Aki Ollikainen: Musta satu

Mustan sadun nykyhetkessä romaanin kertojan perhe on hajonnut, vaimo ja poika lähteneet. Todellisuus on vääntynyt sijoiltaan ja menneiltä sukupolvilta periytyneet selvittämättömät tragediat alkaneet vallata ajatuksia. Monet polut tuntuvat johtavan Tattarisuolle, paikkaan jossa Noita-Kalliona tunnettu mies aikoinaan harjoitti mystisiä menojaan.

Toisella aikatasolla lukija saa seurakseen Heinon, pirtun salakuljetusta 1930-luvun Helsingissä harjoittavan trokarin. Heinolla on perhe, vaimo ja poika, asiat kutakuinkin mallillaan – mutta sitten iskee peri-inhimillinen ahneus, niin rakkaudessa kuin rahassakin, ja Heinon itsekkyys ja varomattomuus aiheuttavat sukupolvesta toiseen ulottuvan ketjureaktion, jonka alkutai päätepiste – näkökulmasta riippuen – löytyy öiseltä Tattarisuolta.

Muistan kuinka aikoinaan Ollikaisen Nälkävuotta hypetettiin kirjablogeissa ja muuallakin. Itselläni tuo kirja on vielä lukematta, toki sen kirjastosta nyt lainasin, mutta tämän hypetyksen takia mielikuvat Ollikaisen romaaneista nousi tietylle tasolle. Musta sadusta en kyllä muista lukeneeni mitään etukäteen. Toisalta en ihan niin ole perillä tämän hetken kirjatuulista, kuin mitä olen aikaisemmin ollut. Ennakko-odotuksia siis muuten kirjan suhteen ei ollut.

 Musta satu oli minulle melkoinen pettymys, eikä yhtään sitä mitä odotin. Pidin kyllä juonesta ja tarinan ideasta, nautin kummassakin aikatasossa kulkevista tarinoista tavallani. Olivathan ne tietyllä tapaa mielenkiintoisia. Kuitenkin kirjassa oli liian paljon aineksia ja juoni haaraili liikaa. Tarina tuntui välillä melko hajanaiselta ja tunnelma oli sekava. Yksinkertaisempi olisi ollut tämän kirjan kohdalla kauniimpaa ja Ollikaisen kaunis kieli istunut tarinaan silloin paremmin. Moni juonenpää jää roikkumaan irralliseksi ja kirjailija oli ne liian hennosti solminut punaiseen lankaan hienolla kielellään ja korulauseillaan. Koin, että kirja jäi loppuviimein minulle etäiseksi. Tätäkin kirjoittaessa kirjan lukemisesta on kulunut aikaa ja en meinannut aluksi edes muistaa mistä koko kirja kertoi. 

Annan kirjalle 2 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Siltala
Ilmestynyt: 2015
Sivuja: 157

Mistä minulle: Kirjastosta

Kommentit

  1. Mullakin on Nälkävuosi vielä lukematta. Mustan sadun luin pari viikkoa sitten. Jos kiinnostaa, voit käydä lukaisemassa arviota blogistani. :)

    Kirjasta jäi aika lailla samat fiilikset. Lyhyessä sivumäärässä esitellään aivan liikaa hahmoja, en saanut sulatettua! Kirjan kautta kiinnostuin kovasti Tattarisuon tapauksesta ja sitä googlettelin kovasti lukemisen jälkeen. Puolestani kirja olisi voinut keskittyä kokonaan 30-luvulle, nykyaika oli kirjassa hatara.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä lainasinkin Nälkävuoden nyt rohkeasti kirjastosta ja päätin antaa sille mahdollisuuden.

      Käyn lukemassa, kiitos vinkistä. :)

      Poista
  2. Musta satu ei yllä Nälkävuoden tasolle. Nälkävuosi on tosi hieno, vaikka aika rankka onkin. Musta satu jäi hieman etäiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ihan kiva kuulla, että juuri lainaamani Nälkävuosi ei välttämättä olekkaan pettymys. :)

      Poista

Lähetä kommentti