Jacqueline Kelly: Luonnonlapsi Calpurnia Tate

Törmäsin tämän ihanan kannen omaavaan nuorten romaanin kirjaston nuortenosastolla. Täytyy myöntää että kirja lähti matkaani melkeinpä vain pelkän hienon kannen perusteella. Vähän vilkuilin velvollisuudentunnosta takakantta ennenkuin nappasin kirjan koriini. Ajattelin antaa kirjalle mahdollisuuden, takakannetkin voivat olla hämääviä ja takakannen perusteella hyvä kirja voi osoittautua todelliseksi pettymykseksi. Miksi siis hienon kannen omaava kirja ei voisi olla hyvä?

Eletään vuotta 1899 teksasilaisessa pikkukaupungissa. 11-vuotias Calpurnia Tate saa veljeltään muistivihkon, johon hän alkaa tunnollisesti raapustaa havaintojaan luonnosta. Calpurnia ei ole tavallinen tuon ajan tyttö. Vaikka äiti koittaa kovasti koulia Calliesta hyvää kokkia ja neulojaa, esimerkillistä vaimoa jollekkin miehelle, ei Callie voi nurisematta taipua ajan odotuksiin. Callie rakastaa luontoa ja samoilee mielummin metsässä keräämässä näytteitä omituisen isoisänsä kanssa kuin istuu sisällä nypläämässä pitsiä. 

Säikähdin vähän alkaessani lukemaan kirjaa - olisiko sittenkin pitänyt lukea takakansi tarkemmin. Jokainen kappale alkoi Darwinin lainauksella ja luonnontutkiminen oli vahvasti esillä läpi kirjan. Mielestäni luonnontieto on masentavan tylsää, biologiassa sekä maantiedossa en jaksanut koskaan olla kiinnostunut kuin luonnonkatastrofeista ja ihmisbiologiasta. Kaikki muut tunnin värittelin vihkoa. En siis uskonut innostuvani kirjasta juurikaan. Silmäilin kirjaa hieman pidemmälle ja aloin pitämään Calpurniasta, joka muistutti paljon perinteisten tyttökirjojen omapäisiä henkilöhahmoja. Ihastuin Callien lämminhenkiseen perheeseen ja Callien taistelua häneen kohdistuvia odotuksia vastaan. Mutta kaikkein eniten kiinnyin Callien omalaatuiseen isoisään, joka on etäinen ja juro ulkoa, mutta pinnan alla sykkii lämmin sydän. 

Yllättäen luonnontutkiminen ei tuntunutkaan niin tylsältä lukemiselta, sillä kirjassa oli niin paljon muitakin kiinnostavia teemoja. Kirja oli lämminhenkinen teos, joka sai suupielet nousemaan ylöspäin ja sivut kääntymään rivakkaan tahtiin. Vertailin mielessäni teosta vanhoihin tyttökirjoihin ja löysin paljon samankaltaisuuksia. Calpurnia on omanlainen persoona, hän ei halua vaimoksi vaan tekee mielummin mitä tahtoo. Hänellä on kuitenkin ystävä, joka sujahtaa noihin normeihin mukisematta; Lula, joka korostaa Calpurnian erilaisuutta hyvällä tavalla. Calpurnia joutuu omapäisyytensä takia hauskoihin ja jopa opettavaisiin tilanteisiin, jotka viihdyttävät lukijaa. Joten kai tätä kirjaa voi hyvällä omatunnolla sanoa tyttökirjaksi.

Loppu oli minulle hienoinen pettymys, olisin odottanut jotain tyhjentävämpää vastausta Calpurnian tulevaisuudesta. Nyt tarina tuntui jäävän puolitiehen ja loppu roikkumaan avoimena. Toivon kuitenkin että Calpurnia saa toteuttaa itseään ja pääsee yliopistoon opiskelemaan, eikä joudun luopumaan intohimostaan avioliiton takia. 

Ihana kirja, jota suosittelen muitakin lukemaan, varsinkin tyttökirjojen ystäviä. Kyllä sitä nykyaikanakin osataan.

Annan kirjalle arvosanaksi 4 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:

Kustantamo: Karisto

Ilmestynyt: 2011

Alkuteos: The Evolution of Calpurnia Tate

Sivuja: 340

Suomentanut: Terhi Kinnarinen

-Aletheia