Milja Kaunisto: Corpus - Kuolema ja kurtisaani


Maison de Luxe on ylellinen ilotalo, joka kätkee Pariisin vaarallisimpien vallankumouksellisten salaisuudet. Talo, jossa häikäisevän kauniit kurtisaanit toteuttavat heidän rohkeimmatkin toiveensa.
Marianne on menettänyt kreivittären identiteettinsä, mutta markiisi de Saden ansiosta selviytynyt hengissä Maison de Luxen suojissa. Kun Ranskasta tulee tasavalta ja pyövelinkisälli Isidoren giljotiini näyttää mahtinsa, Pariisin kadut muuttuvat hengenvaarallisiksi. Salaisuudet murretaan ja vallankumouksen vihollisten ajojahti kiihtyy. 
Yksi salaisuus on kuitenkin pidettävä. Paljastuessaan sillä on valta tuhota tai pelastaa kokonainen valtakunta. Vanhan Kuningaskunnan raunioilla kytee viha, ja jokainen vastaantulija voi olla kuoleman lähettiläs. Terrorin aika on alkanut.

Kaunisto on ehdottomasti noussut suosikkieni joukkoon historiallistenromaanien kirjoittajana. Kuinka elävästi hän kuvailee tässä Purppuragiljotiini -sarjan toisessa osassa Ranskan vallankumouksen aikaista elämää. Vallankumouksen piti tuoda paremmat oltavat tavalliselle kansalle, mutta nälkä kurkkii silti nurkan takana, pienestäkin virheestä voi joutua vankilaan tai luopumaan hengestään. Ranska on sekasorron vallassa ja tuolla, kaiken tuon keskellä, pyörii luksusta tarjoava ylellinen ilotalo, jossa edellisestä osasta tutut Marianne ja Isidor elävät elämäänsä. 

Olen myös päässyt sinuiksi Kauniston ronskin kerrontatyylin kanssa, eikä kaiken maailman kalun imemiset saa enää hätkähtämään yhtä paljon. Kuitenkin alussa tunnuttiin pitäydyttävän liikaa ilotalon toiminnassa ja Kaunisto unohtui hieman liian pitkäksi venyvän ajan alleviivaamaan Maison de Luxen merkitystä myös poliittistenjuonien asemapaikkana. Kuitenkin lopulta tarina imaisi minut mukaansa niin, että päädyin antamaan tälle kirjalle täydet pisteet. Kaunisto osaa taitavasti sekoittaa faktaa fiktioon ja tarinassa törmääkin lukuisiin historiankirjoista tuttuihin hahmoihin. Monimutkaisen tuntuinen juoni palkitsee lukijansa, enkä nyt malttaisi millään odottaa että saisin trilogian viimeisen osan käsiini. Keskimmäisiä osia tuntuu aina vaivaavan ns. johdantokirjan vika, jossa valmistellaan ja pohjustetaan grande finalea, joten odotukset kolmannen osan suhteen ovat korkealla.

Kauniston kerronta on nojaa vahvasti asteihin, mikä saakin tarinan kokemisessa aivan uuden ulottuvuuden, kun tapahtumat voi melkein haistaa, maistaa tai tuntea. Lisäksi tapahtumien näyttämönä toimii aikakausi, joka tarjoaa kieltämättä mielenkiintoiset puitteet. Olen pitänyt jokaisesta lukemastani Kauniston kirjasta, vaikka aluksi kursailematon seksikohtausten paljous saikin minut vaivaantumaan, kun luin Olavi Maununpoika -sarjaa. Toivon todella että kirjailijalta tulisi pian lisää tämän tyylistä vakavasävyistä viihdekirjallisuutta. Aiemmin tänä vuonna lukemani Tulenpunainen kabaree oli kyllä loistava sekin, mutta kuitenkin hyvin kepeä viihdekirja näihin kahteen aiemaan trilogiaan verrattuna. Kauniston kirjat nostavat esille myös yleensä hienosti naisen asema kulloisessakin vallitsevassa ajassa, ja niin se tekee myös tässäkin. 

Annan kirjalle 5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Gummerus
Ilmestynyt: 2017
Sivuja: 584

Mistä minulle: Kirjasto

Kommentit