Hanya Yanagihara: Pieni elämä

"Ällistyttävä, järkyttävä ja liikuttava kuvaus ystävyydestä, tummasävyinen tutkielma muistin tyranniasta ja inhimillisen sietokyvyn rajoista. 

Neljä pennitöntä opiskelutoveria muuttaa New Yorkiin. Komea Willem haluaa näyttelijäksi, sukkela JB taidemaalariksi ja turhautunut Malcolm arkkitehdiksi. Nelikon keskiössä on säkenöivä, salaperäinen Jude, jonka traumaattinen menneisyys ei jätä ystävyksiä rauhaan. Siinä missä rakkaus, menestys ja addiktiot osoittautuvat vuosien mittaan ohimeneviksi ilmiöiksi, pysyttelee Jude sitkeästi kaiken avun ulottumattomissa. Rikkinäisen Juden kujanjuoksua kuvatessaan Yanagiharan kohuttu romaani sukeltaa tummista tummimpiin vesiin, mutta ystävyyden, sen kauneuden ja murheiden, tulkkina se kulkee vakaasti kohti valoa."

Kaksi viikkoa luin tätä järisyttävää, mutta erittäin vaikuttavaa teosta vähin erin, sillä Pieni elämä on jotain mitä en osaa edes sanoin kuvailla. Tämä kirja ei helpolla unohdu, se jättää syvän jäljen lukijaan, sillä kirjan lukeminen teki välillä aivan fyysisesti pahaa, jolloin tarvitsi pienen tauon tarinasta. Mutta koko ajan on kuitenkin olo, että haluaa kulkea koko matkan kirjan parissa loppuun asti. Pieni elämä oli ehdottomasti kaiken ajan ja vaivan arvoinen teos, mutta helpolla se ei päästänyt!

Kirja kertoo Judesta, joka on tiiviin kaveriporukan outolintu. Hänellä on traumaattinen menneisyys, jonka hän on haudannut niin syvälle, ettei edes hänen lähimmät ihmisensä tiedä siitä mitään. Mies käyttää kaiken tarmonsa peitellääkseen omasta  mielestään häpeälliset menneisyyden tapahtumat. Jude on kaikinpuolin rikkinäinen ihminen, hän ontuu selkävamman vuoksi ja saa silmittömiä kipukohtauksia, jotka vievät toimintakyvyn, mutta myös hänen mielensä on itsetuhoista sekamelskaa, jota mies yrittää lievittää viiltelemällä itseään. Vaikkei Jude pysty menneisyydestään kenellekkään kertomaan, se vainoaa häntä koko ajan ja estää häntä elämästä normaalia elämää. Hän ajattelee olevansa iljetys, joka ei ansaitse kenenkään rakkautta, siksi hänen on vaikea ottaa vastaan hänen läheistensä rakkautta ja huolenpitoa. Puolenvälin jälkeen kirjassa aletaan pikku hiljaa raottamaan verhoa niin että pala palalta lukija pääsee kurkistamaan Juden raadolliseen menneisyyteen, johon sisältyy paljon erilaista hyväksikäyttöä. Rankkoja teemoja, jotka on kerrotu niin realistisesti, että lukeminen oli ajottain todella haastavaa, se sattui ja teki kipeää. Kaiken tämän lisäksi Pieni elämä kertoo kuitenkin upeasti miesten välisestä ystävyydestä ja lähimmäisenrakkaudesta, mutta myös haasteista, joita Juden itsetuhoinen käyttäytyminen läheisille aiheuttaa.

Tämä oli rankka lukukokemus, todella rankka. Todella paljon pimeyttä, pahuutta, raakaa väkivaltaa, joita on kuvattu hyvinkin realistisesti. Ainoa positiivinen pilkahdus kirjassa oli miesten välinen ystävyys, joka oli haasteista huolimatta tiivistä ja välittävää, se toi lämmintä tunnelmaa kaiken  keskelle. Kirja on aikamoinen järkäle, yli 900 sivua. Vaikka tarina on hienosti kerrottu ja erittäin puhutteleva, olisi siinä ollut reippaasti typistämisen varaa. Noille sivuille mahtui paljon kerrontaa, joka ei ollut välttämätöntä tai edes olennaista juonen tai hahmojen kehityksen kannalta. Lukukokemus olisi silti pysynyt yhtä järisyttävänä ja vaikuttavana, vaikka osan olisikin napannut pois. Myös väkivallalla mässäily sai minut ajottain varpailleni, kuinka yhdelle ihmisille saattoi tapahtua niin paljon pahaa? Eikö vähempi olisi riittänyt? Juden elämä tuntui hieman epäuskottavalta, mutta samalla en voi kuitenkaan kieltää sitä, että tässä pahassa maailmassa on varmasti monia vastaavia ihmiskohtaloita. Tarinassa on todellakin liitoiteltu ja mässäilty monin paikoin, mutta toisaalta se toimii tehokkaana tehokeinona. Se luo terävää kuvaa traumatisoituneen ihmisen kujanjuoksusta. Vähemmälläkin olisi kuitenkin varmasti saanut sanoman perille, mutta uskon ettei Yanagihara ole halunnut säästellä lukijaa tuodessaan tämän tarinan maailmalle.

Aivan herkimmille lukijoille en lähtisi tätä kirjaa lukemaan. Vaikuttava teos, joka herättää monenlaisia tunteita ja jättää melkoisen ristiriitaisen tunnelman loppuessaan. Tällä tarinalla ei ole onnellista loppua, mutta se herättää ajattelemaan asioita. 

Annan kirjalle 4 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:

Kustantamo: Tammi

Ilmestynyt: 2017

Alkuteos: A Little Life (2015)

Sivuja: 945

Suomentanut: Arto Schroderus

Mistä minulle: Kirjastosta