Marja Björk: Posliini

Marja Björkin esikoisromaani käsittelee vaikeaa aiheitta: pedofiliaa. Hyi, hyi, hyi on minun tämän hetkinen tunne tästä kirjasta. Posliini oli puistattavan ahdistava lukukokemus, mutta silti kerran sen kesken jätettyäni kaivoin kirjan kirjastokassista ja luin loppuun. Oli pakko saada tietää kuinka kaikki päättyy.

"Kun helsinkiläinen täti ja hänen miehensä kaartavat Plymouth Barracudallaan kyläkaupan pihaan, kuusivuotias Jaana on häikäistynyt. Anita on kaunis kuin filmitähti, ja hänen ulkomaalaisen näköinen miehensä puhuu laulavasti ja silittää Jaanaa hiuksista – häntä, joka yleensä on vain tiellä. Pian Jaana pääsee yksin junalla pääkaupunkiin Anitan ja Nuutti-sedän hoiviin. Ylellisessä kodissa, lapsettoman pariskunnan huomion keskipisteenä, hän saa nauttia hellittelystä jota ei ole aiemmin saanut osakseen."

Tuntuu, että olen aivan kykenemätön edes puhumaan tästä kirjasta, se teki minulle kerrassaan niin ahdistavan ja surullisen olon. Yritän nyt kuitenkin.

 Aihetta käsitellään uudesta näkökulmasta sillä, että Nuutti-setä ei ole tässä "suhteessa" ainut aktiivinen puoli. Jaana tuntee saavansa Nuutilta, eli Kurrelta, sitä huomioita ja hellyyttä, josta jää paitsi kotonaan. Jaana kyllä epäilee, että kaikki mitä Kurre hänelle tekee ei ole oikein, mutta lapsen mieleen on helppo vaikuttaa. Kurre vakuuttelee, ettei asiasta saa puhua kenellekkään tai heille käy huonosit. Lopulta Jaana uskoo rakastavansa Kurrea ja on tälle uskollinen, hän tuntee jopa seksuaalista vetoa miestä kohtaan. Minua ahdisti juuri tämä seikka ja lisäksi hyväksikäyttöjen yksityiskohtainen kuvaus, ne saivat minut voimaan pahoin.

Tarina on kerrottu Jaanan näkökulmasta. Hän ei ymmärrä kaikkea ympärillään tapahtunutta, vaan lähinnä kertoo omin sanoin tapahtumista. Kaikki tulkinta ja analysointi on lukijan heiniä. Henkilöhahmot jäivät minun mielistä pinnallisiksi, heitä ei kuvailtu paljon, vaan tutustuminen heihin kävi lähinnä dialogien kautta. Kaikki hahmot olivat minusta enemmän tai vähemmän ihmisraunioita tai muuten surumielistä ja ankeata porukkaa. Ei ole ketään kelle Jaana voisi uskoutua tai kuka huomaisi pienen tytön ahdistuksen ja hämmennyksen omilta ongelmiltaan ja murheiltaan. Perhekkin kohtelee tyttöä niin huonosti, ja hän joutuu kokemaan henkistäväkivaltaa eikä vanhemmat arvosta lasta yhtään, vaan laiminlyövät häntä.

Olin jokseenkin pettynyt loppuun. Jokaisen hyväksikäytön jälkeen luin eteenpäin sen voimalla, että joku vihdoinkin auttaisi tätä tyttöä ja paha saisi palkkansa. Välillä teki mieli huutaa kirjan henkilöille että hyvänen aika, ettekö te huomaa! Pelkäsin koko ajan pahinta ja ehkä juuri siksikin jaksoin tarpoa sivuja eteenpäin. Ehkä juuri lukijalle tarjotut ahdistus ja huoli sekä toivo toivosta ovat tämän kirjan voima, joka saa lukijan jaksamaan eteenpäin.

Vaikka loppu ei ollut toivomani kaltainen happy end, olen varma, että vastaavanlainen hyväksikäyttö jättää ihmiseen syvät ja pysyvät arvet!

En suosittele tätä herkille ihmisille, enkä erityisesti tarttumaan tähän kevyenä kirjana. Itse ainakin tarvitsen aikaa, jotta pystyn käsittelemään loppuun tämän kirjan aiheuttamia tunteita. Kirjailijan rohkeus aiheen käsittelyssä voi myös kauhistuttaa, mutta jotkut saattavat taas kiitellä sitä, joten oman harkinnan varassa suosittelen tarttumaan tähän kirjaan.

