Uutuuttaan kiiltelevä Eiffel-torni on noussut absintista, taiteesta ja cancanista hullaantuneen Pariisin ylle. Kaupungin alamaailma ei kuitenkaan pääse riehakkaasta ylellisyydestä osaksi. Tämän tietää Pariisin pahamaineisen naisvankilan vartijakokelas Albert S. Grosjean.
Kohtalo viskaa Albertin tielle iloluontoisen, viiniä, naisia ja kabareita rakastavan kuvanveistäjän, Ville Vallgrenin. Taiteilijan seurassa Albert saa ensi kertaa maistaa Pariisin suloisempaa puolta.
Mutta makeassa liköörissä on menneisyyden karvas maku. Kun Montmartren kabareet syttyvät yksi kerrallaan tuleen ja Pariisin maailmannäyttely kohoaa, sekä Albert että Ville joutuvat valitsemaan suuntansa uuden maailman kaaoottisella kartalla.
Milja Kaunisto on aiemmin koukuttanut minut kahdella aikaisemmin ilmestyneellä historiallisella trilogiallaan, joista toinen sijoittui Ranskan vallankumoukseen ja toinen 1400-luvun Ranskaan. Nyt historiassa on tultu aimo harppaus. Tulenpunaisessa kabareessa päästään tutustumaan 1900 vuoden Pariisiin, jossa rappiokulttuuri kukoistaa, absintti virtaa ja pitsihelmat hulmuavat cancanin tahtiin. Ajankuva eläväisine yksityiskohtineen on yksi Kauniston vahvuuksia - upeasti herää menneen ajan Pariisi jälleen henkiin. Kauniston tyyliin kuuluu myös tuoda kirjoihinsa todellisia historiallisia henkilöitä, eikä lukijan tarvitse pettyä nytkään. Sivuilla vilahtaa kaikkien tuntema Picasso kuin Mustosen Syrjästäkatsojan tarinoistakin tuttu Ville Vallgren, joka viettää aikaansa Pariisissa rattoisasti ennen varsinaista läpimurtoaan.
Kun Tulenpunainen kabaree alkaa sitä kuvittelee lukevansa tavallista historiallista romaania, mutta pian saa huomata lukevansa myös rikostarinaa. Pariisin kabareet palavat yksi toisensa jälkeen ja päähenkilölläme Albert S. Grossjeanilla on aavistus, joka saa hänet sinnikkäästi etsimään syylistä. Kummallisesti murhapoltot tuntuvat jotenkin liittyvän Albertin omaan menneisyyteen, joka ei ole sitä mitä hänen on annettu kaikki vuodet ymmärtää. Albert oli oiva päähenkilö, joka kehittyi tarinan edetessä. Kuitenkin, vaikka Ville onkin oleellinen osa Albertin tarinaa tutustuttaessaan nuoren miehen Pariisin rappiolliseen puoleen, mietin Villen oman kertojaäänen tarpeellisuutta. Toki, Villen avioliittohuolien ja narsististen itsekeskeisten tillitysten lukeminen olikin hupaisaa viihdettä, mutta Albertin oma näkökulma ja kertojaääni oli tarpeeksi vahva kuljettamaan tarinaa eteenpäin yksinäänkin. Ville taas on sympaattinen sovinistinen porsas, ei sika, vaan porsas. Itselleni en tuollaista ukonrehjaketta huolisi, mutta ei häntä voinut vihatakkaan kaikessa hupaisuudessaan.
Kirja on aikaisemmista Kauniston kirjoista poiketen varsin ohut sekä sisällöltään kevyempi viihdekirja, vaikka tämäkin kaiken kepeyden alla ottaa kantaa naisten alisteiseen asemaan Ranskan historiassa. Tulenpunainen kabaree on koukuttava ja nopealukuinen herkkupala historiallisten kirjojen ystäville!
Helmet -lukuhaasteeseen tämä kirja sopii myös. Itse sijoitan kirjan kohtaan 15. fiktiivinen kertomus, jossa on mukana todellinen henkilö, mutta kirja sopii myös kohtiin 7. kirjassa rikotaan lakia, 30. kirjassa pelastetaan ihminen ja 37. ajankohta on merkittävä tekijä kirjassa.
Annan kirjalle 4,5 / 5 pistettä!
Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Gummerus
Ilmestynyt: 2019
Sivuja: 281
Mistä minulle: Kirjastosta
Minullekin tämä oli mieluiten lukukokemus. Kaunisto kirjoittaa hyvin ja tapahtumien kulku oli kiinnostava.
VastaaPoistaKaunisto kyllä hallitsee erinomaisesti historiallisen fiktion.
PoistaViihteellinen kirja, mutta itse olin pettynyt, koska pidin aiemmista sarjoista kovasti ja odotin vastaavaa. Mutta uskon lukijoita löytyvän. Ehkäpä häneltä on toivottu hieman kevyempiä kirjoja. Tällaisella historiaa rakastavalle Kauniston historiafaktaa sisältävät teokset ovat yhtä juhlaa ja nautintoa.
VastaaPoistaTämä oli kyllä selkeästi viihteellisempi kuin Kauniston aikaisemmat teokset, mutta kyllä tällekin lukijansa löytyy. Kaunisto taitaa historiallistenkirjojen luomisen, hänen kirjojensa lukeminen on puhdasta nautintoa.
Poista