Liane Moriarty: Mustat valkeat valheet

"Koululla järjestetään illanvietto, jossa huonosti käyttäytyvien vanhempien meno äityy niin hurjaksi että yksi vanhemmista menettää henkensä. Tilanteeseen johtaneita jännitteitä keritään taitavasti auki kolmen naisen, Madeleinen, Celesten ja Janen tarinan kautta: heitä yhdistää 5-vuotiaat lapset ja kouluyhteisö."

Koulun visailuillassa tapahtuu kauheita, kun yksi vanhemmista menettää mystisesti henkensä. Tässä on kirjan lähtöasetelmat ja juonessa palaataankin aikaan ennen visailuiltaa. Kirjailija punoo auki hiljalleen traagiseen käänteeseen johtaneita tapahtumia kolmen eri kertojan sekä poliisikuulusteluiden kautta. Kertojina toimivat ystävykset Jane, Madeleine ja Celeste. Jane on vasta muuttanut Pirriweehen poikansa Ziggyn kanssa. Nainen on yksinhuoltaja, eikä pojan isä ole ollut mukana kuvioissa missään vaiheessa. Jane ei tiedä Ziggyn isästä muuta kuin tämän nimen sekä sen ettei hän ole kiltti mies. Madeleine on kipakka, nokkansa toisten asioihin tuppaava uusperheen äiti, joka ei voi sietää ex-miestään ja tämän perhettä, eikä liioin kouluyhteisön lyhyt tukkaisia blondeja äitejä. Celeste on kaksospoikien lumoavan kaunis äiti, joka on naimisissa rikkaan ja menestyvän liikemiehen Perryn kanssa. He näyttävät ulospäin olevan täydellinen rakastunut pariskunta, jonka elämässä on kaikki paremmin kuin hyvin. 

Tässäkin kirjassa on oli sama rakenne kuin kaikissa muissakin tähän asti lukemissani Moriartyissa. Tradegia palajastetaan hiljalleen koko komeudessaan lukijalle ja saadaan tämän epäilyt suunnattua vuoronperään eri suuntiin, samalla valotetaan eri kertojien taustoja sekä elämää ja ihmissuhteita. Kepeä kerronta tekee kirjasta helpostiluettavan ja henkilöiden suhdekiemurat ja draamat lukukokemuksesta viihdyttävän. Näyttämönä toimii tavallinen australialainen lähiöyhteisö, jonka asukkaat ovat keskiluokkaisia, mutta painivat silti arkisten ongelmiensa kanssa samalla kun kulisseissa väreilee. Tarinassa kuitenkin käsitellään myös paljon vakavempia teemoja, kuten perheväkivaltaa ja koulukiusaamista. 

Ihmissuhdedraamat yhdistettynä mustaan huumoriin tekivät tästä kirjasta todella viihdyttävää luettavaa. Silti tarina onnistuu yhtäaikaa myös ajottain järkyttämään, sillä kulissien takana elämä voi olla täysin toisenlaista mitä antaa ulkomaailmalle kaiken näyttää. Tämä lainaus takakannesta luonnehtii minusta kirjaa pirullisen tarkasti: "Moriartyn romaanin lukeminen on vähän kuin joisi pink cosmo -cocktailia, arsenekilla terästettynä." - USA Today

Olin nähnyt jo kirjan pohjalta kuvatun tv-sarjan, mikä hieman latisti lukutunnelmaa. Tiesin koko ajan mitä tuleman piti, joten kirjailijan yritykset suunnata epäilyni muualle ei onnistunut. Samalla näin kaikki henkilöhahmot elävästi sarjan näyttelijöinä, vaikka kirjassa kuvattiin heidät ulkoisesti toisenlaisiksi. Sarjan kohdalla oli otettu myös juonellisia vapauksia, ja odotin turhaan tiettyjä juonipolkuja tapahtuviksi, mikä hieman harmitti, sarja oli aavistuksen mehukkamaampi elämys. Tiedän ettei kannattaisi ensin katsoa sarjaa tai elokuvaa, mutta kun ne kaikki perustuu melkeinpä johonkin kirjaan. 

Annan kirjalle 4 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: WSOY
Ilmestynyt suomeksi: 2015
Alkuteos: Big Little Lies (2014)
Sivuja: 448
Suomentanut: Helene Bützow

Mistä minulle: Kirjastosta

Kommentit

  1. Olen lukenut Moriartylta vain Tavalliset pikku pihajuhlat, en ole aivan varma nimestä. En hurjasti innostunut, mutta tämä voisi hyvinkin olla sopivaa kesälukemista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa kokeilla tätä tai sitten Hyvää aviomiestä, kummatkin ovat olleet minusta parempia kuin Tavalliset pikku pihajuhlat, josta pidin kyllä myös. :)

      Poista
  2. Olen lukenut Moriartylta Hyvän aviomiehen ja tämän. Niistä tämä oli minusta parempi. Onneksi minulla ei ollut sitä ongelmaa, että olisin tiennyt kaikki käänteet jo etukäteen :) Se latistaisikin lukukokemusta.

    Nyt odottelen innolla, että saisin käsiini Jane Harperin juuri suomennetun dekkarin Kuiva kausi, niin pääsee lukemaan jotain uutta Australiasta! Toki Moriartyn kirjojakin on vielä lukematta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla myös kiinnostaisi lukea tuo Kuiva kausi. :)

      Minä taas olen pitänyt eniten Moriartyn kirjoista juuri Hyvästä aviomiehestä. :D

      Poista
  3. Kiitos kirjan esittelystä. En ole tällaista Moriartyn kirjaa edes huomannut. Luin häneltä Tavalliset pikku pihajuhlat ja pidin siitä kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tämä ja Hyvä aviomies olivat hieman parempia kuin tavalliset pikku pihajuhlat, joka sekin oli aivan hyvä. :)

      Poista

Lähetä kommentti