Ulkopuolisten silmissä Faye on saanut kaiken: täydellisen aviomiehen, suloisen tyttären ja tyylikkään kodin Tukholman parhailta kulmilta. Todellisuudessa ahdistavat muistot lapsuudesta Fjällbackassa vainoavat häntä, ja Faye kokee elävänsä vankina kultaisessa häkissä. Oli aika, jolloin hän oli vahva ja kunnianhimoinen nainen. Se oli ennen kuin hän luopui kaikesta miehensä Jackin vuoksi.
Kun Jack pettää Fayta, hänen maailmansa romahtaa. Faye on täysin musertunut, kunnes hän päättää antaa samalla mitalla takaisin ja keksii julman tavan kostaa.
Olen lukenut aiemmin muutamia osia Läckbergin suositusta Fjällbacka -sarjasta, josta olen kyllä pitänyt. Läckberg on taidokas tarinanpunoja ja hänen dekkareidensa tunnelmassa on sitä jotain. Kultahäkki on kuitenkin jotain hyvin erilaista, mihin Läckbergiltä on normaalisti totuttu, sillä tarina sijoittuu Tukholman rikkaiden seurapiireihin ja pinnallisten sekä onttojen henkilöhahmojen lisäksi kirjan juonikin on hyvin pintaliitoinen. Kultahäkki aloittaa uuden Faye -sarjan, joten jatkoa tällekin on luvassa.
Kuuntelin Kultahäkin äänikirjana, millaisena se toimi oikein mainiosti. Sopivan kevyttä ja sujuvasti etenevää tekstiä hyvän kertojan lukemana takasi, että jaksoin keksittyä kuuntelemaan tarinan mielenkiinnolla alusta loppuun. Minun kohdallani äänikirjojen on pakko olla kevyempää viihdekirjallisuutta tai keskittyminen kuuntelemiseen herpaantuu ja ajatukset hajoavat pohtimaan tekemättömiä töitä tai arjen murheita. Tarina etenee kolmessa eri aikatasossa ja rikoksia tapahtuu jokaisessa aina tietovarkauksista murhaan, mutta poliiseja tarinassa vilahtelee hyvin vähän. Tarinan päähenkilö Faye on määrätietoinen nainen, joka osaa ottaa oikeuden omiin käsiinsä varjellakseen menneisyyttään, mutta myös päästäkseen tavotteisiinsa. Faye on kliseinen ja epäuskottava hahmo, mutta istuu kirjan tyyliin kuin nakutettu. Faye elää kultahäkissä, missä vääryyksiä tekevät ihmiset pukeutuvat Gucciin ja puukottavat toisiaan selkään saadakseen arkeensa jännitystä. Kaikkeen on varaa, mitään ei näennäisesti puutu, mutta elämä on onnetonta ja tukahduttavaa. Kun Faye saa elämänsä rakkuden, aviomiehensä Jackin, kiinni pettämisestä ja joutuu erossa puille paljaille hän päättää kostaa kaikki kokemansa vääryydet. Alistetusta pikkuvaimosta kuoriutuu kostonenkeli, joka janoaa julkista nöyryytystä ja enemmänkin. Hän haluaa viedä Jackilta kaiken...
Fayen henkilöhahmon kehityskaari oli kyllä kliseinen ja epäuskottavakin, mutta yleensä seurapiirisankarittaret ovat juurikin sellaisia - dramaattisia ja häikäilemättömiä. Toisaalta seurapiirien elämänkuvaus oli hyvinkin uskottavaa, enkä epäile yhtään etteikö sen kuvailussa piile paljon totuuttakin, vaikkemme tiedä missä kohtaa. Raha tai sen paljous saa ihmisissä aikaan paljon epäsuotuisia muutoksia ja kaikkea motivoi ahneus, rahannälkä ja ylellisyydenhimo on kyltymätöntä. Mutta jatkuva merkeillä brassailu alkoi jo loppuakohden ärsyttämään. Minua kun ei kiinnosta tippaakaan onko se stereotyyppinen sovinistisika pukeutunut Gucciin vai Pradaan.
Kirjalla on kuitenkin tärkeä sanomansa yhteiskunnallisessa mielessä. Naiset joutuvat edelleen kokemaan tänäpäivänäkin paljon hyväksikäyttöä niin työelämässä kuin parisuhteissakin. Juuri tähän epäkohtaan Läckberg on halunnut ottaa kantaa kirjallaan, se on kutsuhuuto kaikille naisille pitämään huolta oikeuksistaan ja tuntemaan oman arvonsa. Maailmassa on vieläkin paljon sukupuolittuneita rooleja ja käsityksiä, jotka istuvat tiukassa - patriarkaaliseen yhteiskuntaan ei ole historiassa edes pitkä matka taaksepäin ja sen maailmanjärjestyksen jäänteitä voimme huomata edelleen joka päiväisessä elämässämme.
Äänikirjan loputtua minulla oli olo kuin olisin katsonut suositusta rikossarjasta jakson. Ei mitään uutta ja yllättävää, hauskaa hetkellistä viihdettä, muttei mitään mieleenpainuvaa tai ikimuistoista. Ajanvietteenä ja viihdykkeenä tämä onnistuu lunastamaan odotuksensa. Jos kaipaa jotain kevyempää, on Kultahäkki juuri oikea valinta.
Annan kirjalle 3 / 5 pistettä!
Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Otava
Ilmestynyt suomeksi: 2019
Alkuteos: En bur av guld (2019)
Sivuja: 350
Suomentanut: Aleksi Milonoff
Mistä minulle: Bookbeat
Kommentit
Lähetä kommentti