Lainaan kuvauksen teoksesta suoraan Gummeruksen sivuilta, sillä mielestäni en osaisi sitä paremmin kuvailla: Olipa kerran nainen, jonka mies löysi toisen, ja nainen jäi yksin lasten kanssa, ja… Kyllä, se tavallinen tarina mutta ranskalaista kepeyttä tulvillaan. Anna Gavalda osuu naulan kantaan. Höyhenenkevyesti ja lämpimästi hän kertoo siitä, kuinka jättäminen on joskus rohkeutta ja jääminen pelkuruutta – vai miten päin se oli?
Adrien, Chloen aviomies, siis pakkaa kimpsunsa ja kampsunsa ja lähtee toisen naisen mukaan. Järkyttynyt Chloe jää yksin kahden pienen tyttärensä kanssa. Adrienin isä, Pierre, päättää viedä Chloen ja lapset suvun syrjäiselle mökille rauhoittumaan ja keräämään elämänsä rippeitä kasaan. Mutta yllättäen tuosta etäisestä vanhasta miehestä näyttäytyyki Chloelle aivan uusi puoli, kun Pierre avautuu naiselle elämästää ja rakkaudesta sekä syrjähypystään. Näitä keskusteluja käydään viinilasin äärellä, lasten nukkuessa ja viinin lämmittäessä sisintä. Chloe saa huomata, että appiukko ei olekkaan sitä, mitä on tämän olettanut kaikkien näiden vuosien ajan olevan.
Sanon suoraan, että kirjana tuskin olisin jaksanut tätä lukea, vaikka lyhyt onkin. Ehkäpä tätä voisi luonnehtia ns. välipalakirjallisuudeksi. Tarina etenee mielestäni liian hitaasti ja keskittyi lähinä keskusteluun ja muisteluun, mutta kuunneltuna tämä menetteli. Miinuksena kuitenkin se, etten pysyny kärryillä siittä kuka milloinkin puhui. Ilmeisesti Gavalda on kirjoittanut kirjan dialogipainotteiseksi ja äänikirjana se ei oikein toiminut. Sopivan mukavaa taustamelua siivotessa ja ruokaa laittaessa. Ei paljon tarvinut ajatella, antaa vain kerronnan soljua korvasta sisään ja sitämyöten tajuntaan. Tarina on koskettava, ironinen ja huumorilla höystetty. Ei kuitenkaan niin hauska, että olisin missään vaiheessa nauranut ääneen, hymähtelin vain. Aihekkin oli minulle jotenkin väärä tällä hetkellä, joten en jaksanut innostua oikein tästä teoksesta - en koe olevani tämän teoksen ominaisinta kohderyhmää.
Kirjaversio on lyhyt, vain 168 sivua, joten äänikirjassakin oli vain 4 levyä. Nopeasti kuunnteltu loppuun siis, sillä yhteiskesto on 3h ja 45 minuuttia. Sopivan mittaista kuunneltaa vaikka pidemmälle automatkalle. Viiniä keittiössä ei tehnyt minuun sen suurempaa vaikutusta, mutta aikomuksenani on tutustua vielä muuhun Gavaldan tuotantoon. Menisi varmaan sopivana kesälukemisena.
Annan äänikirjalle arvosanaksi 2 / 5 pistettä!
Ikkunat auki Eurooppaan: Ranska
Ikkunat auki Eurooppaan: Ranska
Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Gummerus
Ilmestynyt: 2008
Alkuteos: Je l'aimais
Suomentanut: Titia Schuurman
Lukija: Susanna Haavisto
Kesto: 3h 45 min
-Aletheia
Olin täsmälleen samaa mieltä tästä ja minäkin kuuntelin äänikirjana. Lahjoitin kuuntelun jälkeen paperiversion pois. Sen jälkeen en ole Gavaldaa lukenut. Kannattaisikohan jotain muuta vielä koettaa?
VastaaPoistaItse en uskalla yhden teoksen perusteella tuomita koko kirjailijaa, joten päätin antaa vielä mahdollisuuden ja tutustua muuhun tuotantoon. Ei sitä tiedä vaikka Gavalda yllättäisi vielä iloisesti. :)
PoistaMuistan itse tykkäilleeni tästä, minulla on tämä pokkarina. Muistikuvat ovat kyllä aika hatarat mutta muistaakseni juuri tuota dialogia oli paljon joten yhden lukijan lukemana varmaan aika haastava teos. Kiva jos kuitenkin aiot tutustua Gavaldaan myös jatkossa :)
VastaaPoistaOlen katsonut muutamia kertoja kirjaa, enkä ole ostanut. Pitäisi itsekin kokeilla joskus äänikirjaa :)
VastaaPoistaMinäkin tykkäsin tästä kirjasta. (Yhtään äänikirjaa en ole ikinä kuunnellut.)
VastaaPoistaGavalda on yksi omia lemppareitani, suosittelen lämpimästi varsinkin Kimpassa-kirjaa, myös Karkumatka on loistava. Tämä Viiniä keittiössä oli ehkä pienoinen pettymys, mutta kun siihen sai uppoutua rauhassa ihan kirjan muodossa, oli sekin suloinen lukunautinto :).
VastaaPoista