kuunneltuna. Olisiko tekstin näkeminen ja lukeminen ihan perinteisesti avannut kirjaa minulle paremmin? En tiedä, mutta en ole kuitenkaan innokas kokeilemaan Valkoista kirjaa uudestaan. Valkoinen kirja oli lyhyt, mutta sivumääräänsä nähden varsin tuhti, kuten Vegetaristikin. 

Alice Oseman: Heartstopper: Volume One

Graphix, 2020

"Charlie and Nick are at the same school, but they've never met ... until one day when they're made to sit together. They quickly become friends, and soon Charlie is falling hard for Nick, even though he doesn't think he has a chance.

But love works in surprising ways, and Nick is more interested in Charlie than either of them realised."

Osemanin Heartsopper -sarjakuvat on pyörineet kirjasomessa paljon esillä, ja kun siskoni tilasi ensimmäisen osan itselleen, olin kärppänä paikalla ja ahmaisinkin sarjakuvan yhdeltä istumalta. Heartstopper - Volume One osoittautui ihanan lämminhenkiseksi ja sympaattiseksi tarinaksi ensi ihastumisesta, tunteista ja seksuaalisuudesta. Pidin todella tyyliä, jolla Oseman tätä asiaa lähestyi. 

Sarjakuvan graafinen tyyli hiveli myös omaa silmää mukavasti. En ollut ihan sarjakuvan kohderyhmää. Veikkaan, että teini-ikäisiä, ja hieman vanhempia ja miksei nuorempiakin, tämä sarjakuva puhuttelee varmasti paljon enemmän. Mutta tykkäsin tästä silti todella paljon! Haluan ehdottomasti lukea seuraavatkin osat ja toivoisin, että tämä tai tämänkaltaisia sarjakuvia saataisiin suomeksikin. Sarjakuvat ovat kuitenkin matalemman kynnyksen kirjallisuutta ja oivallisia myös sellaisille nuorille, jotka eivät lukemisesta niin ole innostuneet. 

Seanan McGuire: Every Heart a Doorway

Tor Books, 2016

Eleanor West's Home for Wayward Children

No Solicitations

No Visitors

No Quests

Children have always disappeared under the right conditions; slipping through the shadows under a bed or at the back of a wardrobe, tumbling down rabbit holes and into old wells, and emerging somewhere... else.

But magical lands have little need for used-up miracle children.

Nancy tumbled once, but now she's back. The things she's experienced... they change a person. The children under Miss West's care understand all too well. And each of them is seeking a way back to their own fantasy world.

But Nancy's arrival marks a change at the Home. There's a darkness just around each corner, and when tragedy strikes, it's up to Nancy and her new-found schoolmates to get to the heart of things.

No matter the cost.

Tässä kirjassa on todella mielenkiintoinen idea ja tarina on kiehtova, sopivalla tavalla omituinen ja omalaatuinen. Mitä tapahtuu kaikille niille fantasiasatujen lapsille, kun he tulevat takaisin fantasiamaailmasta normaali maailmaan? Pakkohan sen on olla jollain tapaa traumaattista näille lapsille, onhan muutos kuitenkin suuri reaalimaailman ja fantasiamaailman välillä. 

Kirja tempaisi mukaansa heti alkumetreiltä, mutta jätti lopulta ikävällä tavalla nälkäiseksi. Tykkään yleensä ohuista kirjoista, sillä ne ovat nopealukuisia, mutta tämä kirja kärsi ikävästi vähäisestä sivumäärästään. Kirja olisi kaivannut hieman enemmän lihaa luidensa ympärille, ainakin minun mielestä. Olisin halunnut päästä syvemmälle tarinaan, sillä nyt tuntui että jäin tarinassa ulkopuolelle. Henkilöhahmotkin jäivät harmillisen etäisiksi. Toivottavasti kuitenkin seuraavat osat tuovat vastauksia niihin lukuisiin kysymyksiin, jotka jäivät vaivaamaan mieltä tämän ensimmäisen osan lukemisen jälkeen. 

Mutta, jos kaipaat synkkäsävyistä, omintakeista, nopeasti luettavaa YA-fantasiaa, kannattaa tarttua tähän Wayward Children -sarjan ensimmäiseen osaan. Suomeksi tätä ei ole, mutta jos englanti taipuu niin suosittelen. Every Heart a Doorway on kirja, joka on niittänyt paljon mainetta ulkomailla ja palkittukin useamman kerran. 

