Grégoire Delacourt: Katseenvangitsijat

Autoista ja isoista rinnoista haaveileva Arthur Dreyfuss katselee smurffikalsareissaan telvisioita, kun ovelle yllättäen koputetaan. Oven takana seisoo ilmielävänä Scarlett Johansson. Tästä alkaa tarina, jossa kaksi maailman murjomaa ihmistä tapaa. Pystyvätkö he myös todella kohtamaan toisensa?

Delacourtin tyylissä kirjoittaa on jotain, joka saa minut aina ajattelemaan syntyjä syviä. Viimeksi kun luin Onnenkoukkuja, pohdin vakavissani onkohan lottovoitto kuitenkaan unelmoimisen arvoinen asia. No, näin jälkeenpäin ajatellen, kyllähän se lottovoitto kelpaisi. Raha ei tuo onnea, mutta kyllä se helpottaa elämää kummasti. Kaikkihan, tai ainakin moni, haaveilee olevansa kaunis tai komea, kuin joku julkkis.  Haaveilee omaavansa Angelina Jolien huulet, Kim Kardashian pyllyn tai Pamelan tisut. Miehistä en mene vannomaan, mutta varmasti monelle kelpaisi Vin Dieselin lihakset tai Brad Pittin karisma. Kylläpä tuota monesti saa itsensä kiinni ajattelemasta, että oisipa minullakin tollainen peppu, tuollaiset rinnat, isommat lihakset, timmimpi vatsa ja mitä nyt milloinkin. Tällä kertaa Delacourt ravisteli ajattelemaan, onko kuitenkaan onni olla yhtä kaunis prikulleen kuin esimerkiksi kirjassa esiintyvä Scarlett Johansson? Onko onni olla ulkonäkönsä vanki? Jäin miettimään että huomiotaherättävän kauniiden/komeiden ihmisten sisin jää monesti ulkonäön varjoon. Se ei ole oikein, sillä kaikista merkittävintä ihmisessä on kuitenkin se, mitä ulkokuoren alta löytyy, ja ei en tarkoita maksaa ja munuaisia, vaan ihmisen minuutta tai toisinsanoen sielua, jos siihen uskoo. Elämä osaa olla joskus raakaa, ja tämä maailmantila on nykyään pinnallisuuden luvattu maa.Olen myös huomannut sen että nämä suositut ja kauniit/komeat ihmiset alkavat käyttäytymään monesti ulkonäkönsä edellyttämällä tavalla - pinnallisesti. Joillakin taas ulkonäkö menee suoraan hattuun ja he ovat sitten rehellisesti kaunistelematta kusipäitä. :D

Kirjan päähenkilöt ovat kuvan kauniita, mutta kummankin heidän sisältään löytyi ulkokuorta syvempi kaunis sielu. Mutta ikävä kyllä kumpaakin oli elämä heitellyt aikatavalla ja sielukin vaurioitunut. Mutta kaiken elämän eteen heittämän ikävänkin alta he pystyivät löytämään kaunista. 

Odotin kirjalta kuitenkin jotain enemmän. Se puhutteli ja laittoi pohtimaan taas syvästi, mutta jotenkin tarina jäi minusta pliisuksi. Tämä ei ollut minun silmissäni niin hyvä kuin Onnenkoukkuja, jonka lukemisen jälkeen papatin miehelleni suu vaahdossa lottovoiton varjopuolista. Tämä kirja ja sen tarina ei saanut minua innostumaan aiheestaan yhtä paljoa. Kyllä tämä kuitenkin kannattaa lukea. Delacourt tarttuu pinnallisiin aiheisiin kuten raha ja ulkonäkö, mutta ampuu aiheet suoraan ihonalle kepeällä tyylillä. Kirjat ovat hauskoja, helppolukuisia sekä lyhyitä, mutta kuitenkin hieman traagisia. Kuitenkin kirjaa lukiessa minua huvittu suuresti Arthurin suuri innostus rinnoista ja pienet yskityiskohdat kuten smurffikalsarit.

Mitähän seuraavaksi kun raha ja ulkonäkö on käsitelty? Mutta tässä nettiä selailessa huomasin että tosielämän Scarlett haastoi Delacourtin oikeuteen tämän kirjan johdosta.

 Annan kirjalle 3,5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: WSOY
Ilmestynyt suomeksi: 2014
Alkuteos: La Première Chose Qu' on Regarde (2013) 
Sivuja: 238
Suomentanut: Leena Leinonen

Mistä minulle: Saatu arvostelukappal.

Kommentit

  1. En ole lukenut tätä kirjaa vielä, vaikka sain sen viime vuonna ja pidin hurjasti Onnen koukuista. Aihe tuntuu jotenkin liian höpsöltä, mutta ehkäpä se ei sitä ihan olekaan, kun sinä ainakin aloit pohtia asioita? Täytyy lukaista joskus jonkun vähän kepeämmän kirjan nälkään.

    Minua huvittaa kamalasti tuo kirjailijan oikeuteen haastaminen Johanssonin taholta. Kirjahan on vain fiktiota! Onneksi Johanssonin vaatimukset esim. kirjan käännösten ja filmatisoinnin kieltämisestä eivät menneet läpi. Ihan naurettavaa ja vähän huolestuttavaa, että mitä kirjailijat enää kohta uskaltavat kirjoittaa, jos joku stara vetääkin itseään muistuttavasta hahmosta tms. herneen nenäänsä.

    VastaaPoista
  2. Pidin kirjasta todella paljon. Kirjailijan tyyli on mukaansa tempaava ja pidin aiheesta.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti