Suzanne Collins: Balladi laululinnuista ja käärmeistä (Nälkäpeli #0)



Kunnianhimo ruokkii häntä.

Kilpailu kannustaa häntä.

Mutta vallalla on hintansa.

On elonkorjuun aamu ja kymmenes vuotuinen Nälkäpeli on alkamassa. 18-vuotias Coriolanus Snow valmistautuu Capitolissa hohdokkaaseen tehtävään yhtenä Nälkäpelin ohjaajista. Ennen niin mahtava Snow-suku elää kovia aikoja, ja sen ainoa heikko toivo on Coriolanus: onnistuuko hän päihittämään koulutoverinsa viehätysvoimassa, älyssä ja oveluudessa ja ohjaamaan tribuuttinsa voittoon?

Lähtöasetelma on Coriolanukselle kehno. Hänet määrätään ohjaajaksi tribuuteista heikoimmalle, Vyöhykkeen 12 tytölle. Kaksikon kohtalo on nyt hitsattu yhteen – jokainen Coriolanuksen valinta voi johtaa suosioon tai epäonnistumiseen, voittoon tai tuhoon. Areenan sisäpuolella käydään kamppailua elämästä ja kuolemasta. Areenan ulkopuolella Coriolanus puolestaan tajuaa, että hänellä on tunteita kuolemaan tuomittua tribuuttiaan kohtaan… ja hänen on päätettävä, noudattaako sääntöjä vai pyrkiäkö voittoon keinoja kaihtamatta.
Uusi Nälkäpeli -sarjan kirja oli jotain sellaista, jota odotin suurella jännityksellä. Nälkäpeli -sarja on nimittäin yksi suosikki sarjoistani ja elokuvatkin on tullut nautittua kirjojen lisäksi. Koko Nälkäpeli -konsepti - julma ja häikäilemätän peli, jossa ihmiset metsästävät toisiaan - on niin brutaali ja moraalisesti kyseenalainen, että se tekee sarjasta hyvin mielenkiintoisen. Täytyy  sanoa, että Nälkäpelit ovat olleet viihdyttävimpiä YA-kirjoja, mitä olen tähänastisen elämäni aikana lukenut, onhan sarjassa kyse paljon muustakin kuin itse pelistä. Oli mukava uutinen, kun kirjamaailmassa julkistettiin tieot tästä  uudesta osasta #0, joka sijoittuu aikaan 60 vuotta ennen kuin rohkea Katniss otti ja voitti nälkäpelin.

Kirja kertoo alkuperäisen trilogian pääpahiksesta, Coriolanus Snowsta, joka kuvataankin aikaisemmissa kirjoissa hyvin häikäilemättömänä ja julmana hirmuhallitsijana. Alkamassa on vasta järjestyksessä kymmenes nälkäpeli ja Coriolanus määrätään ohjaajaksi tribuutille vyöhykkeeltä 12. Aiemmin Nälkäpelejä lukeneet tietävä, että ennen Katnissia vyöhykkeen 12 tribuutti on voittanut Nälkäpelin vain kerran aiemmin, joten lukija saakin jännittää onko omaperäinen Lucy Gray juuri se historiallinen tribuutti. Todennäköisyys kuitenkin sotii sitä vastaan, että pienikokoinen muusikkotyttö voittaisi tuon brutaalin pelin ainoana hengissä selvinneenä. Snow itse kuitenkin hyötyisi tribuuttinsa voitosta myös valtavasti, sillä voittajan ohjaajalle on tarjolla stipendi yliopistoon, mitä Coriolanus kiihkeästi tavoittelee. Epätodennäköisyydet eivät kuitenkaan siihen lopu, sillä ohjaajan ja tribuutin välille kehittyy myös tavanomaista lämpimämpiä tunteita.

Kirja taustoittaa kiinnostavasti tulevia tapahtumia. Ensinnäkin nälkäpeli itsessään ei ole vielä Panemissa sellainen spektaakkeli ja tapahtuma, jollaisesta saimme lukea kun seurasimme Katnissin tarinaa. Coriolanuksella on oma osansa siinä, millaisena nälkäpeli näyttäytyy myöhemmissä vaiheissa. Myös Coriolanuksen hahmon kehityskaari oli mielenkiintoinen, miksi lumi ei sula koskaan huipulta ja mikä on tarina hirviön takana? Kirja alkaa hyvin, mutta onkin turhan paisuteltu kokonaisuus. Uskaltaisin väittää, että vähempi olisi ollut parempi tämän kohdalla. Lisäksi potentiaalia olisi ollut paljon parempaankin, varsinkin Coriolanuksen tarinan lopetus ei antanut sellaista tyydytystä millasita odotin. Hyvin pikaisen oloisesti kyhätty ja kasaan taputeltu loppu jätti hämmentyneeksi. Ilmaan jäi paljon kysymyksiä, joihin olisin toivonut saavani vastauksia.

Ei tämä mitenkään yltänyt samalle tasolle, mitä aikaisemmat osat. Ihan kelpo viihdettä kuitenkin ja minusta ainakin oli hyvä, että Collins valitsi uuden kirjansa päähenkilöksi juuri presidentti Snow'n. Oliko tämä tarpeellinen osa sarjaan? Siitä voidaan olla monta mieltä, itse ajattelin että tämä oli mukava paluu Panemiin, vaikka olinkin pettynyt siihen miten tarinan imu ei ollut odotuksieni kaltainen. Kuitenkin kirjan luettuani hiipi hiljaa mieleeni kysymys - eihän tätä vain ole kirjoitettu dollarin kuvat silmissä?

Annan kirjalle 3,5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: WSOY
Ilmestynyt suomeksi: 2020
Alkuteos: The Ballad of Songbirds and Snakes (2020)
Sivuja: 601
Suomentanut: Helen Bützow

Mistä minulle: Kirjastosta

Kommentit

  1. Aloitin juuri tänään tämän saman luku-urakan! Jo kirjan paksuuden nähtyäni tuli itsellekin sellainen fiilis, että riittääköhän tässä tarpeeksi juonta oikeuttamaan näin suuri sivumäärä. Varsinaiset Nälkäpelithän olivat kai vain vähän reilu puolet tästä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, eivät olleet aivan näin paksuja, mitä tämä on. Kyllähän tämän luki, mutta typistämisen varaa olisi ollut kyllä.

      Poista
  2. Minuakin aluksi hieman kauhistutti kirjan paksuus, mutta lopulta lukeminen oli melko nopeaa ja sujuvaa. Pidin tästä kyllä, mutta en silti koe, että se olisi välttämättä ollut tarpeellinen lisäys alkuperäsieen trilogiaa. Alkuperäinen trilogia on kyllä minulle itselleni melko epätasainen kokonaisuus - ensimmäinen kirja oli tosi hyvä ja toisestakin pidin, mutta kolmannen kohdalla suoraan sanoen tylsistyin -joten siihen nähden tämä oli ihan positiivinen yllätys. Ei huono, mutta ei kyllä tuonut kovin paljoa mitään uuttakaan Nälkäpelin maailmaan. Lucy Gray oli jopa kiinnostavampi hahmo kuin itse Snow, enkä oikein pitänyt heidän suhteestaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin olisi pärjännyt ilman tätä lisää, mutta oli ihan kiva lukea hieman erilaista tarinaa Panemista. Collinsin luoma dystooppinen maailma on kuitenkin sen verran mielenkiintoinen. :)

      Poista

Lähetä kommentti