Lisää vain kotimaista pukkaa. Nyt sain vuorostani ihastua Hilja Valtoseen, jonka esikoisromaani Nuoren opettajattaren varaventtiili oli mitä viihdyttävin lukukokemus!
Nuori vasta valmistunut opettajatar Liisa Harju saa työpaikan syrjäisestä kylästä Pohjanmaalta, jonka hän ristii latomereksi. Vastaanotto on kylmä ja Liisa saa pian huomata törmänneensä hyvin vanhanaikaiseen ja sisäänpäin kääntyneeseen kylähenkeen. Mutta nuori Liisa ei luovu omista periaatteistaan tuumaakaan ja antaa kyläläisille aiheitta juoruiluun. Tuntojaan nuori opettaja purkaa varaventtiiliinsä eli kirjava kantiseen päiväkirjaan, joka saa jakaa nuoren naisen ilot ja surut.
Ah, mitä ihanan hersyvää ja välillä piikittelevää huumoria Valtonen viljelee romaanissaan. Tämä teos sai minut ehdottomasti hyvälle tuuleelle ja nauruhermot heltiämään.
Kirja on kirjoitettu 1926, mutta vuonna 2006 teoksesta on otettu 16. painos. Valtosta onkin tituleerattu painosten kuningattareksi. En yhtään ihmettele, jos muut Valtosen tuotannosta on läheskään yhtä hyviä kuin Nuoren opettajattaren varaventtiili.
Ihastuin myös historialliseen ilmapiiriin. Jotenki vain rakkaus - ja viihderomaanit, jotka sijoittuvat jonnekkin historiaan uppoavat minuun niin paljon paremmin, kuin nykyaikaiseen ympäristöön ja tapoihin sijoitetut lajin edustajat. Jotenkin monet nykyajan chick lit -romaanit ovat juuri juhlimista, irtosuhteita, jossain suurkaupungissa. Yleensä päähenkilönä on uraohjus tai melkoiseen sähellykseen taipuvainen nuori nainen. Nuoren opettajattaren varaventtiilissä oli päähenkilönä uraansa aloitteleva vahva ja nykyaikainen nuori nainen, jolle omat periaatteet ovat selvät. Hänkin on rakastunut toivottomasti mieheen, joka ei tunnu vastaavan hänen tunteisiin. Latomeressä hän kiinnittää kylän halutuimman miehen katseen itseensä, aiheuttaa pahansuopaista juoruilua ja onnistuu koheltamaan välillä. Eli samankaltaisuuksia löytyy, mutta kerronta ja juonenkulku on kutkuttavampaa ja hienovaraisempaa, eikä seksillä ole niin suurta sijaa, vaan päähenkilö jopa varjelee siveyttään. Huumori on myös tässä teoksessa kutkuttelevaa, kuten aiemmin mainitsinkin.
Mahtava välipalakirja, jonka seurassa oli mukavaa naureskellä. Erittäin viihdyttävä viihderomaani, jossa on mukana ripaus romantiikkaa. Näin kesän kolkuttaessa ovelle siirryn itse monesti kevyemmän kirjallisuuden pariin. Tämä kyllä sopii siihen mielialaan täysin.
Annan kirjalle arvosanaksi 5 / 5 pistettä! Lisää valtosta minulle KIITOS!
Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Otava (2006)
Ilmestynyt: 1926
Sivuja: 245
-Aletheia
Hih, nämä Valtoset ovat aivan mainioita! Sellaista hyvän mielen lukemista, juuri niitä kirjoja joita voi lukea kesäisin riippumatossa.
VastaaPoistaJokaisessa Valtosen kirjassa on aikalailla sama asetelma: Nuori, omapäinen tyttö joka ei missään tapauksessa helpolla suostu miesten liehittelyihin -mutta pääsääntöisesti taitaa taipua lopussa. Jännitysmomentti tulee siitä, saako päähenkilö kenties johtajaopettajan, agronoomin, apteekkarin, lääkärin vai apulaispapin puolisokseen. :) Ehkä Valtosen kirjat vähän toistavat itseään, mutta ei kai se haittaa.
Eihän se ole ollenkaan pahitteeksi, jos lukee Valtosta aina välillä. Mutta silloin se häiritsisi kovastikkin, jos meinaa kaikki Valtoset lukea suunnilleen putkeen. Eihän siinä jäisi sijaa minkäänlaiselle yllätyksellisyydelle.
PoistaMutta kun on vakavan kirjallisuuden ähky tai muuten vain keveän kirjallisuuden fiilis, Valtonen on varmasti mainiota kirjallisuutta siihen mielialaan. :)
Kannattaa ehdottomasti lukea myös neiti Talonmies, joka on mielestäni Valtosen paras kirja!
VastaaPoistaEhdottomasti pitänee lukea sekin. :)
PoistaOi, oi! Tämä pitää kyllä lukea uudelleen. :)
VastaaPoistaValtonen näkyy saaneen blogeissa paljon uusia faneja! Olen lukenut Nuoren opettajattaren varaventtiilin kauan sitten, mutta sormet syyhyäisivät uudestaan Valtosen pariin. Menneeseen aikaan sijoittuvassa rakkausviihteessä on kieltämättä oma viehätyksensä. Nykyajassa taitaa olla tämänlaatuisen draaman kannalta se "ongelma", että ennen rakastavaisten yhteenpääsyn tiellä oli paljon tiukempia sosiaalisia koodeja (esim. pitää olla neitsyt, pitää naida samasta yhteiskuntaluokasta) ja pulmallisia käytännön esteitä (esim. rakkauskirje ei mene perille eikä yhteydenpitoon ole juuri muita välineitä), ja naisten asemassa oli paljon nykyistä konkreettisempaa parantamisen varaa. Nykyisin draamaa pitää yrittää vääntää muualta, ja joskus tuntuu, että sankarittaret vaivaavat päitään vähän pöhköillä asioilla.
VastaaPoistaOlen samaamieltä tuosta, että draama vääntämällä väännettään ihan pöhköistä asioista. :)
PoistaTämä kirja taitaa olla ihan minulle tarkoitettu, meni lukulistalle:)
VastaaPoistaHitsit, juuri tuollaista on Pohjanmaalla.