Maaliskuun luetut & kuulumiset!

Nyt, kun projektina on blogin henkiin herättäminen, niin on aika palauttaa henkiin myös kuukauden luetut kirjat postaukset. Näihin postauksiin kyllä pyrin myös kertomaan hiemaan muitakin kuukauden kuulumisia.

Lukutahtini on hidastunut valtavasti blogin alkuaikoihin verrattuna. En vain ehdi ja jaksa lukea samassa tahdissa, mutta luen kuitenkin. Ensi kuussa syntyy perheeseen uusi pieni nyytti ja olen kokoa valas. Väsyttää siis kieltämättä paljon ja minä nukun myös paljon, usein kirja kädessä. Harmi ettei tarinat suodatu aivoihin ihon kautta, vaikka kuinka koittaa nukkua kirja kädessä. Lisäksi huomiota vaatii iloinen vajaa 4-vuotias ja erittäin temperamenttinen 2-vuotias. Luen enemmän lastenkirjoja, kuin aikuisten kirjallisuutta. Luen myös paljon lehtiä, koska niihin ei tarvitse keskittyä samalla tavalla, vaan lukeminen onnistuu siinä samalla kun 4-vuotias käyttää kasvavaa mahakumpua ralliratana ja 2-vuotias loihtii äidille uutta persoonallista kampausta. Olen myös jäänyt koukkuun useampaan sarjaan, joita tulee hellun kanssa seurattua. Meillä on Netflix ja HBO, eli tuplakoukutukset. Laitankin tässä lähiaikoina koontia suosikkisarjoistani, jos teitä kiinnostaa?

Olen myös hurahtanut ihan tosissaan kokkailun ja leipomisen maailmaan. Vietän siis enemmän aikaa keittiössä, kuin kirja kädessä. Leivon itselle ja ystäville. Hyvä ystäväni sattuu olemaan kondiittori, niin on kiva loihtia kakkuja ja kokeilla kaikkea uutta. 

Maaliskuussa heräsi toiveet kesästä. Ihanaa, kun on saanut nauttia aurinkoisista keleistä. Narsissit luovat väriä sisustukseen ja talvikamppeet saa pikku hiljaa heittää komeron perälle ja kaivaa välikausivaatteet esille, niin lapsille ja aikuisille. Tosin minä en mahdu mihinkää muuhun, kuin äitini takkeihin. Äitiysvaatteetkin ovat käymässä pieneksi, joten pukeudun kai viimeisen kuukauden lakanoista sidottuihin design mekkoihin. Mutta ei se haittaa, aurinkolasit sopii päähän kuitenkin. 

Mutta jos palataan takaisin blogiin. Kirjapostauksia siis tulee edelleen sitä mukaan, kun saan kirjoja luettua. Lastenkirjoista saatan postailla myös, jos törmätään oikeasti hyviin lastenkirjoihin. Nyt meillä luetaan lähinnä Disneytä ja Puppea. Mutta ei siinä Disney on suosikki, myös äidille. Frozen on meidän poikien uusin villitys, se ei ole vain tyttöjen juttu. Sitten on nuo Minionit, jotka ei ole Disneytä, mutta kuitenkin. 2-vuotias rakastaa Minioneja, eli hänen kielellään namnameja ja 2-vuotis syntymäpäivät olikin sitten yllättäen Minions teemalla. Mutta asiaan taas takaisin, niin onko teillä lukijoilla joitain toiveita blogin tulevaisuuden suhteen? Kirjoja, totta kai, ja ehkä hieman sarjoista ja elokuvista, mutta entä ruokapostauksia?

Sitten niihin maaliskuun luettuihin. Luin maaliskuussa 4 kirjaa. Haruki Murakamin Värittömän miehen vaellusvuodet, joka ei yltänyt suosikiksi upean kirjailijan tuotannosta, mutta oli hyvä ja viihdyttävä kuitenkin. Seuravaksi luin Susan Abulhawan Sininen välissä taivaan ja veden, joka sukelsi suoraan ihon alle. Pajtim Statovcin Kissani Jugoslavia oli hieman liian omituinen minun makuuni, mutta sain luettua kirjan kuitenkin loppuun asti. Lisäksi inhosin kirjan kantta. Aki Ollikaisen Musta satu oli lyhyt, mutta melkoinen pettymys. Tarina levisi mielestäni liiaksi ja oli sen takia sekava. Onni, että kirja oli varsin lyhyt. Nyt luettavana on Philippa Gregoryn Sininen herttuatar, jonka lukemisesta nautin valtavasti.


Ihanaa ja lukurikasta huhtikuuta teille kaikille. Minä aion huhtikuussa nauttia auringosta, joka lämmittää, lukea hyviä kirjoja, kasvattaa ahkerasti vatsaa, ahertaa keittiössä, käydä lastenvaatekutsuilla (olen ihan hulluna lastenvaatteisiin), juhlia parit synttärit, joista toiseen on tilattu minulta kakku ja ennen kaikkea valmistautua lähestyvään synnytykseen. Toisin sanoen pesänrakennusvietti puskee pintaan. Laitetaan loppuun vielä kuva jälkiruuasta, jonka tein yksi päivä. Lähtee varmasti se makeanhimo.


Kommentit

  1. Meidän 4v (poika) tykkää Frozenista tosi paljon eli ei ollenkaan vaan tyttöjen juttu :-) Kuulostaa niin hauskasti samalta kuin minä silloin, kun isommat lapset olivat pieniä. Minäkin olin kakkosesta niin iso, että loppuvaiheessa meni ylle vain yksi äitiysmekko ja kaksi numeroa liian isot terveyssandaalit... onneksi oli kesä. Samoin innostuin niihin aikoihin leipomisesti ja samoin lukeminen jäi vähemmälle... Sen verran voin siis lohduttaa, että kirjoihin voi palata myöhemminkin :-)

    Tsemppiä loppumetreille ja ihanaa kevättä!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti