""Tuhat varmaa työpaikkaa!" kaupunki lupaa. Lukemattomia työttömiä, jotka
aamuyön harmaina tunteina jonottavat niitä kadulla. Varastettu mersu,
joka törmää heihin tahallaan. Kahdeksan kuollutta. Tappaja pakenee.
Kuukausia myöhemmin eläköitynyt rikosetsivä Bill Hodges saa kirjeen.
Mersumieheksi itseään kutsuva tappaja haluaa keskustella hänen kanssaan
Sinisen sateenvarjon alla -nimisellä chattisivustolla. Hodgesin on
suostuttava, vaikka tietokoneen käynnistäminen on kuin avaisi ikkunan
omaan elämäänsä. Kuka tahansa voi kurkistaa sisälle."
Stephen King on King, vaikka hän genreä vaihtaa. Hyvin tyypillistä ja tuttua, Kingille ominaista sanailua oli havaittavissa tässä trilogian aloitusosassa, jossa päästään tutustumaan eläköityneeseen rikosetsivä Bill Hodgesiin. Billin elämästä tuntui katoavan merkitys, kun hän astui viimeisen kerran ulos poliisitalon ovista. Eläkkeellä hänen päiväohjelmaansa on kuulunut lähinnä tyhjänpäiväisten tv-sarjojen katsominen ja hänen samall hivellessä asettaan - päättääkö nämä turhana ohi lipuvat päivät vai ei? Mutta Mersumieheltä saapuva kirje antaa ex-poliisille uutta pontta elämään. Mersumies pääsi ehkä pakoon yhden kerran, mutta nyt Hodges on päättänyt vakaasti ratkaista Mersumiehen henkilöllisyyden ja lopettaa tämän sairaan leikin.
King on ollut aina taitava luomaan realistisia ja mieleenpainuvia henkilöhahmoja. Tästä johtuen Bill Hodgeskin varmaan ampaisi kirjallisuuden suosikki etsivieni joukkoon, vaikkei hän olekkaan mitenkään erikoinen sankari. Hodges on hieman ylipainoinen, erittäin jääräpäinen vanha mies, jolla on ollut ongelmia niin alkoholin kuin ihmissuhteiden kanssa. Miehessä on kuitenkin se pehmeäkin puoli ja hänestä ei vain voinut olla pitämättä. Myös Hodgesin apulaiset Jerome ja Holly olivat ihanan persoonallisia henkilöhahmoja. Jerome aina optimistinen ja ystävällinen tumma naapurinpoika valkoisten asuttamalta asuinalueelta. Poika, joka voi vain valita huippu yliopistojen väliltä, mihin mennä opiskelemaan. Ja Holly, hieman jälkeenjäänyt, mutta yllättävän fiksu teini-ikäisen mielen omistava lähes keski-ikäinen nainen. Kummallinen kolmikko kertakaikkiaan, mutta tätä rikosta oivallinen trio selvittelemään.
Mutta eritysimaininnan ja hatun noston paikka on Mersumiehen kohdalla se kuinka uskottavasti ja yksityiskohtaisesti King pystyi kuvailemaan tuon häiriintyneen psykopaatin mielenliikkeitä. Nousi aivan ihokarvat pystyyn, kun tuo vaarattoman näköinen ja oloinen mies hymyssä suin antoi itsestään hyvää kuvaa muille ihmisille, mutta kuinka pimeitä, sairaita ja brutaaleja hänen ajatuksensa olivat pään sisällä. Hän saattoi hymyillä aurinkoisesti kadulla hyppeleville pikku tytöille, mutta mielessään unelmoidan heidän koiransa myrkyttämistä myrkkylihapullilla tai kuvitella ajavansa uudestaan väkijoukkoon vain surmaamisen riemusta.
Kyllä King on parhaimmillaan kauhugenren kentällä, mutta viihdyttävää luettavaa oli tämäkin, vaikka olikin trilleri. Rikoskirjallisuuden kenttä on vain siitä hankala, että genren sisällä on kirjoja pilvinpimein, hyvin brutaalista aina cozy crimeen. Paljon trillereitä ahmivat ovat lukeneet jo monenmoisista teemoista genren sisällä, kuten minäkin. Vaikken edes miellä itseäni mitenkään trillereiden tai dekkareiden suurkuluttajaksi. Silti olen huomannut että genren sisällä tulee enään harvoin yllätetyksi. Siksipä Kingin luoma tarina ei onnistunut erottumaan massasta mitenkään keskinkertaista rikostarinaa erikoisemmaksi, vaikka hänen valitsemansa aihe väkijoukkoon ajavasta kahelista on pelottavan ajankohtainen. Pidin silti Mersumiestä erinomaisena kokonaisuutena ja mieleenpainuvana lukukokemuksena. Kerrontaa ryyditti mukavasti mustahuumori ja saattoinpa bongata muutaman viittauksen kerronnasta Kingin aiempaan tuotantoonkin.
Aion ehdottomasti lukea koko trilogian, sen verran mielenkiintoisen oloinen tarina ja olenhan Kingin vannoutunut fani. C morelta löytyy myös kirjan pohjalta tehty sarja Mr. Mercedes, joka on aivan pakko katsoa myös.
Annan kirjalle 4 / 5 pistettä!
Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Tammi
Ilmestynyt suomeksi: 2015
Alkuteos: Mr. Mercedes (2014)
Sivuja: 463
Suomentanut: Ilkka Rekiaro
Mistä minulle: Kirjastosta
Kommentit
Lähetä kommentti