Nyt paukuteltiin minun mukavuusalueen rajoja ja kunnolla. En normaalisti olisi koskaan tarttunut tälläiseen kirjaan, mutta jossain ennakkoluulottomuuden puuskassa nappasin tämän kirjastosta mukaan. Enkä suoraan sanottuna vieläkään oikein tiedä mitä mieltä olen kirjasta. Toisaalta ei minulla ole mitään aikaisempaa kokemusta, johon voisin verrata lukukokemustani.
Oryx ja Crake on kannanotto geeniteknologian vaaroista ja utopia siittä, mitä voi tapahtua jos kehitys riistäytyy käsistämme.
Lumimies vaeltelee merenrannalla maailmassa, josta ihmiskunta on kuollut lähes sukupuuttoon ja entisissä kaupungeissa vilisee villiintyneitä geenimuunneltuja eläimiä. Seuranaan Lumimiehellä on heimo ihmisennäköisiä olioita, jotka pitävät Lumimiestä esikuvanaan tai jopa pyhänä miehenään.
Ennen Lumimies oli mies nimeltään Jimmy. Hän kuului ystävänsä Craken kanssa hyväosaisten eliittiin, joka eli biotekniikan suuryhtiöiden eristetyissä Piireissä. Muualla, ilmastonmuutosten, epidemioiden ja eriarvoisuuden riuduttamilla rahvaanmailla elämä oli kaoottista. Crake on geeniteknologian nero, jolla on huikea tulevaisuus edessään. Hänen suunnitelmiinsa uudesta uljaasta maailmasta kietoutuu niin Jimmy, mutta myös arvoituksellinen Oryx, molempien miesten rakastettu.
Minun mielestäni tämä kirja soveltuu enemmän scifin puolelle, jonka ystävä en ole alkuunkaan. Kyllä tämän kirjan tapahtumat sen verran ampuiva ajoittain yli minun ymmärrykseni. Esimerkiksi gemakot, jotka olivat geenimuunneltuja käveleviä ihmisten varaosia, tuntuivat todella absurdilta. Tulevaisuudesta voidaan olla montaa mieltä ja eikä nykymaailmassakaan kaikki ole aivan mallillaan, mutta jokaiseen aikakauteen mahtuu omat epäkohtansa ja vääryytensä. Tulevaisuus näyttää mitä se tuo tullessaan, minä en ainakaan kovin pidä tämmöisistä väritetyistä tulevaisuuden hahmotelmista. Vaikka kieltämättä kirjailija on ottanut vahvasti kantaa tällä teoksella, sitä en ryhdy kieltämään.
Toinen häiritsevä tekijä oli seksi tai ajoittain jopa seksuaalisuutta halventava asenne sekä rivous. Toisaalta se sopi hyvin kirja luomaan moraalisesti rappioituneeseen maailmaan, mutta silti minua ällötti.
No, miksi sitten luin tämän kirjan loppuun? Se oli taidokkaasti rakennettu. Tarinassa kuljettiin kahdessa aikatasossa. Lumimies pohtii elämää sekä selviytymistään ajassa ihmiskunnan tuhoutumisen jälkeen ja välillä hän muistelee menneisyyttään sekä elämää ennen lopullista kaaosta. Koko kaameus ripoitellaan lukijalle pikku hiljaa. Pakkohan se oli saada tietää, mitkä kaikki tekijät olivat johtaneet kirjan lohduttomaan nykyisyyteen. Kirja jätti jälkeensä jotenkin toivottoman tunnelman.
Erikoinen lukukokemus, mutta ei kyllä yhtään minun tyyliseni. En silti aijo luovuttaa kirjailijan suhteen, näin ensitapaamisen perusteella. Minua kiinnostaa lukea ainakin Herran tarhuri, Penelopeia ja Nimeltään Grace.
Annan kirjalle arvosanaksi 2,5 / 5 pistettä!
Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Otava
Ilmestynty: 2003
Sivuja: 483
Alkuteos: Oryx and Crake (2003)
Suomentanut: Kristiina Drews
-Aletheia
Hei! Jos tämä ei täysillä innostanut, niin Herran tarhureita ei ehkä kannata seuraavaksi lukea vaan Nimeltään Grace. Minä kyllä pidin tästä ja myös Herran tarhureista, joka on samaa tematiikkaa. Sen luin englanniksi ja olen ajatellut, että pitäisi vertailla miten kääntäjä on käsitellyt kirjailijan keksimiä uudissanoja. Itse en ollenkaan harrasta scifiä mutta nämä kiinnostivat, koska minuakin Atwood kiinnostaa. Ehkä jonkun scifiharrastajan mielestä Atwoodin tulevaisuusvisiot eivät ole erikoisia mutta minuun kyllä vaikuttivat.
VastaaPoistaNo huomasinkin vasta myöhemmin ettei tuo Herran tarhurit taida olla ihan sittenkään minulle tarkoitettu teos. :) Itse en myöskään pidä scifistä, muttei tämäkään tulevaisuuden kuva lohduttomuudellaan minuun uponnut. Mutta toisaalta, moni asia voi mennä siihen suuntaan kun Atwood on kirjassaan kirjoittanut, että siinä mielessä osittain realistinen utopia.
Poista