"Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja pysyy sysisuomalaisten perusasioiden äärellä. Elämän, kuoleman ja puurakentamisen.
Mielensäpahoittaja kirjoittaa oman muistokirjoituksensa, koska kuka
muu hänen elämänsä ja tekonsa tuntee? Hautakivi hankitaan ajoissa, kun
halvalla saa.
Testamenttiinsa Mielensäpahoittaja kirjaa aineellisen ja henkisen
perintönsä, joka ei ole sen pienempi kuin kokonaisen sukupolven
kokoinen. Mielensäpahoittaja haluaa itse päättää kuka saa talon, kuka
Voortti Eskortin ja kummalle miniälle kumpi emännän koruista.
Mutta samalla kun peräseinä lähestyy, vanha mies kurkistaa myös
lähtöviivoille, syntymään ja lapsuuteen. Mielensäpahoittaja myöntää jopa
tehneensä virheitä elämässään. Laskutavasta riippuen yhden tai kaksi."
Siis Mielensäpahoittaja on ihana, tuo kärttyinen ukkoressu on löytänyt sijan sydämestäni. Mainio vanahan kansan ukko, jääräpäiden aatelia, joka tietää että kyllä ennen oli kaikki paremmin. Tällä kertaa kokeilin uutta lähestymistapaa Mielensäpahoittajaan, sillä kuuntelin tämän äänikirjana. Lukijana Antti Litja oli loistava, ei siihen kukaan muu sopisikaan! Vaikka äänikirjat ei ole oikein minun juttu, en jaksa oikein keskittyä, niin tätä kyllä kuuntelin mielelläni. Eikä ajatuksetkaan pahemmin lähtenyt harhailemaan, päinvastoin. Voin vain kuvitella, kun olen tarinan lumoissa talsinut tuolla pitkin katuja ja hihittänyt ääneen Mielensäpahoittajan jutuille, koska eihän niille voi olla nauramatta. Koko kirja on Kyrömäiseen tyyliin kirjoitettu pilke silmäkulmassa.
Poiketen aiemmista osista Iloisia aikoja, Mielensäpahoittaja on yhteinäinen romaani. Aikaisemmat osat Mielensäpahoittaja sekä Mielensäpahoittaja ja ruskea kastike olivat kirjoja, joissa tarinat olivat lyhyinä pakinoina. Kuitenkin jälleen tuttuun tapaan kirja sai nauramaan terävillä huomioillaan, mutta onnistui myös koskettamaan. Eihän tämä enään samanlailla säväyttänyt, kuin esimerkiksi ensimmäistä kertaa lukiessani Mielensäpahoittajaa, vanha juttuhan tämä on vaikka romaaniksi olikin taipunut ensimmäistä kertaa. Johan tästä on tullut kaksi aiempaa osaa, kipakan miniän oma kirja ja sitten vielä elokuva. Hauskaa ajanvietettä kuitenkin, kirjassa on huumori kohdillaan, kuten aina.
Tähän oli hyvä heittää hyvästit Mielensäpahoittajalle, idea on kulutettu loppuun. Kuunnellessa huomasi että samoja aiheita, teemoja ja ideoita oli kierrätettynä kuin aikaisemmissa osissa. Ja johan tässä osassa arkkua puuhattiin ja testamenttia rustattiin, joten näin antaa aihepiirikin olettaa, että tarina on tullut päätökseensä. On tuo sisukas jäärä kuitenkin varmasti sitä lajia, että henki pihisee vielä pitkään. Hyvä on kuitenkin valmistautua ennalta ja vähän harjoitella, eikä tule sukulaisillekkaan sitten järkytyksenä.
Annan kirjalle arvosanaksi 3,5 / 5 pistettä!
Tietoa kirjasta:
Kustantamo: WSOY
Ilmestynyt: 2014
Lukija: Antti Litja
Pituus: 6h 28min
Mistä minulle: Bookbeatilta, latasin ilmaisen kuukauden kokeilujakson.
Kommentit
Lähetä kommentti