Maja Lunde: Mehiläisten historia

Vuosi 1857. Suurperheen isä William etsii elämälleen tarkoitusta. Kauan sitten haudattu kunnianhimo herää uudelleen, kun hän löytää mehiläisten kasvatuksen. Vuonna 2007 mehiläisfarmari George ymmärtää, että työlle ei löydy jatkajaa. Samaan aikaan mehiläiskuolemien aalto pyyhkii yli maailman, ja yksityinen muuttuu yleiseksi: millainen on maailma ilman mehiläisiä? Vuonna 2098 se on totta, ja kiinalaiset pölyttävät puita käsin. Tao toivoo pojalleen parempaa, mutta poika sairastuu ja katoaa. Kuka on vienyt hänet, ja miksi? Arvoitus kiertyy spiraalina takaisin kohti mehiläisopasta kirjoittavaa

Maja Lundin Mehiläisten historia aloittaa ilmastokvartetin, jonka toinen osa Sininen ilmestyi tänä vuonna suomeksi. Minkälainen olisikaan maailmamme ilman tuota pientä ja ärsyttävää hyönteistä, jonka pistokin sattuu niin maan perhanasti? Toivotonta olisi elomme, sillä ekosysteemillemme tärkeä pölyttäminen tapahtuu pääasiassa mehiläisten välityksellä. Tao elää tulevaisuuden  maailmassa, jossa ihmiset joutuvat hoitamaan tuon kallisarvoisen työn itse käsin ja maailmalla käristään ruokapulasta samalla kun lihasta voi vain unelmoida. George taas on mehiläiskasvattaja, joka joutuu kokemaan elantonsa hiljattaisen tuhoutumisen. Hänen kallisarvoisena vaalima perintötila tulee pojalle arvottomaksi vain yhdessä yössä. 1800-luvulla eläneen Williamin intohimo on mehiläisten kasvatuksessa. Hän tulee tietämättään keksimään jotain mullistavaa, joka myöhemmin tulevaisuudessa muodostuu merkittäväksi, vaikka aikanaan hän ei siitä saanut mainetta ja mammonaa. Tarinaa kerrotaan siis kolmessa aikatasossa kolmen eri kertojan näkökulmasta. Näistä ehdottomasti kiinnostavin oli tulevaisuuden kuvaus lohduttomasta todellisuudesta, jossa Tao eli. Näistä kolmesta juonikaaresta, Taon tarina oli myös vauhdikkain, kun hän yrittää selvittää mitä hänen yhtäkkiä sairastuneelle ja sitttemmin kadonneelle pojalleen on tapahutunut. Kaksi muuta tarinaa olivat melko valjuja ja odotin lähes läpi kirjan jotakin merkittävää tapahtuvaksi, kunnes tajusin lopettaa odottamisen.

Henkilöhahmot jäivät ikävän kaksiulotteisiksi ja koko kirja itsessään oli melko väritön. Odotin jotain suurieleistä ja mahtipontista, painiihan kirja kuitenkin painavan teeman parissa. Ilmastoasiat ovat olleet viime aikoina kaikkien huulilla ja ihmisten käsityksiä, asenteita ja mielipiteitä on pyritty muuttamaan melko suurisanaisesti niin puolesta kuin vastaankin. Kieltämättä lukijalle tulee selväksi kuinka katastrofaaliset seuraukset mehiläisen katoamisella olisi ekosysteemille ja ihmiskunnalle, mutta kokonaisuutena kirja ei kyennyt tekemään sen suurempaa vaikutusta tai herättämään tunteita suuntaan tai toiseen, ikävä kyllä. Onneksi kirja oli sujuvasti kerrottu ja sain luettua sen kunnialla loppuun asti. Valikoin tämän kirjan nimittäin Helmet-lukuhaasteeseen kohtaan kirjasta jossa käsitellään ilmastonmuutosta. Tuo haastekohta oli tuottanut minulle jo enemmänkin pääinvaivaa ja olisi ollut harmi, jos tätä ei olisi saanut luettua loppuun. 

En tiedä aionko tarttua Lunden seuraavaan kirjaa, tämän perusteella voi olla etten lähde kokeilemaan, kun lukulistalla keikkuu monta paljon kiinnostavampaakin teosta. Mutta Lunden ja Lisa Aisaton  uuden satukirjan Lumisisko kotiutin lapsille kirjakaupasta. Se oli kuvitukseltaan jo niin lumoava, että kirjaa ei voinut vastustaa. Kuvitus on kieltämättä yksi kauneimpia koskaan näkemiäni, mutta tarinakin vaikuttaa upealta sen perusteella, mitä olemme lasten kanssa yhdessä ehtineet sitä lukemaan. Kirja on täydellinen joulukirja, sillä siinä on 24 lukua, joten sitä voi hyödyntää myös satujoulukalenterina.

 Annan kirjalle 2,5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:

Kustantamo: Tammi

Ilmestynyt suomeksi: 2016

Alkuteos: Bienes historie (2015)

Sivuja: 431

Suomentanut: Katriina Huttunen

Mistä minulle: Kirjastosta