Mustan sadun nykyhetkessä
romaanin kertojan perhe on hajonnut, vaimo ja poika lähteneet.
Todellisuus on vääntynyt sijoiltaan ja menneiltä sukupolvilta
periytyneet selvittämättömät tragediat alkaneet vallata ajatuksia. Monet
polut tuntuvat johtavan Tattarisuolle, paikkaan jossa Noita-Kalliona
tunnettu mies aikoinaan harjoitti mystisiä menojaan.
Toisella
aikatasolla lukija saa seurakseen Heinon, pirtun salakuljetusta
1930-luvun Helsingissä harjoittavan trokarin. Heinolla on perhe, vaimo
ja poika, asiat kutakuinkin mallillaan – mutta sitten iskee
peri-inhimillinen ahneus, niin rakkaudessa kuin rahassakin, ja Heinon
itsekkyys ja varomattomuus aiheuttavat sukupolvesta toiseen ulottuvan
ketjureaktion, jonka alkutai päätepiste – näkökulmasta riippuen – löytyy
öiseltä Tattarisuolta.
Muistan kuinka aikoinaan Ollikaisen Nälkävuotta hypetettiin kirjablogeissa ja muuallakin. Itselläni tuo kirja on vielä lukematta, toki sen kirjastosta nyt lainasin, mutta tämän hypetyksen takia mielikuvat Ollikaisen romaaneista nousi tietylle tasolle. Musta sadusta en kyllä muista lukeneeni mitään etukäteen. Toisalta en ihan niin ole perillä tämän hetken kirjatuulista, kuin mitä olen aikaisemmin ollut. Ennakko-odotuksia siis muuten kirjan suhteen ei ollut.
Musta satu oli minulle melkoinen pettymys, eikä yhtään sitä mitä odotin. Pidin kyllä juonesta ja tarinan ideasta, nautin kummassakin aikatasossa kulkevista tarinoista tavallani. Olivathan ne tietyllä tapaa mielenkiintoisia. Kuitenkin kirjassa oli liian paljon aineksia ja juoni haaraili liikaa. Tarina tuntui välillä melko hajanaiselta ja tunnelma oli sekava. Yksinkertaisempi olisi ollut tämän kirjan kohdalla kauniimpaa ja Ollikaisen kaunis kieli istunut tarinaan silloin paremmin. Moni juonenpää jää roikkumaan irralliseksi ja kirjailija oli ne liian hennosti solminut punaiseen lankaan hienolla kielellään ja korulauseillaan. Koin, että kirja jäi loppuviimein minulle etäiseksi. Tätäkin kirjoittaessa kirjan lukemisesta on kulunut aikaa ja en meinannut aluksi edes muistaa mistä koko kirja kertoi.
Annan kirjalle 2 / 5 pistettä!
Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Siltala
Ilmestynyt: 2015
Sivuja: 157
Mistä minulle: Kirjastosta
Mullakin on Nälkävuosi vielä lukematta. Mustan sadun luin pari viikkoa sitten. Jos kiinnostaa, voit käydä lukaisemassa arviota blogistani. :)
VastaaPoistaKirjasta jäi aika lailla samat fiilikset. Lyhyessä sivumäärässä esitellään aivan liikaa hahmoja, en saanut sulatettua! Kirjan kautta kiinnostuin kovasti Tattarisuon tapauksesta ja sitä googlettelin kovasti lukemisen jälkeen. Puolestani kirja olisi voinut keskittyä kokonaan 30-luvulle, nykyaika oli kirjassa hatara.
Minä lainasinkin Nälkävuoden nyt rohkeasti kirjastosta ja päätin antaa sille mahdollisuuden.
PoistaKäyn lukemassa, kiitos vinkistä. :)
Musta satu ei yllä Nälkävuoden tasolle. Nälkävuosi on tosi hieno, vaikka aika rankka onkin. Musta satu jäi hieman etäiseksi.
VastaaPoistaNo ihan kiva kuulla, että juuri lainaamani Nälkävuosi ei välttämättä olekkaan pettymys. :)
Poista