sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Victoria Hislop: Saari

Nuoren englantilaisen Alexis Fieldingin äiti ei ole koskaan puhunut menneisyydestään tai kreikkalaisista juuristaan. Alexis on kuitenkin utelias selvittämään mitä hänen sukunsa menneisyydessä on tapahtunut. Niinpä hän matkustaa yhdessä poikaystävänsä kanssa Kreetalle, jossa tapaa äitinsä vanhan ystävän. Pian hän saa kuulla sukunsa monista vaiheista, joihin liittyy läheisesti Spinalongan saari, jossa on toiminut leprasiirtola aikoinaan.

Saari on yhden suvun perinpohjainen kuvaus pitkällä aikavälillä. En yleensä ole tälläisten monen sukupolven ajan kertovien sukukertomusten ystävä, mutta tässä kirjassa oli sitä jotain. Jotenkin pidin kirjan kreikkalaisesta miljööstä ja henkilöhahmoista kovasti. Kuitenkin kaiken suurin koukku kirjasssa oli tuo surullisen kuuluisa leprasiirtola, jota sanottiin myös elävien kuolleiden saareksi. Se että Saari osottautuikin ihan erilaiseksi oli minulle miellyttävä yllätys. Oli mielenkiintoista nähdä kuinka leprasiirtolaa pelättiin sen spitaalisten asukkaiden takia ja sinne joutuminen oli kuin kuoleman tuomio. Kuitenkin joillekkin ihmisille joutuminen leprasiirtolaan oli pelastus ja loppujen lopuksi siirtolan elämäntaso on todella hyvä, oikea paratiisi joillekkin. Elämä mantereella ei olisi tarjonut heidän elämälleen niin hyviä peruselementtejä kuin asuminen siirtolassa. Alunperin siirtola ei kuitenkaan ollut asukkaileen niin hyvä paikka asua, vaan uutterien ihmisten myötä saari koki suuria muutoksia, jota lukijana pääsi seuraamaan.

Kuten sukutarinoihin yleensäkin mukaan mahtuu paljon erilaisia rakkaus- ja selviytymistarinoita. Mielenkiintoisin oli mielestäni ehdottomasti Annan epäonninen tarina, vaikka Anna itsessään oli mielestäni erittäin epämielyttävä henkilöhahmo. Hislop oli onnistunut luomaan monenlaisia persoonallisuuksia henkilöhahmojensa joukkoon, joka toi värikkyyttä tarinaan. Ihanaa ettei kaikki ole samasta puusta veistettyjä. Joutuisaan tarina ei edennyt, kuten jo aikaisemmin sanoin kirja on perusteellinen. Kuitenkaan se ei haitannut, vaikka yleensä viipyily ei ole minun juttu. Tässä se kuitenkin toimi, sillä muut elementit olivat kohdallaan. Mielenkiinto säilyi kirjan loppuun asti ja kirjaa oli ilo lukea. Ei kuitenkaan ollut mikään maailman huikein lukukokemus, vaan jää sinne keskitason paikeille keikkumaan.

Hislopilta tulee uusi kirja tänä keväänä, johon on aikomuksena tarttua myös mielenkiinnolla. Lisäksi nyt vastikään Yleltä tuli kirjasta kertova kreikkalainen sarja.  Katsoin sarjan ensimmäisen osan, mutta jostain syystä en ehtinyt muita jaksoja seuraamaan. Ensimmäisen jakson perusteella sarja vaikutti mielenkiintoiselta. Katosoiko joku muu sarjan kokonaan? :)

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Bazar
Ilmestynyt suomeksi: 2012
Alkuteos: The Island (2005)
Sivuja: 475
Suomentanut: Laura & Olga Jänisniemi

Mistä minulle ja miksi: Kirjastosta, kaunis kansi herätti huomion ja takakansi kiinnitti mielenkiinnon. Muistelen että olisin lueskellut kirjasta jo Bazarin katalogista.

7 kommenttia:

  1. En ihan koukuttunut tv-sarjasta, mutta se on uskollinen kirjalle. Kirja oli ihana ja kansikuva kaunis. Olen käynyt muutaman kerran Kreikan eri saarilla ja nyt voisi käydä Saaressa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tosiaan sarja oli todella uskollinen kirjalle. Ehkei kuitenkaan sarja ollut minustakaan tarpeeksi koukuttava kun niin helposti missasin loput jaksot. :D

      Minä en ole käynyt kuin Rhodoksella, mutta kirjan maisemiin olisi mielenkiintoista matkustaa joskus. :)

      Poista
    2. Minä taas tykästyin sarjaan ja sen innoittamana tartuin kirjaankin. Sarja meni suht uskollisena, mutta kullä siinä oli muutamia juttuja sovellettu ja dramatisoitu. Esimerkiksi se yksi vanha nainen, joka vihasi Eleniä, joka oli vienyt häneltä opettajan paikan jäi sarjassa haahuilemaan yksinään saarelle mutta kirjassa hänen kasvonsa muuttuivat hymyileviksi. Kirja eteni ei niinkään dialogina kuin kerrontana ja sen motiivi oli salaisuuksien, haavojen paljastuminen, jotta voisi parantua niistä.

      Poista
  2. Minulla on tämä kirja (ja pari muutakin Hislopin kirjaa) lojunut jo kauan hyllyssä, mutta aina sen lukeminen on siirtynyt. Nyt alkoi taas kirja innostaa luettuani tämän sinun arviosi siitä. Täytyy kaivaa kirja jostain kasasta esille, jos tulisi luettuakin se joskus.

    VastaaPoista
  3. oletko lukenut kani nimeltä jumala, erinomainen, hiukan samaa maagista realismia kuin "Ihana maa"( Grace jotakin) ja Alice Hoffmannin kirjat - suosittelen! Ja talveen tietysti sopii Calvino ja Talvi-iltojen tarinat....
    terv. sukulaissielu kirjahyllyjen välistä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen lukenut Kani nimeltä Jumala, samoin kuin Ihanan maan ja Hoffmaniltakin olen lukenut yhden teoksen, jonka nimeä en saa nyt kuollaksenikaan päähän. Calvinolta olenkin lukenut vain Halkaistu varakreivi, pitäisi lukea hänen kaikki kirjansa! :)

      Poista