Sitten hän oli poissa
Löysin sinut
Tuulenpieksemässä rantakaupungissa yksinhuoltajaäiti Alice Lake löytää miehen istumasta rannalta talonsa edustalta. Miehellä ei ole nimeä, ei päällystakkia eikä hajuakaan siitä, miten hän oli sinne joutunut. Alice päästää hänet taloonsa.Samaan aikaan Lontoon liepeillä hiljattain avioitunut Lily Monrose on huolesta sairas, sillä hänen miehensä ei ole palannut töistä kotiin. Sitten poliisi väittää, että miestä jonka hän on nainut ei ole olemassakaan.
Lisa Jewell on tunnettu aiemmin viihdekirjoistaan, mutta Sitten hän oli poissa on hänen ensimmäinen suomennettu psykologinen trillerinsä. Toinen psykologinen trilleri Löysin sinut julkaistiin myös suomeksi tänä keväänä. Marraskuussa ilmestyy suomennos Watching You trilleristä nimellä Joka askel jonka otat. Jewell on kyllä näyttänyt kyntensä trillerimaailmassa, sillä Sitten hän oli poissa ja Löysin sinut olivat koukuttavaa luettavaa. Kumpaakaan ei malttanut laskea käsistään ja nopealukuisuuden ansioita sivut tuntuivat hupenevan silmissä. Viihdekirjailijan taustan huomaa silti, sillä kirjat olivat kevyitä ja tarjoilivat jännittäviä, ajottain jopa hieman uskomattomia, juonenkäänteitä.
Luin ensin Sitten hän oli poissa ja kirjassa vaivasi tapa, jolla kaikki tulee ympäri ja kytkeytyy yhteen. Se oli hieman korkealentoista ja koetteli aikalailla uskottavuuden rajoja. Sellainen psykologisille trillereille tyypillinen synkkyys oli myös paljon pehmeämpää. Sitten hän oli poissa ei saa niskakarvoja nousemaa jännityksestä, mutta äidin tuska, kun oma lapsi katoaa, saa aikaan puristavan tunteen rinnassa. Väkivallalla ei myöskään mässäillä, tunnelma kumpuaa enemmänkin psykologisista ulottuvuuksista. Samankaltaisia piirteitä oli myös Löysin sinut teoksessa - väkivalta on vähäistä, tunnelma ei ole oikeastaan juurikaan synkkä ja jännitys tulee lähinnä vain totuuden selviämisen luomasta jännityksestä. Oli kuitenkin hauskaa arvuteella Frankin henkilöllisyyttä ja mitä 90-luvulla oli oikein tapahtunut.
Rakenteeltaan kummatkin oli melko perinteisiä jännäreitä. Tarinoita kuljetettaan kahdessa aikatasossa useamman kertojan näkökulmasta. Loppuratkaisuista ripotellaan vihjeitä tarinan edetessä, mutta ikävä kyllä ne olivat melko selkeitä ja loppuhuipennus oli ennalta-arvattavissa jo varhaisessa vaiheessa. Sitten hän oli poissa teoksessa vahvin kertojaääni kirjassa on Laurelin, hänen ihmissuhteiden dynamiikka luokin tarinaan ihan omanlaistaan jännitystä, mutta kertojaäänistä kiinnostavin oli ehdottomasti Noellen. Löysin sinut pääkertoja on yksinhuoltaja Alice, jonka yhden erityisen ihmissuhteen kehittyminen luo taas tunnelmaa tässä toisessa kirjassa. Pidin aivan valtvasti Alicesta ja hänen perheestään. Jewell osaa luoda varsin mielenkiintoisia henkilöhahmoja ja hän on rakentanut henkilöhahmonsa taidolla. Kummankin kirjan jokainen henkilö on persoonallinen, aidontuntuinen ja moniulotteinen. Varsinkin äidin tuskan kuvailu Sitten hän oli poissa kirjassa oli raastavaa luettavaa, kun taas Löysin sinut kirjassa osasin samaistua monessa suhteessa Aliceen, vaikka hänen elämäntilanteensa olikin kaukana omastani.
Sitten hän oli poissa ja Löysin sinut eivät nouse huikeimpien genren edustajien rinnalle, mutta ovat silti vahvoja edustajia tyylilajissaan, ainakin koukuttavuutensa puolesta. Lisäksi ne ovat erittäin viihdyttävää luettavaa, juuri sopiva sellaiselle, joka kaipaa vetävää rikostarinaa luettavakseen, mutta ei kaipaa verta ja suolenpätkiä. Kumpikin kirja oli ehdottomasti myös ahmaistavaa mallia. Henkilökohtaisesti näistä kahdesta, jos pitää nimetä oma lemppari, kallistun enemmän Sitten hän oli poissa puoleen.
Annan kummallekin kirjalle 3,5 / 5 pistettä.
Luulen, että tässä olisi dekkari juuri minua varten. Viihdyttävä, ei liikaa väkivaltaa. En ole huomannutkaan tämän kirjan ilmestymistä, joten kiitos lukuvinkistä. - Hyvää kesän alkua sinulle!
VastaaPoistaOle hyvä, toivottavasti viihdyt Jewellin parissa. Samoin myös sinulle! :)
PoistaMinustakin nämä molemmat ovat kelpo viihdettä ja ahmittavaa sorttia!
VastaaPoistaJuuri hyviä kesäkirjoja, kun tekee mieli lukea kevyempää. :)
PoistaNämä Jewellin molemmat jännärikrijat on ruennu kiinnostaan mua pikkuhiljaa enemmän ja enemmän.
VastaaPoistaSuosittelen kyllä lukemaan :)
PoistaHömppää. Liian lapsellista. No, tämä ei kuitenkaan muistuttanut juonikuvioltaan länkkäriä, kuten lähes jokainen jännäri tuppaa olemaan
VastaaPoistaViihteellisiä kyllä, mutta aivan oivallisia genrensä edustajia. Hömppä on ehkä vähän turhan leimaavaa sana, koska minusta kaikki kirjallisuus on kuitenkin varteenotettavaa, sillä jokaiselle kirjalle on lukijansa ja hömpällä on turhan negatiivinen sävy. Länkkäriasiaan en osaa sanoa mitään, sillä en ole länkkäreihin koskaan tutustunut :)
Poista