"Lyra on elänyt koko lapsuutensa perheettä tiedemiesten parissa
oxfordilaisessa collegessa. Kun vilkas tyttö uteliaisuuttaan pujahtaa
huoneeseen, johon häneltä on pääsy kielletty, mikään ei ole enää
ennallaan. Lyra päätyy salaperäiseen Pohjolaan, maahan johon liittyvät
kadonneet lapset ja arvoituksellinen Tomu. Onneksi hänellä on apunaan
kompassin kaltainen aletiometri. Tuo ihmeellinen kapine antaa vastauksen
henkilölle, joka osaa tulkita sen symboleita. Lyralla on luonnostaan
sen tulkitsemisen taito."
Kun Philip Pullman vastikään julkaisi Universumien tomu -trilogiaan nivoutuvan Lyran kirjojen ensimmäisen osan Vedenpaisumuksen, päätin että ennen tuohon uutuuteen tarttumista haluan verestää muistoja tämän lapsuuden suosikkeihin lukeutuvan trilogian parissa. Universumien tomu -trilogian lukemisesta on vierähtänyt tovi aikaa, sillä muistelen lukeneeni nämä ala-asteella, joten edellisestä lukukerrasta on liki 20 vuotta aikaa. Kultainen kompassi on trilogian ensimmäinen osa, jossa päästään tutustumaan sisukkaaseen, rohkeaan, mutta erittäin omapäiseen nuoreen sankarittareen Lyraan, joka joutuu huimaan ja taianomaiseen seikkailuun daimoninsa Pantalaimonin kanssa. Lyralla on merkittävä kohtalo, joka hänen tulee täyttää tietämättä itse suuresta merkityksestään maailmankaikkeudelle.
Pullmanin sarja on nerokas. Hän on tuonut palan fantasiaa meille tuttuun maailmaan, mutta tuo maailma on aivan erilainen, rinnakkaismaailma. Lisäksi jokaisella ihmisellä on oma daimoninsa, joka on irrallinen, elävä sielunosa. Ilman daimoniaan ihminen ei selviä, ainakaan järjissään. Tämä trilogia on julkaistu aikana, jolloin fantasiakirjallisuus ei ollut vielä niin kovassa nosteessa, mutta vaikka olen lukenut ala-asteaikojen jälkeen paljon ja monenmoista fantasiaa, tekee Pullmanin hienovireinen taianomaisuus tarinassa edelleen vaikutuksen. Eihän tämä vedä vertoja Pottereille eikä näitä kahta pidä toisiinsa verrattakkaan erilaisuutensa vuoksi, mutta Lyran matkaa Oxfordista Lontooseen ja lopulta pohjoiseen, Norjaan, pelastamaan ystäväänsä, sekä aina Pohjoisnavalle asti toimittamaan aletiometrin henkilölle, joka osaa tulkita sitä, on ilo seurata. Sivut kääntyivät yhtä vinhaa vauhtia kuin lapsuudessakin. Vaikka kirja on paksu, Kultainen kompassi on erittäin juonivetoinen tarina, joka etenee joutuisasti. Kaiken lisäksi se on myös suhteellisen helppolukuinen, joten sen paksuutta ei kannata kavahtaa.
Onhan tämä melko perinteinen seikkailutarina, jossa päähenkilö joutuu kerta toisensa jälkeen kiperiin tilanteisiin, aina pelastuen niistä viime tipassa, yleensä terävän älynsä ansiosta. Tässä tarinassa on kuitenkin sen lisäksi paljon muitakin hyviä elementtejä - rinnakkaistodellisuus, joka muistuttaa omaa maailmaamme, jossa on daimonien lisäksi noitia, jotka elävät hyvin vanhoiksi, eivätkä tunne kylmää ja lentelevät oksilla öisellä taivaalla, on panssaroituja haarnsikakarhuja, jotka ovat erikoistuneet palkkasotureiksi, joilla on oma valtakunta kylmässä pohjoisessa sekä mystisellä tomulla toimivia kryptisia vempaimia, jotka auttavat sankareitamme. Tarinasta toki löytyy kliseisiä henkilöhahmoja, mutta myös aidosti kiinnostavia henkilöitä kuten rouva Coulter.
"Carnegie-mitali 1996, Guardian-lastenkirjallisuuspalkinto (jaettu) 1996, British Book Awards Children's Book of the Year 1996, British Fantasy -palkintoehdokas 1995, valittu American Library Association's 100 Best Books for Teens -listalle vuonna 2000". Siinäpä meriittia kirjalle kerrakseen ja minusta tämä kirja, ja koko sarja, on suosionsa ansainnut. Pidin tästä lapsena, pidin tästä aikuisena ja aion suositella tulevaisuudessa myös omille lapsilleni, kunhan he kasvavat kyllin vanhoiksi. Tämä on lennokas seikkailu, joka pitää otteessaan ja jota ei saisi missään nimessä ylitulkita.
Annan kirjalle 4,5 / 5 pistettä!
Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Otava
Ilmestynyt suomeksi: 1996, 2007, 2018
Alkuteos: Northern Lights (His Dark Materials I)
Sivuja: 620
Suomentanut: Helene Bützow
Mistä minulle: Kirjastosta
Kommentit
Lähetä kommentti