sunnuntai 24. helmikuuta 2019

Stephen King: Cujo

"Suuri, kiltti koira ajaa jäniksen salaiseen maanalaiseen luolaan – ja herättää nukkuvan paholaisen, joka on itse kuolemaakin pahempi. Kauhistunut neljävuotias poika näkee makuuhuoneensa komeron oven avautuvan ihmiskäden sitä koskematta ja kirkuu nähdessään paholaismaisten punaisten silmien kiiluvan pimeydessä. Pienen Castle Rockin kaupungin valtaa hirveä paha voima, joka tuhoaa niin ruumiin kuin mielenkin..."

Cujo oli paikoitellen todella ahdistavaa luettavaa, kun kiltistä ihmisen parhaasta ystävästä tulee asteittain armoton tappokone. Oli riipivää lukea kuinka Cujon mieli hiljalleen murtuu sairauden jyllätessä kehossa, ja kuinka se unohtaa pala palalta hänelle rakkaimmat ihmiset.

Tunnelma kirjassa on aluksi leppoisa kirjailijan esittelessä keskeisiä henkilöitä esitellään lukijalle. Kun Cujon sairaus alkaa etenemään, tunnelma tiivistyy ja juoni rytisee eteenpäin kovalla vauhdilla. Lopulta juonen kanssa kiskaistaan käsijarrua päälle ja tarina etenee verkaisesti viivytellen Donnan ja Tadin piinaa loukossa, verenhimoisen koiran riehuessa ulkopuolella. Tuleeko kukaan apuun ajoissa? Loppuratkaisu kuitenkin tapahtui rytinällä, eikä siinä säästelty lukijaa brutaalilta verilöylyltä.

Tämä ei minusta ollut parasta Kingiä. Ensinäkin tästä kirjasta puuttuu se yliluonnollinen twisti, mikä on ominaista Kingille. Kaikki tapahtumat pääasiassa oli selitettävissä luonnollisesti - oli rokottamaton koira, joka sai sattuman kautta vesikauhu tartunnan. Kuitenkin alkujohdannossa esiteltiin Castle Rockissa riehunut sarjamurhaaja sekä Tretonien perheen pojan, Tadin, komerossa lymynnyt hirviö. Aluksi en nähnyt näiden kahden tarinan välillä mitään yhtäläisyyksiä, mutta kirja käsittelee pahuutta ja nimenomaan sitä miten hyvästäkin voi tulla paha. Sarjamurhaaja oli aluksi poliisi, Cujo mitä ihmisystävällisin koira. Castle Rockin hirviöillä ja pahuudella on kytkös toisiinsa. Castele Rock onkin kaupunkina varsin mielenkiintoinen paikka. Kingin ystävät tietävätkin, että kyseiseen kaupunkiin sijoittuu varsin moni Kingin tarinoista ja HBO:lta ilmestyi vastikään kaupungin nimeä kantava sarja, joka avaa hieman kaupunkia piinaavaa pahuutta. Castle Rock on fiktiivinen Kingin itsensä luoma mainelainen pikkukaupunki, jossa tapahtuu kaikenlaista. Sarja oli todellakin katsomisen arvoinen, sillä juonen ohella siitä saattoi bongata kirjoista tuttuja tyyppejä.

Minun haaveenani on lukea kaikki Kingin kirjat ainakin kerran läpi. Tätä nimenomaista kirjaa on ollut vaikea löytää. Nyt kirjastojen yhdistyessä ja varauksien muuttuessa ilmaisiksi, tajusin lopulta varata kirjan toisesta kirjastosta ja se lähetettiin minulle Sallan kirjastosta. Onneksi tämä oli lyhentämätön versio, sillä jossain vaiheessa tämä kirja on joutunut sensuurin alaiseksi. Cujo on Kingin kahdeksas romaani, lyhyt, vimmainen ja raaka tarina, jota tuskin tulen lukemaan koskaan uudestaan. Tähän mennessä olen lukenut Kingiltä Christine tappaja-auton, Hohdon, Carrien, Painajaisen, Rita Hayworth - Avain pakoon, joka on Kauhun vuodenajat novellikokoelmasta irroitettu pienoisromaani, Julman leikin, Naisen raivon, Kalpean aavistuksen, Eksyneiden Jumalan, Liseyn tarinan, Tapahtumapaikkana Duma Keyn, Tohtori Unen, Heräämisen, Ulkopuolisen sekä Ruususen unen. Kingin tuotannon läpikäyminen on siis edennyt ihan mukavasti ja pääasiassa ollut täynnä positiiviisia lukukokemuksia.

 
Annan kirjalle 3,5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Book Studio
Ilmestynyt suomeksi: 1992
Alkuteos: Cujo (1981)
Sivuja: 374
Suomentanut: Reijo Kalvas
Mistä minulle: Kirjastosta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti