Krakova 1829. Wiktor on kellosepän oppipoika, joka haaveilee seikkailuista. Kun hän joutuu onnettomuuteen oudon taivaankappaleen räjähtäessä joenrannassa, hänen elämänsä muuttuu. Wiktorin hengen pelastavat salaperäinen Tom, sekä kelloseppä Seweryn, joka tuntuu tietävän kellojen korjaamisen ohella yhtä ja toista myös taikuudesta. Huijarin menneisyys seuraa Seweryniä ja pian koko kolmikko tempautuu mukaan juonitteluihin, joista ei puutu yllättäviä käänteitä ja täpäriä tilanteita. Wiktor saa huomata, että jos aikoo taikuriksi, on opittava improvisoimaan tiukan paikan tullen.
Huijarin oppipoika ei tuottanut pettymystä, vaan jatkoi samalla vahvalla ja omintakeiselle linjalla kuin trilogian aloitusosa Taikuri ja taskuvaras. Vaikkei tämä toinen osa yltänyt maagisuudessa aivan samalle tasolle kuin edeltäjänsä, oli tämäkin kykenevä koukuttamaan lukijansa niin että sivut kääntyivät kuin itsestään. Arvostan suuresti sitä kuinka rohkeasti ja taidokkaasti Mikama yhdistelee eri genrejä tässä sarjassaan, ja saa sen tehtyä vielä niin luontevan kitkattomasti. On hienoa että Mikama on tuonut jotain uutta ja raikasta nuorten fantasiakirjallisuuden kentälle, vaikken ehkä suoraan itse kategorisoisi tätä fantasian alle. Yhtäkaikki, minusta tämä trilogia olisi hyvinkin kansainvälistä ainesta.
Huijarin oppipojassa mennään ajassa taaksepäin ensimmäisen kirjan tapahtumista, mutta lukija tapaa kuitenkin ensimmäisestä kirjasta tutuiksi tulleen taikuri Tomin ja äkeän professori Wiktorin. Kirja hurauttaa suoraan 1800-luvun alkupuolelle, jossa Wiktor on vielä nuori poika ja tapaa ensimmäistä kertaa arvoituksellisen Tomin. Kirja valoittaa heidän ensimmäisen yhteisen seikkailunsa ja kuinka heistä lopulta tuli maailmaa kiertäviä taikureita ja silmänkääntäjiä. Tarina sijoittuu tällä kertaa historialliseen Krakovaan, joka loi kirjan tapahtumille ainutlaatuisen tunnelman ja miljöön. Miljöön ja tunnelman luonti onkin ehdottomasti tarinankerronnan lisäksi Mikaman vahvuuksia kirjailijana.
Veijarimainen seikkailukertomus, johon on sekoitettu steampunkia, scifiä ja jännittäviä juonenkäänteitä. Eihän näihin kirjoihin voi muutakuin ihastua. Trilogian viimeinen osa Tinasotamiehet ilmestyy nyt maaliskuussa, enkä tunnetusti millään malttaisi odottaa että pääsen jatkamaan tuttujen hahmojen parissa. Enkä ole ainoa, joka on huomannut Mikaman kirjojen ansiot, sillä Taikuri ja taskuvaras palkittiin Topelius-palkinnolla vuonna 2018 ja Huijarin oppipoika oli ehdolla lasten ja nuorten Finlandia-palkinnon saajaksi viime vuonna. Ja se mikä näistä tekee vieläkin parempia on se, että Mikaman luomaan maailmaan solahtaa niin nuori kuin aikuisempikin lukija. Ensimmäisessä osassa lumosi pääparin romanttinen lataus ja tässä toisessa osassa veijarimainen huijaritarina sekä eläväksi kirjoitettu historiallinen miljöö. Ajattelinkin että nämä kirjat sopisivat mainiosti myös yhdessä ääneenluettavaksi, kunhan lapset tuosta vielä hieman kasvavat.
Toivottavasti Mikamasta kuullaan lisää vielä tämän trilogiankin jälkeen, sen verran kyvykkääksi kirjailijaksi hän on osoittautunut. Tämä kirja sopii myös loistavasti tämän vuoden lukuhaasteisiin. Helmetissä sijoitin kirjan kohtaan 30. kirjassa pelastetaan ihminen, sillä siitähän koko tarina alkaa, ja Aikamatkustushaasteessa kohtaan 16. 1800-luvulle sijoittuva kirja
Annan kirjalle 4,5 / 5 pistettä!
Tietoa kirjasta:
Kustantamo: WSOY
Ilmestynyt: 2019
Sivuja: 412
Mistä minulle: Kirjastosta
Kommentit
Lähetä kommentti