Sara Gruen: Vettä elefanteille

Yhdekäskymmentä vuotias Jacob Jankowski inhoaa omaa raihnaisuuttaan ja pitkästyttävää elämäänsä vanhainkodissa, jossa asukkaita ei kohdella yksilöinä. Päivät vain lipuvat ohitse muistuttaen toinen toistaan, kunnes lähistölle saapuu kiertävä sirkus. Sirkus saa Jacobissa aikaan muistojen vyöryn.

Jacob on nuori eläinlääketieteen opiskelija, kun hänen vanhempansa saavat surmansa tapaturmaisesti. Eletään 1930-luvun laman vaivaamassa Amerikassa ja pian Jacob huomaa jääneensä puille paljaille. Onnekseen hän sattuu pääsemään kiertävän sirkusseurueen junaan. Siittä saa alkunsa hänen uusi elämänsä sirkuksen omana eläinlääkärinä. Pian Jacob saa huomata sirkuksen olevan armottoman hierarkinen paikka, jonne on vaikea sopeutua. Pikku hiljaa kotiuduttuaan sirkukseen hän huomaa rakastuneensa sirkuksen tähtiesiintyjään Marlenaan, joka on jo naimisissa ailahtelevan eläintenkesyttäjän kanssa. Vähitellen kolmikon välille syntyy vahva side, kun he yrittävät saada sirkuksen vetonaulaun, itsepäisen Rosie-norsun, esiintymään.

Minä tein väärin  päin. Olen katsonut kirjasta kertovan elokuvan ennen kirjan lukemista. Tämä vaikutti tietenkin valtavasti lukukokemukseen. Ensinäkin näin koko ajan silmien edessä Robert Pattisonin, kun puhuttiin Jacobista nuorena. Myös muilla hahmoilla oli jo valmiit kasvot. Tiesin myös aika tarkalleen tapahtuminen kulun, joten kirja ei pystynyt tarjoamaan minulle mitään yllätyksellisyyttä. Elokuvan tapahtumat noudattavat melko tarkasti kirjan tapahtumia, jos en nyt ihan väärin muista.

Kirja tarjoaa hyvin tarkan kuvan sirkuselämästä, joka on rankkaa ja juuretonta. Elämää määrittää ankara hierarkisuus ja nopeat paikan vaihdot. Lisäksi elokuvasta poiketen kirja tarjoaa myös näkökulmaa vanhenemiseen ja sen kipupisteisiin. Juuri tämä vanhenemisen kuvaus vetosi geronomiminääni. Totta kai sirkuselämän kuvauskin oli todella kiehtovaa, koska olen aina pitänyt sirkuksia jännittävinä paikkoina. Minulla on kyllä ollut melkoisen ruusunpunaiset kuvat sirkuselämästä, vaikka tuskinpa se enään nykyaikana on samanlaista. Kirjankin tapahtumat ovat varmasti osaltaan melko kärjistettyjä, jotta saadaan lisää draamantuntua.

Vettä elefanteille oli kaikinpuolin viihdyttävä romaani, jonka luki yhdessä hujauksessa. Plussana myös lisänä olevat kuvat, jotka liittyivät sirkuselämään. Suosittelen kuitenkin lukemaan ensin kirjan ja katsomaan sitten vasta elokuvan. Varoituksen sanani kuitenkin, kirjan lukemisen jälkeen minulle ainakin tuli olo että haluan oman simpanssin ja elefantin. Mitähän naapurit ajattelisivat jos raahaisin meidän takapihalle elefantin?

Annan kirjalle arvosanaksi 4,5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Bazar
Ilmestynyt: 2009
Alkuteos: Water for Elephants (2006)
Sivuja: 366
Suomentanut: Anna-Maija Viitanen

-Aletheia

Kommentit

  1. Minä etenin järjestyksessä kirja - elokuva. Suurin ero oli Augustuksen rooli, elokuvassahan hänet oli nostettu sirkuksen johtajaksi. Elokuva oli mielestäni vähän valju ja hailakka verrattuna kirjaan, jossa tunnelmat, värit ja tuoksut olivat todella eläviä ja värikkäitä.

    Minulla on norsusyndrooma, saatanpa päästä näkemään sellaisia tänä kesänä erääseen eläintarhaan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi onnekasta, minäkin haluaisin joskus päästä näkemään norsun livenä. :) Niin muistelinkin, että elokuvassa hän oli sirkuksenjohtaja, mutta eipä tuo seikka paljon vaikuttanut juonen kulkuun, ainakaan merkittävästi.

      Poista
  2. Minä aloitin tätä kirjaa mutta se jäi kesken ihan alussa, ennenennen kuin tapahtumat ehtivät imaista mukaansa. Tekisi oikeastaan mieli antaa kirjalle toinen mahdollisuus...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä kirjan aika sinulle ei ollut vielä oikea. Toisella kerralla saatat yllättyä positiivisesti! :)

      Poista
  3. Tämä on ihana kirja! Minä luin kirjan ennen elokuvaa ja niin sitten elokuva puolestaan tuntui liian laimealta.. Sirkuselämän kuvailu 30-luvulla oli tässä kirjassa huikean hienoa ja kiinnostavaa, mielestäni parasta koko tarinassa, vaikkakin myös vanhainkoti kosketti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielestäni vanhainkoti kuvaus ja sirkuselämän kuvaus muodostivat vaikuttavan ja kompaktin paketin. Sirkuselämän kuvaus oli kyllä todella mielenkiintoista. :)

      Poista

Lähetä kommentti