Ilona Tuominen: Ja jollen sinua saa

Bazar, 2021

Kaksikymmentäyhdeksänvuotias Riia Haapakorpi on opettaja, joka saa raamit elämälleen arkisista rutiineistaan. Kaikki muuttuu kuitenkin hetkessä, kun eräänä iltana kotiin palaavan Riian pysäyttää pariskunta, joka on havainnut veritahroilta muistuttavia jälkiä maassa. Riia seuraa jälkiä läheiseen pusikkoon, josta löytyy vain täyteen ahdettu urheilukassi. Riia avaa kassia, ja sen sisältä häntä tuijottavat irti leikatun pään silmät täynnä kauhua.

Riia joutuu tapauksen todistajana yhteyksiin poliisin kanssa, ja tutkimusten edetessä ja uusien todisteiden myötä alkaa näyttää vahvasti siltä, että paloittelusurmilla on jokin yhteys Riiaan.

Huih, miten hyytävä jännäri tämä Ilona Tuomisen esikoistrilleri olikaan. Ja kuinka vahva näytös esikoikseksi! Kuuntelin tämän äänikirjana lenkkeilyn lomassa ja täytyy sanoa, että kyllä tuli aina kiire lenkille, jotta pääsi jatkamaan kirjan parissa.

Viihdyttävä, mutta ennen kaikkea yllättävä. Omat arvaukseni syyllisestä ja motiiveista menivät aivan metsään. Luonehdinta "rakkauden kipeys muuttuu sairaudeksi" johti minut aikatavalla harhaan. Mutta, kun trilleri on koukuttava ja yllättävä se on aina positiivista, sillä hyvin harva trilleri onnistuu enää yllättämään. Tähän kun lisätään, että Tuomisen kirja oli oikeasti jännittävä, jopa puistattava, niin kyllä tämä nousi äänikirja kategoriassa parhaimpien joukkoon. 

Kirjan juonta oli helppoa seurata. Jännitys tiivistyi loppua kohti myös mukavasti. Tiesin että Riia tulee varmasti joutumaan pulaan, mutta toivoin todella, että niin ei kävisi. Kaikki iralliset juonenpäät myös punoutuivat yhteen, mutta jotain jätettiin myös lukijan oman päättelyn varaan. 

Jos kaipaa kesälukemiseksi tai -kuunneltavaksi jotain menevää trilleriä niin suosittelen kokeilemaan tätä! Vähän saattoi tämän kuuntelun jälkeen kuumottaa lenkkillä polun varteen jätetty Ikean kassi. Onneksi siellä oli vain polttopuita!

Nina Wähä: Perintö

WSOY, 2021

Kun Anni huomaa olevansa raskaana, hän palaa vastahakoisesti Tornionjokilaaksoon, maatilalle, jossa varttui. Siellä ei puhuta ruotsia eikä suomea vaan jotain kolmatta kieltä, jotain omaa – meänkieltä. Perheeseen kuuluu isä ja äiti ja kaksitoista lasta (tai neljätoista, riippuen laskentatavasta). Kukaan ei ole erityisen innoissaan Annin paluusta, innostuminen ei vain kuulu perheen tyyliin. Pentti-isä on hallinnut perhettään jo vuosia despootin ottein, ja nyt Siiri-äiti vihdoin päättää, että kaikella on rajansa. August-ehdokkaanakin ollut hulvaton Perintö on elämässä raivokkaasti roikkuva perhetarina, jossa jokainen perheenjäsen kirjoitetaan taiten oman elämänsä päähenkilöksi.

Wähän kehuttu perheromaani Perintö sijoittui minulle tuttuihin maisemiin. Siksipä varmaan alunperin kirjan kirjastosta olin varannutkin, vaikken enää sitä muistanut, kun kirjan viimein varausjonosta sain. Tämä yli 500 sivuinen järkäle taittui mukavan nopeasti ja vaivattomasti, mutta en ihastunut tähän mitenkään varauksettomasti. Ihastuminen ylipäätään on aivan liian positiivinen sana kuvailemaan fiiliksiäni tästä kirjasta. Toimin perheen, heidän keskinäiset suhteensa, perhedynamiikan, sisarussuhteiden sekä traumojen vaikututesten kuvailu oli eittämättä mielenkiintoista. Koko perheestä tuskin löytyi yhtään ehjää ja vakaata sielua. Mutta minulle jäi olo, että oliko yhteen kirjaan pakko mahduttaa niin paljon kaikkea. Perheen 14 lapsesta 12 on selvinnyt hengissä ja mukaan mahtuu, rikollisia, eläintekidutusta ja eläimiin sekaantumista, homoseksuaalisuutta aikana, kun homoseksuaalisuus oli vielä tabu, perhe- ja lähisuhdeväkivaltaa, seksuaalistaväkivaltaa, kieroilua, eläinten kanssa kommunikointia, tuhopolttoja, feminismiä, masennusta ja mielenterveysongelmia, alkoholismia jne. Too much, way too much!