Olli Jalonen: Taivaanpallo

"Tähtitieteilijän oppipojan tie vie Saint Helenan saarelta 1600-luvun Lontooseen. Loisteliaassa romaanissa tiede ja usko kamppailevat valistuksen sarastaessa.

Angus tahtoo silmistään purjeneulanterävät, ja kehittää näköään merkitsemällä öisin tähtien asentoja. Hän haaveilee Lontoosta ja pääsystä saarella käyneen Edmond Halleyn oppipojaksi.

Lamaannuttava väkivallanteko kohdistuu pojan perheeseen, ja epävarmuuden ja levottomuuden ajat alkavat. Salakatolilaiset vehkeilevät ja itsevaltias kuvernööri pelaa omaan pussiinsa. Viesti saarelta on saatava emämaa Englantiin, ja Angus soudetaan jänikseksi purjelaivaan. Hänen uusi elämänsä alkaa märssykorin korkeuksissa, ja kaikki entinen jää taakse."

Olli Jalosen uusin romaani Taivaanpallo kiinnitti huomioni Facebookin kirjallisuusryhmässä, kun monet kehuivat sitä ylistävin sanoin globaaliksi sekä upeaksi proosaksi, joka oli saanut lumoutumaan. Laitoin kirjan heti varaukseen kirjastosta ja sainkin sen nopeasti lainaksi. Kuten aina uutuuksien kanssa käy, jono jatkui minun jälkeeni ja varauksen takia tämä pitikin lukea nopeasti. Nopeasti ahmittavaksi kirjaksi tämä ei kuitenkaan sovi missään nimessä, Taivaanpallo on enemmän hitaasti nautiskeltava kirja, joka vaatii aikaa sekä paneutumista. Aikaa minulla ei ollut, joten kirjan ahmiminen sai aikaan puutumisen, jonka seurauksena aloin loppua kohden harppomaan. Olen enemmän tapahtumarikkaan sekä toiminnallisen kirjallisuuden ystävä, joten tälläiset verkaisesti etenevät tarinat, joissa painopiste on enemmän kuvailevassa ja komeilevassa kerronnassa, tahtovat pitkinä versioina olla minulle hieman työläitä. 

Päähenkilö Angnus sekä hänen kipeän rehellinen kasvutarina saivat kuitenkin jatkamaan kirjan loppuun asti. Nuori Agnus, sympaattinen, tottelevainen sekä fiksu poika Saint Helenan saarelta saa jo nuorella iällä tuntea elämän nurjan puolen. Hän joutuu välikädeksi aikuisten juonitteluun ja vain 12-vuotiaana matkustamaan yksin jäniksenä valtameren yli Englantiin, jossa hänestä tulee Edmond Halleyn oppipoika. Kuinka paljon tuskaa ja pelkoa tuo pieni lapsi joutuu kokemaan, kun hänen on pakon edessä aikuistuttava liian varhain. Kirjan ajankuva on myös hienoa, joten se tarjoilee elämyksiä historian ystäville. Historiaan sijoittuva tarina olikin minulle myös yksi suuri syy kirjaan tarttumiseen. Kirjassa törmäävät yhteen uskonto sekä tiede, sillä kaksi Agnuksen elämän tärkeintä miestä ovat näiden kahden vastakkaisen suuntauksen edustajia. 

Tämä oli minun ensimmäinen Jaloseni, vaikka Poikakirja on roikkunut jo kauan TBR-listallani. Olli Jalonen on maamme arvostetuimpia prosaisteja, kertoo Otavan sivut kirjailijasta ja hänen ensimmäinen teoksensa on ilmestynyt vuonna 1978.

Tätä lukukokemusta on vaikea pistetyttää, sillä välillä tarina lumosi minut ja ajottain taas lukeminen oli kuin tervassa tarpomista. Lyhyempänä tarinana tämä olisi varmaan ansainnut minulta enemmän pisteitä. Annan kirjalle kuitenkin 3 / 5 pistettä! 

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Otava
Ilmestynyt: 2018
Sivuja: 461

Mistä minulle: Kirjastosta






 

Kommentit

  1. Sama homma. Lopulta jätin kesken. Hämmentävä kokemus, kun toisaalta lumosi, toisaalta pitkästytti kuoliaaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hämmentävä kyllä ja ymmärrän kyllä, jos tämän jättää keskenkin.

      Poista
  2. Kiitos kirjan esittelystä. Olen lukenut Jalosta aiemmin ja olen pitänyt hänen kirjoittamistyylistään. Tähän kirjaan en ole jostakin syystä saanut tartutuksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en ihan vakuuttunut siitä, että hänen kerrontatyylinsä olisi aivan minua varten, mutta ehkä seuraava Jalonen kirkastuttaa suhtautumistani hänen kirjoihinsa. :)

      Poista

Lähetä kommentti