Annan kirjalle arvosanakis 2,5 / 5!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Like
Ilmestynyt: 2008
Sivuja: 265

-Aletheia

Kommentit

  1. Olen mielissäni, että esikoisteokseni "elää" edelleen, vaikka se ilmestyi monta vuotta sitten. Se on raaka kirja, ja kuvaa pedofiilin erästä prototyyppiä: Hurmaava, risaiselle perheelle läheinen mies, jolta pieni tyttö saa hoivaa ja huolenpitoa ja johon ihastuu. Ensin mies vetoaa lapsen aikuisen kaipuuseen, sitten lupaa hyviä asioita, alkaa vähitellen vedota yhteiseen salaisuuteen ja uhkailla, jos tyttö ilmiantaa rikollisen.
    Kirjaa kirjoittaessani ajattelin, että en voi kirjoittaa pedofiliasta, jos en kirjoita pedofiliasta. Siksipä kirjoitin "kohtaukset" auki. Varmasti on raskasta lukea ja niin oli raskasta myös kirjoittaa. Omat yli kaksikymppiset lapseni eivät pysty kirjaa lukemaan sen raakuuden tähden.

    Sydämellinen kiitos ansiokkaasta kritiikistäsi, Aletheia. Toivon blogillesi pitkää ikää ja paljon lukijoita. Toivon myös hyviä tunteita tuottavia lukukokemuksia, niitähän me kaikki tarvitsemme.


    Ystävällisesti tervehtien

    Marja Björk

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kuinka ihanaa saada itse kirjailijalta kommenttia. Positiivinen yllätys kerta kaikkiaan! Uskon, että teosta on ollut varmasti raskasta kirjoittaa, koska aihe on sellainen josta ei paljon puhuta. Monikaan ei varmasti pysty juuri aiheen rankkuuden takia lukemaan. Lapsiin kohdistuvaa seksuaalistahyväksikäyttöä on vaikea sulattaa!

      Kiitos paljon kommentistasi ja iloista kevättä sinulle! :)

      Poista
  2. Tiedätkö, minä en voi lukea tätä. Luin Björkin Puuman ja pidin siitä, mutta tiedän, että Marja kykenee kirjoittamaan ihan mitä vain haluaa. Olen nyt lukemassa seksiorjuudesta, joka koskee hyvin nuoria tyttöjä ja meinasin jättää kirjan kesken, mutta onneksi alun rankkuus on alkanut helpottua...En kestä lapsiin, eläimiin tain naisiin vääärinkajoamista, joskin en ikinä jätä barrikadeille heidän puolestaa nousematta, mutta pitääkö minun tietää IHAN KAIKKI. Sitä vain ei jaksa, vaikka joskus olen itsekin sanonut, että 'jos he kestävät sen kokea, meidän pitää kestää se edes lukea.'

    Mutta miten hirveää, ellei kukaan toisi näitä esiin....Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rankkojan aiheita on vaikea lukea, mutta jos kokee suurta ahdistusta niin silloin on parempi olla rääkkämättä itseä. Jokainen meistä itse tietää mitä pystyy sulattamaan ja kestämään ja mitä ei. Itseä on hyvä kuunnella. :)

      Poista
    2. Samoilla vesillä soudetaan. Björkin uusimman lukeneena siirryin suinpäin esikoiseen, ja täytyy myöntää, lukukokemus oli minulle liikaa. En muista missä mielentilassa olen Nabokovin Lolitaa tavannut, mutta nyt mielentila ei ollut oikea. Luin loppuun siksi, että olen kiinnostunut Lieksan lähihistoriasta. Mutta itse juoni karmaisi, ravisti ja ahdisti äärimmilleen.

      Poista
  3. Itselleni kirja oli vaikea kokemus. Luettuani puoleenväliin totesin kumppanilleni, etten voi lukea kirjaa loppuun asti, jätän sen kesken, palautan kirjastoon heti huomenna. Pari päivää se sai istua yöpöydällä, sitten aloin uudelleen lukemaan ja sainkin loppuun. Hirveä, hirveä kirja - ja näin sanoessani voin vain kehua kirjailijaa, joka on onnistunut tuomaan niin kammottavan ihmiskohtalon niin elävästi esille että se aiheuttaa lukijoissa voimakkaita reaktioita.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti