Vuonna 1994 ranskalainen oopperaohjaaja Juliette Roche muuttaa Venäjälle unohtaakseen menneisyytensä. Jevgeni Onegin harjoituksissa hän tapaa Dmitrin, valtaa suruttomasti hyväksikäyttävän baritonin. Lavalla rakkautta taitavasti tulkitseva mies muuttuu parisuhteessa kylmäksi ja etäiseksi. Muutto Moskovaan vain syventää Julietten kokemaa yksinäisyyttä. Pian Juliette huomaa olevansa sidottu Dmitriin tavalla, jota hän ei itsekkään ymmärrä. Ooppera muuttuu painajaisten näyttämöksi, joka tempaisee Julietten pakkomielteisen karnevaalin pyörteisiin.
Huh, miten mielenvikainen kirja, mutta en sano tätä kuitenkaan teilatakseni kirjaa täysin. Tarina alkaa varsin realistisesti ja esittelee tarinan perusasetelman ja keskeiset henkilöt, joista yhdestäkään ei voi pitää. Juliette on rasittavan takertuvainen ja Dmitri yököttävän itsekeskeinen. Muutto Moskovaan kuitenkin muuttaa kaiken ja todellisuuden rajat alkavat hämärtyä eikä lukija siinä missä Juliettekaan erota harhaa sekä unta todesta. Tarina alkaa saada kummallisia piirteitä, jopa kauhumaisia vivahteita. Lukiessa kyllä unohdin täysin lukevani suomalaisen kirjailija esikoisteosta. Tarina oli tarkoituksella sekava, mutta minua vaivasi etten tietänyt enemmän kuin Juliette, että mikä oli totta ja mikä ei. Olinkin ihan tapahtumien pyörityksessä yhtä pyörällä päästäni kuin Juliette, kun olisin halunnut olla tarinan yläpuolella kaikkitietäväisempi. Ne täyttämättömät aukot jäivät vaivaamaan minua.
Nimen perusteella odotin kyllä dekkaria, mutta Veristen varjojen ooppera on aistikas ja tunnelmallinen romaani, jonka henkilöt herättävät tunteita ja tapahtumat saavat pään pyörälle. Siinä on aivan omalaatuinen melankolinen tunnelma, jota korostaa vielä Neuvostoliiton jälkeinen Venäjä. Hieno esikoisteos, mutta ei kuitenkaan aivan minun tyyliseni, niin että lukukokemus olisi sävähdyttänyt, vaikka se oli kyllä mieleenpainuva.
Annan kirjalle 3,5 / 5 pistettä!
Tietoa kirjasta:
Kustantamo: WSOY
Ilmestynyt: 2013
Sivuja: 285
Mistä minulle: Kirjastosta
Kommentit
Lähetä kommentti