Victoria Hislop: Saari

Nuoren englantilaisen Alexis Fieldingin äiti ei ole koskaan puhunut menneisyydestään tai kreikkalaisista juuristaan. Alexis on kuitenkin utelias selvittämään mitä hänen sukunsa menneisyydessä on tapahtunut. Niinpä hän matkustaa yhdessä poikaystävänsä kanssa Kreetalle, jossa tapaa äitinsä vanhan ystävän. Pian hän saa kuulla sukunsa monista vaiheista, joihin liittyy läheisesti Spinalongan saari, jossa on toiminut leprasiirtola aikoinaan.

Saari on yhden suvun perinpohjainen kuvaus pitkällä aikavälillä. En yleensä ole tälläisten monen sukupolven ajan kertovien sukukertomusten ystävä, mutta tässä kirjassa oli sitä jotain. Jotenkin pidin kirjan kreikkalaisesta miljööstä ja henkilöhahmoista kovasti. Kuitenkin kaiken suurin koukku kirjasssa oli tuo surullisen kuuluisa leprasiirtola, jota sanottiin myös elävien kuolleiden saareksi. Se että Saari osottautuikin ihan erilaiseksi oli minulle miellyttävä yllätys. Oli mielenkiintoista nähdä kuinka leprasiirtolaa pelättiin sen spitaalisten asukkaiden takia ja sinne joutuminen oli kuin kuoleman tuomio. Kuitenkin joillekkin ihmisille joutuminen leprasiirtolaan oli pelastus ja loppujen lopuksi siirtolan elämäntaso on todella hyvä, oikea paratiisi joillekkin. Elämä mantereella ei olisi tarjonut heidän elämälleen niin hyviä peruselementtejä kuin asuminen siirtolassa. Alunperin siirtola ei kuitenkaan ollut asukkaileen niin hyvä paikka asua, vaan uutterien ihmisten myötä saari koki suuria muutoksia, jota lukijana pääsi seuraamaan.

Kuten sukutarinoihin yleensäkin mukaan mahtuu paljon erilaisia rakkaus- ja selviytymistarinoita. Mielenkiintoisin oli mielestäni ehdottomasti Annan epäonninen tarina, vaikka Anna itsessään oli mielestäni erittäin epämielyttävä henkilöhahmo. Hislop oli onnistunut luomaan monenlaisia persoonallisuuksia henkilöhahmojensa joukkoon, joka toi värikkyyttä tarinaan. Ihanaa ettei kaikki ole samasta puusta veistettyjä. Joutuisaan tarina ei edennyt, kuten jo aikaisemmin sanoin kirja on perusteellinen. Kuitenkaan se ei haitannut, vaikka yleensä viipyily ei ole minun juttu. Tässä se kuitenkin toimi, sillä muut elementit olivat kohdallaan. Mielenkiinto säilyi kirjan loppuun asti ja kirjaa oli ilo lukea. Ei kuitenkaan ollut mikään maailman huikein lukukokemus, vaan jää sinne keskitason paikeille keikkumaan.

Hislopilta tulee uusi kirja tänä keväänä, johon on aikomuksena tarttua myös mielenkiinnolla. Lisäksi nyt vastikään Yleltä tuli kirjasta kertova kreikkalainen sarja.  Katsoin sarjan ensimmäisen osan, mutta jostain syystä en ehtinyt muita jaksoja seuraamaan. Ensimmäisen jakson perusteella sarja vaikutti mielenkiintoiselta. Katosoiko joku muu sarjan kokonaan? :)

Tietoa kirjasta:

Kustantamo: Bazar

Ilmestynyt suomeksi: 2012

Alkuteos: The Island (2005)

Sivuja: 475

Suomentanut: Laura & Olga Jänisniemi

Mistä minulle ja miksi: Kirjastosta, kaunis kansi herätti huomion ja takakansi kiinnitti mielenkiinnon. Muistelen että olisin lueskellut kirjasta jo Bazarin katalogista.