Stephen King: Piina

Kirjailija Paul Sheldon joutuu auto-onnettomuuteen, mutta sairaalan sijasta hän päätyy omituisen ihailijan hoidettavaksi. Annie Wilkes on entinen sairaanhoitaja, erakko ja Sheldonin historiallisen romaanisarjan suurin fani. Niin suuri, että hän ei voi hyväksyä kirjailijan aietta tappaa sarjan päähenkilö. Asiat kääntyvät nopeasti kammottavaan suuntaan, kun Annie sitoo Paulin jalat, huumaa tämän ja alkaa vaatia uutta romaania, jossa kaikki palaa ennalleen. Piina vain pahenee, kun Paul yrittää paeta ja saa samalla selville kuinka vaarallinen Annie todella onkaan.

Piina on klassisempaa Kingin tuotantoa, kuin mitä esimerkiksi hänen uusimmat kirjansa ovat. Hyvin psykologista kauhua, joka ei ollut varsinaisesti pelottavaa, mutta nimensä mukaisesti erittäin piinaavaa luettavaa. Lukija tietää oikeastaan koko ajan mitä kohti tarina on kulkemassa. Hiljalleen tarinan edetessä paljastuu enemmän ja enemmän siitä, kuinka häiriintynyt ja epävakaa persoona Annie Wilkies on. Kuitenkaan en voinut lakata toivomasta, että aavistukseni eivät osuisi oikeaan ja tarina olisi Paulille armollisempi kuin, mitä se loppujen lopuksi olikaan. King on kertonut Annien henkilöhahmon kuvastavan hänen huumeriippuvuuttaan - kuinka se samalla piinasi häntä, mutta oli myös hänen ykkösfaninsa - puistattavaa, etten sanoisi.

Myös kirjailija Paulissa tuntuu olevan tuulahduksia Kingistä itsestään. Mietinkin kuinka paljon King on purkanut tähän henkilöhahmoon kirjailijaminäänsä. Paul kirjoittaa viihdekirjallisuutta, joka on varsinkin naislukijoiden mieleen. Kuitenkin alkaessaan kirjoittamaan, hän on melkoisen lahjakas tarinankertoja, kuten on myös Kingkin. Muistelen myös Kingin joskus sanoneen, ettei hän suunnittele tarinoidensa loppua sen suuremmin, vaan antaa tarinan edetä omalla painollaan, kuten Paulkin. Paul ajattelee kirjoittavan näitä "roskaromaaneja" rahoittaakseen vakavimpien romaaniensa kirjoittamisen ja kokee olevansa enemmän vakavasti otettava kirjailija kuin viihdekirjailija. Kuitenkin paluu hittisarjaksi nousseen Miseryn maisemiin kävi Paulille kuin luonnostaan, vaikka hän vannoi vihaavansa koko sarjaa ja sen maailmaa. Kuinka paljon näissä ajatukissa ja kokemuksissa on Kingin omia kokemuksia? King myös kuvaa Paulin kautta kirjoittamiseen aallonpohjaa sekä inspiraationhuippuja, kuinka luovuus voi kukkia hyvin epärelevanteissakin tilanteissa ja inspiraatio saada alkunsa aivan tavallisesta, ehkä muille jopa merkityksettömästä, tapahtumasta. Pienikin asia voi saada rattaat aivoissa pyörimään.  

Annie taas on henkilöhahmona raastava ja veret seisauttava. Oli piinaavaa odottaa milloin tuo psykopaatti napsahtaa lopullisesti. Ja seteki lukemisesta suoranaista jännitysnäytelmää. Kaikessa kamaluudessaan Annie on hyvin aidonoloinen nainen, joka kärsii hyvin vakavista mielenterveysongelmista. Mitään yliluonnollista ei siis ole luvassa tässä romaanissa. Vaikka tarina etenee hyvin hitaasti, eikä se juonnellisesti ole kovinkaan monimutkainen, mutta sen brutaali ihmismielen synkkyydellä kikkaileva painostava tunnelma oli lähes käsin kosketeltavaa. Ei tämä minun suosikki Kingieni rinnalle nouse, mutta erittäin vakuuttava kirjallinen taidonnäyte on tämäkin teos. Piina on 21. Kingiltä lukemani teos, mutta onneksi on vielä paljon myös luettavaa jäljellä.

Mitähän tuota seuraavaksi Kingiltä lukisi? Omassa hyllyssä odottaa lukemattomana Se ja Uinu, uinu, lemmikkini, Kuvun alla, Tervetuloa Joylandiin sekä Kolme korttia pakasta. Toisaalta minulla on jo jonkin aikaa himottanut lukea Tukikohta, joka lukeutuukin Kingin kehutuimpien romaanien listalle.

Annan kirjalle 3,5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:

Kustantamo: Tammi

Ilmestynyt suomeksi: 1989 / 2019

Alkuteos: Misery (1987)

Sivuja: 390

Suomentanut: Ilkka Rekiaro

Mistä minulle: Kirjastosta