Kun unelmista tuli totta

Minun oli tarkoitus kirjoittaa romanttisista tarinoista ja feel good kirjoista postaus melkein pari viikkoa sitten ystävänpäivän aikaan. Mutta, alkuvuosi toi yllättäen eteen varsin perustavanlaatuisen elämänmuutoksen, joka eteni sellaista pikavauhtia, että hatusta sai pitää kiinni. Vielä tammikuun alussa emme mieheni kanssa osanneet edes aavistaa, että yksi meidän suurimmista unelmista toteutuu helmikuun alussa. Niinpä some, kirjat ja blogikin sai väistyä sivuun hetkeksi kokonaan. Nyt on kuitenkin hullunmylly rauhoittunut ja ajattelin kerrankin puhua ohi kirjojen ja kertoa teille, mitä kaikkea ehti tapahtua muutaman viikon aikana.

Mieheni lähetti minulle tammikuun alkupuolella linkin Etuovi.comin linkkiin. Olimme etsineet puoliaktiivisesti omakotitaloa jo jonkin aikaa, mutta haastavaksi oikean talon löytymisen teki se, että vaadimme sen sijaitsevan kyllin lähellä lasten nykyistä koulua, makuuhuoneita tulisi olla vähintään neljä ja tontin oma. Eli halusimme talon sijaitsevan samalla kylällä, jossa olimme asuneet viimeiset kolme vuotta. Haastavan sijainnista teki se, että taloja tuli myyntiin melko harvoin ja suurin osa niistä oli sellaisia tikittäviä aikapommeja, joihin ei uskaltanut sekaantua, vaikka remontointiin olimme toki varautuneet. Isokaan remontti ei olisi haitannut, kunhan talo olisi asuttavassa kunnossa edes osittain. Osa taloista oli sitten taas liian kalliita meidän budjettiimme. Linkki innosti minut selailemaan Etuovea vaihteeksi ja silloin silmiini pisti taas ilmoitus talosta, jota olin käynyt vilkuilemassa jo parin kuukauden ajan, mutta jonka hintapyynti oli liian korkea. Nyt hintaa oli laskettu ja oltiin lähellä meidän kipurajaa. Olin jo miehelle puhunut kyseisestä talosta unelmatalonani, jota olen viimeisen kolmen vuoden aikana ihaillut koiranulkoilutuslenkeillä. Talo sijaitsi nimittäin vain 400m päässä ja kuljin talon ohi lähes viikoittain. Talon kaunis pihapiiri ja itse talon kauneus oli kiinnittänyt huomioni. Sanoin miehelleni, että menemme katsomaan nyt myös unelmataloa ja hän suostui. Oikeastaan en antanut edes vaihtoehtoa.

Kävimme katsomassa samana päivänä toistakin taloa, mutta unelmatalo veti puoleensa. Heti sisään astuessa tuntui kodilta. Mieheni kävi tarkasti joka nurkan läpi ja kuntoraportti vaikutti hyvältä. Parhaalta mitä olimme siihen mennessä nähneet ja olimme nähneet monta. Talo oli käynyt mittavat remontit läpi, vesiputket oli uusittu, ikkunat vaihdettu, katto uusittu, julkisivuremontti tehty. Mieheni ei saanut allergisia oireita sisäilmasta, joka on aika hyvä indikaattori ollut talonäytöissä. Jätimme tarjouksen, johon myyjä suostui. Nopealla aikataululla saimme oman osakkeen myytyä ja uudesta talosta kauppakirjat tehtyä. Sitten alkoi vimmattu pakkaaminen ja viikossa olin saanut koko viisihenkisen perheemme omaisuuden pakattua laatikoihin ja muutamassa päivässä oli rivitalo-osake tyhjänä varastoja myöten. Odottamassa uutta asukasta. 

Kirjoitan tätä uudessa kodissani, keittiönpöydän ääressä. Leivinuunin suloinen lämpö lämmittää mukavasti pakkasen paukkuessa ulkona ja nurkissa. Yli 70-vuotias talovanhus on kaunis ja teemme tästä oman näköisen hiljalleen, talon ikää sekä vanhoja rakennusperinteitä kunnioittaen. Olen lukenut paljon kuluneen viikon aikana, mutta en romaaneja. Olen opiskellut rintamiestalojen remontoinnista ja sielunelämästä. Mutta talo on ihana näinkin, mitään kiirettä ei ole. Kuuntelemme ja katsomme mitä talo meille kertoo ja näyttää. Suunnitelmat teemme sen mukaan. Ensimmäisenä pääsee käsittelyyn tyttären huone, sillä hänen ehdoton toiveensa oli vaaleanpunaiset seinät. Nykyiset harmaat ovat kuulemma ankeat. Tänään siis suuntammekin maalikaupoille.

Erityisesti rakastan tässä talossa olohuoneen vihreitä seiniä.
Mikä on hauska sattuma sinänsä, koska olen jo vuoden verran puhunut miehelleni, että haluaisin vihreät seinät tai edes vihreän tehoste seinän. Ne löytyivät unelmatalosta ihan omasta takaa. Kaupan päälle leivinuunin ohella yläkerrasta löytyy kevyttakka, jonka asentamisesta rivitalo-osakkeeseen olimme tehneet lupapyynnön aikaisemmin talvella talonyhtiölle. Nyt sellainenkin löytyy unelmatalosta. Nyt on myös neliöitä tuplasti enemmän, joten saan suunnatta Ikeaan ostamaan lisää kirjahyllyjä. Saan viimein kaikki kirjani hyllyihin, eikä niitä ole sullottuna laatikoihin sänkyjen alle tai varastoon odottamaan parempia päiviä. Monta isoa ja pientä unelmaa toteutui siis kerralla, aina omasta talosta, lisätilasta, vihreistä seinistä ja tulisijoista myös pihan perällä komeilevaan hirsisaunaan, jossa pääsee oikeisiin kunnon puukiukaan tarjoamiin pehmeisiin löylyihin. On iso piha, jossa lapsilla on tilaa leikkiä ja koiralla temmeltää. Vihjasipa myyjä lumen alta löytyvän mansikka- ja pottumaankin, mikä ilahdutti kovasti lavakaulusviljelijän sydäntäni. Kaikki maistuu aina paremmalta itse kasvatettuna. 

Tässäpä tarina, joka halusi tulla kirjoitetuksi. Minun oli tarkoitus tosiaan kirjoittaa postaus feel good kirjoista ja romantiikasta, mutta sormista ja sielusta lähtikin tämä teksti. Seuraavassa postauksessa lupaan palata takaisin kirja-aiheiden pariin ja kirjoittaa niistä feel good -kirjoista ja romantiikasta. Helmikuun luettujen postaus tulee olemaan melko laiha, mikä on melko poikkeuksellista minulle. Toisaalta on ollut aivan virkistävää lukea välillä vähemmän ja keskittyä aivan muuhun.