Sylvain Neuvel: Uinuvat jättiläiset

"Kun Rose-tyttö pyöräillessään putoaa syvään monttuun, maanpinnan alta paljastuu valtavia, metallisia ruumiinosia. Salainen tutkimusryhmä alkaa koota osia selvittääkseen niiden mysteerin, mutta tutkimukset keskeytyvät. Seitsemäntoista vuotta myöhemmin tutkijaksi opiskellut Rose kokoaa uuden tiimin ratkaisemaan muinaisten esineiden alkuperän, ja tutkimukset johtavat maapallon ulkopuolelle."

Yksi syy minkä takia päätin scifi-osastolla tarttua tähän kirjaan, on sen aivan upea kansi. Se kiinnitti huomioni jo somessa ja blogeissa, joissa kirjasta aivan mukavasti pöhistiin. Kun tämä keikkui kirjaston hyllyssä tyrkyllä, päätin rohkeasti kokeilla. Siitäkin huolimatta, etten edelleenkään ole elämäni aikana lukenut juurikaan hyviä scifi-kirjoja, päätin uskaltaa kokeilla.

Uinuvat jättiläiset ei onneksi ole liian ufoa tarinointia. Tarina valtavan avaruudesta peräisin olevan robotin takana oli mielenkiintoinen, mutta kun tarina alkoi saamaan liikaa poliittisenactionin vivahteita tunsin pettyväni. Kirja alkoi tuntumaan liian elokuvamaiselta tarinoinnilta, kuin tieteiselokuvan kässäri suoraan Hollywoodista. On ilmeistä että tälläiset juonenkäänteet myy hyvin, mutta se onko se kirjan juonen kannalta paras ratkaisu, voidaan olla monta mieltä. En voi sanoa ettenkö olisi yllättynyt ja pitänyt osasta juonenkäänteistä, varsinkin loppukoukku oli sellainen, että kaikesta huolimatta tekisi mieli lukea seuraavakin osa, mutta osa juonenkäänteistä oli liian ennalta-arvattavia. Mitä pidemmälle tarina eteni, sitä pettyneempi olin suuntaan johon juoni meni.

Kerronta on toteutettu omaperäisesti, sillä kaikki kirjan tapahtumat kerrotaan lukijalle haastettelujen, raporttien ja yksityisten päiväkirjojen kautta. Tämä omaperäinen ratkaisu sopi kirjan henkeen todella hyvin ja olin aluksi varsin innoissaan tästä kerrontaratkaisusta. On aina kiva, kun paljon lukeneena törmää itselle uusiin sekä erilaisiin toteutustapoihin kirjallisuudessa. Mutta harmikseni sain huomata, että ajottain em. kerrontamuoto tuntui raskaalta seurata. Tarinaa kerrotaan monen henkilön näkökulmasta, mutta kukaan heistä ei ole varsinaisesti kirjan päähenkilö. Kukaan tarinan keskeisistä henkilöistä ei nouse toistensa yläpuolelle saamalla enemmän huomiota ja haastattelija toimiva salaperäinen agentti/virkamies tyyppikin pysyy kaikessa salamyhkäisyydessään varsin etäisenä. Kaikista henkilöistä suosikikseni nousi kuitenkin särmikäs ja topakka lentäjänainen, Kara. Siinä nainen, joka ei jäänyt kenenkään jalkoihin.

Odotin jotain paljon enemmän, sillä törmäsin useisiin kehuviin arvioihin kirjasta ennen lukemista. Hieman siis petyin, latasin tähän kirjaan ehkä jopa liikaa odotuksia, ajattelin Uinuvien jättiläisten vihdoin saavan minut pitämään scifistä. Mutta en edelleenkään ole vakuuttunut genren sopivuudesta minulle. Muutenkin minusta tämä oli kaikessa toiminnantäyteisyydessään enemmän sellainen miehinen viihdekirja, jotka eivät yleensä ole minua varten. Arvelisin, että pikkuveljeni pitäisi tästä tai mieheni, jos he lukisivat kirjoja. 

Minua kuitenkin kiinnostaa kovasti tietää robottinaisesta enemmän ja tekijöistä sen takana. Sarjan toinen osa Heräilevät jumalat on julkaistu aikaisemmin tänä vuonna.

Annan kirjalle 3 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: LIKE
Ilmestynyt suomeksi: 2017
Alkuteos: Sleeping Giants (2016)
Sivuja: 350
Suomentanut: Juha Ahokas

Mistä minulle: Kirjastosta


Kommentit