sunnuntai 22. maaliskuuta 2020

Stephen King: Laitos

"Luke Ellis on huippuälykäs 12-vuotias, joka valmistautuu yliopisto-opintoihin. Eräänä yönä hänet kidnapataan ja suljetaan salaiseen laitokseen. Kaikki sen asukit ovat lapsia, jotka kykenevät kommunikoimaan tai liikuttamaan esineitä ajatuksen voimalla. Ja laitoksen johtajalla, kolealla rouva Sigsbyllä, on heille tärkeä tehtävä. Niin tärkeä, ettei kukaan pääse laitoksesta elävänä pois."

Odotin tätä Kingin uusinta suomennosta kieli pitkällä jo viime syksystä asti. Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta, jonka johdosta sain tämän lukuun melkein uunituoreeltaan. Onneksi, sillä jopa meidän kirjastossa jonot olivat hurjan pitkät, ja pikalainakin koko ajan menossa. Enkä ihmettele, King on lunastanut paikkansa kauhun kuninkaana ja kirjailijana, jonka uusinta kirjaa odottavat monen ikäiset eri lukijat. En ole ainoa, jonka suosikki kirjailijoihin tämä herra kuuluu. Odotus palkittiin ja olin mennyttä melkein ensi sivuilta lähtien. Kingin kerronta tempaisi minut mukaansa ensi istumalta ja sain huomata että tuo mestarikirjailija on onnistunut luomaan taas mestariteoksen. Laitos ei ole suoranaista kauhua, tai ainakaan lukijan ihokarvoja ei nosta pystyyn mikään yliluonnollinen olento, vaan pahuus vaanii ihmisessä itsessään, mikä jossain tapauksissa on paljon kammottavampaa kuin kummitukset. 

Laitos on karmiva paikka, jossa lapsille tehdään kyseenalaisia kokeita ja piiskataan sietokykynsä rajoille vaatien heiltä mahdottomia. Laitoksen henkilökunta on julmaa ja sydämetöntä porukkaa, jotka oikeuttavat itselleen ja muille tekonsa suuremman yhteisen hyvän nimissä. Lohtua lapsille tuo kuitenkin toistensa seura ja hiljalleen kehittyvä ystävyys kohtalontovereiden välillä. Vuosikymmeniä tuo laitos on saanut jatkaa toimintaansa piilossa Mainen metsien keskellä kenenkään kyselemättä, mitää ei ole vuotanut ulos tuosta instituutiosta ja kukaan ei ole kiinnittänyt sen kummemin huomiota katoaviin lapsiin. Kaiken muuttaa kuitenkin huippuälykäs Luke sekä voimakas, mutta pelokas pieni poika nimeltään Avery. Luke aikoo tehdä sen mitä yksikään toinen lapsi ei ole aikaisemmin onnistunut tekemään - paeta ja paljastaa Laitoksen koko maailmalle.

Tarina alkaa verkaisesti entisestä poliisista Timistä, joka päätyy yökolkuttajaksi pieneen ja mitättömään pikku kaupunkiin. Tämä päätös saa kuitenkin ensimmäisen rattaan pyörähtämään suuremassa kokonaisuudessa. King tutustuttaa lukijan sisäänpäin lämpeävän pikku kaupungin elämään ja tunnelmaan sekä rakentelee henkilöhahmojaan niin, että tuntui harmilliselta palata Timin seuraan vasta reilun 300 sivun paikkeilla. Kingillä on taianomainen kyky luoda pikkukaupungin tunnelmaa ja rakentaa aidosti kiinnostavia sekä moniulotteisia henkilöhahmoja. Yleensä en juurikaan pidä kuvailevasta sekä yksityiskohtaisesta kerronnasta, mutta Kingiä lukiessa ei edes tajua lukevansa moista. Yksi salaisuus piileekin juuri terävissä yksityiskohdissa, joka herättää tarinan eloon ja nämä yksityiskohdat on yhdistetty sopivassa vauhdissa etenevään kerrontaan sekä hiljalleen nousevaan tunnelmaan. Timistä siirrytään seuraavaksi Laitokseen, ja juoni alkaa puksuttaa varmalla vauhdilla eteenpäin kohti huippuaan, saaden minut tempomaan sivuja eteenpäin jännityksestä henkeä pidätellen. Kuitenkin reilu 500 sivua tuntuu loppuvan kesken, sillä en halusiai vielä hyvästellä Lukea, Timia ja kumppaneita. 

Sanoinkin jo että Kingin laajasta tuotannosta tämä sijoittuu siihen joukkoon, joka ei ole puhdasta kauhua tai edes pelottava. Yliluonnollisia elementtejä löytyy, sillä laitokseen suljettavia lapsia yhdistää telepaattiset sekä telekineettiset kyvyt, joista kumpaakin King on käyttänyt aiemmissakin romaaneissaan. Tähän uskaltavat siis hyvin tarttua sellaisetkin lukijat, jotka eivät pidä kauhukirjojen lukemisesta. Tarkkasilmäisimmät lukijat voivat myös huomata, että jälleen rivien välissä piilee syvempiäkin merkityksiä kuin pelkästään kyseenalainen lasten kaltoinkohtelu, sillä Laitos ottaa sivulauseissaan kantaan Yhdyvaltojen politiikkaan. Laitos on siis kaikin puolin tuttua Kingiä, josta löytyy kaikkea sitä mistä yleensä Kingin fanit hänen kirjoissaan innostuvat. Tarina on jälleen uusi, vaikka yhdisteleekin vanhoja ja tuttuja elementtejä itseensä. Minulle tämä oli täyden viiden pisteen lukukokemus ja minun mittaristossani tämä sijoittuu kärkipäähän Kingin kirjoissa, vanhempien lemppareiden viereen. King on iskussa edelleen useamman kymmenen kirjan jälkeen. Ja siksipä tämä kirja sopii mainiosti, kuten mikä tahansa Kingin kirja, tämän vuoden Helmet-lukuhaasteeseen kohtaan 24. kirja kirjailijalta, joka on julkaissut yli 20 kirjaa. Carrie aloitti Kingin voitokkaan putken vuonna 1974, jonka jälkeen hän on kirjoittanut 60 kirjaa. Noista 60 minä olen lukenut vain 20.

Eli annan kirjalle 5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Tammi
Ilmestynyt suomeksi: 2020
Alkuteos: The Institute (2019)
Sivuja: 574
Suomentanut: Ilkka Rekiaro

Mistä minulle: Arvotelukappale

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti