"Corildon ja Aleia ovat saapuneet Seleesiaan selvittääkseen, kuinka
Aleiassa olevan lumouksen saisi purettua. Corildonin menneisyys ei jätä
miestä rauhaan. Tapahtumia varjostaa Seleesian sisäpoliittinen kuohunta,
sillä villit huhut kuiskivat tulilinnuista, jotka karkotettiin puoli
vuosisataa sitten.
Toisaalla Esme koettaa suojella elämänsä suurinta rakkautta ja pitää Mateon hengissä. Ihmisten maailmassa valmistellaan suunnitelmia, jotka asettavat koko Seleesian tulevaisuuden vaakalaudalle. Kaiken tämän keskellä on Aleia, joka pystyy samaan kuin huonot tuulet. Ihminen, joka vaistoaa seleesien toisen pulssin. Mitä tapahtuu, jos lumouksen saakin purettua? Voiko hän olla uhka seleeseille?"
Kaksosaurinkojen ensimmäinen osa Hän sanoi nimekseen Aleia ei vakuuttanut minua, liian paljon asioita tuntui jäävän levälleen ja olisin halunnut tutustua lähemmin Vikin luomaan steampuk-henkiseen fantasiamaailmaan. Onneksi tämä toinen osa onnistuu tyydyttämään lukijan uteliaisuutta antamalla vastauksia moneen ilmaan jääneeseen kysymykseen sekä tekee Seleesian lukijalle tutuksi. Myös Corildonin menneisyyttä avataan viimein ja kirsikkana kakun päällä lukija pääsee tutustumaan hänen perheeseensä. Olen ihastunut tähän fantasiamaailmaan, sen mielenkiintoiseen historiaan, lajeihin ja rotuihin, jotka ovat toinen toistaan monipuolisempia ja uniikkeja sekä tarinan henkilöihin, joista jokainen onnistuu olemaan omannäköisensä persoona. Kaksosaurinkojen puitteet on ainakin loppuun asti hiottuja ja viimeisteltyjä. Trilogian täydennykseksi on olemassa myös nettisivut, mutta ne kaipaisivat hieman päivittämistä, sillä ensimmäisestä osasta tutut sivuhenkilöt jäävät toiselle mantereelle, kun Aleia ja Corildon seilaavat Seleesiaan. Toinen osa tuo esille aivan uudet sankarit tarinaan, jotka puuttuvat nettisivuilta kokonaan. Myös arkistoihin voisi tuoda päivitystä mm. katraakeista, tulilinnuista, klaanista sekä Seleesian valtaapitävistä.
Seleesian näkijä heittelee jälleen sellaisia koukkuja, että juuri ilmestyneeseen kolmanteen osaan on ehdottomasti pakko tarttua jossain vaiheessa. Saamme viimein tietää Aleian oikean henkilöllisyyden (ainakin toivottavasti), sillä toisessa osassa aletaan olla ratkaisujen äärellä. Tämä toinen osa punoo myös toisenlaisen mahdollisuuden Aleian ja Corildonin väleistä ja jään mielenkiinnolla odottamaan mihin suuntaan heidän suhteensa muotoutuu (sikäli mikäli he enään kohtaavat, eihän sitä voi koskaan tietää). Jännittäviä juonenkäänteitä ei myöskään puutu, ensimmäisessä osassa vain vilahtaneet tulilinnut tulevat lukijalle tutuiksi samoin seleesien toinen pulssi ja rosoinen historia.
Tämä sarja on suosittu, enkä yhtään ihmettele miksi. Trilogia on taidokkaasti luotu ja loppuun asti hiottu. Minulla itselläni on vain ongelma Vikin kirjoitustyylin kanssa, liian hidastempoinen kerronta tekee lukemisesta työlästä, kun itse asiaan pääseminen vie kauemmin kuin viljan kypsyminen. Ensin kuljetetaan lukija jännittävien tapahtumien äärelle ja luodaan asetelma, jossa lukija aistii kohta tapahtuvan mielenkiintoisia asioita. Lukija siinä odottaa henkeä pidätellen, että mitä tutuiksi käyneille henkilöille käy, odottaa jännittyneenä henkeään pidätellen... kunnes tajuaa tovien kuluttua edelleen odottavansa kerronnan junnatessa kuvailemassa täysin toissijaisia asioita tapahtumien kannalta. Tunnelmankohotus on siis ontuvaa ja tunnelma pysyykin lähes tasapaksuna läpi kirjan. Typistämisen varaakin olisi ollut, sillä jälkikäteen ajateltuna mukaan mahtui melko tarpeettomiakin juonenhaaroja ja noin paksuksi fantasiakirjaksi pääjuoni eteni hyvin vähän. Mutta olen nopea tempoisen ja tapahtumarikkaiden kirjojen ystävä, joten se voi vaikuttaa lukukokemuksen lässähtämiseen. Mutta kuvailussa Vik on vahvoilla, hän pystyy maalaamaan luontoa sekä henkilöitä hyvin elävästi luovilla sanavalinnoillaan, iso peukku siitä.
Jään odottamaan hetkeä, kun pääsen seuraavan osan pariin ja annan tälle 3,5 / 5 pistettä!
Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Gummerus
Ilmestynyt: 2017
Sivuja: 613
Mistä minulle: Kirjastosta
Kommentit
Lähetä kommentti