Diana Wynne Jones: Liikkuva linna

 


"Hattukaupan Sophie on Hatterin kolmesta sisaresta vanhin, ja kohtalon mukaan hänen on turha toivoa menestystä elämässään. Eräänä päivänä kauppaan ilmestyy mahtava Erämaan noita, joka sanoo antavansa Sophielle opetuksen ja loihtii hänet vanhaksi eukoksi. Sophie jättää työnsä, rupeaa keppikiertolaiseksi ja hakee viluissaan yösijaa kaupungin laidalle ilmestyneestä liikkuvasta linnasta. Sen valtiaan, velho Howlin, huhutaan syövän nuorten tyttöjen sydämiä, mutta mitäpä pelättävää vanhalla Sophiella muka olisi?

Linnaa liikuttaa tulidemoni Calcifer, joka tarjoaa viekkaasti apuaan loitsun purkamisessa. Sophie lupaa vuorostaan vapauttaa tulidemonin Howlin kanssa solmitusta sopimuksesta. Samalla kun siivooja-Sophie tutustuu linnaan ja sen salaperäisen oven takaisiin paikkoihin, hän joutuu kallistamaan korvansa myös levottoman sydämensä sanomalle. Kauanko turhamainen nuori velho sietää nurkkiaan nuuskivaa omapäistä taloudenhoitajaansa?"

Diana Wynne Jonesin Liikkuva linna on nuorille suunnattu fantasiaromaani, jonka voi lukea jo jopa klassikoksi. Uskoisin tämän olevan kirja, joka ei kirjojen ystävien keskuudessa varmasti kaipaa sen suurempia esittelyjäkään. Studio Giblin samaa nimeä kantava ja kirjaan vahvasti pohjautuva elokuva on myös tehnyt kirjaa tunnettavaksi omalta osaltaan. Kirja ja elokuva poikkeavat toisistaan lopulta yllättävän paljon. Esimerkiksi variksenpelättimen rooli kirjassa oli täysin erilainen kuin mitä elokuvassa. Itse olen siis katsonut elokuvan joskus vuosia sitten ja nyt viime aikoina silmäillyt sitä ohimennen, kun omat lapseni ovat elokuvaa katsoneet useampaan kertaan. Täytyy sanoa, että jälleen kirja on sata kertaa parempi kuin elokuva, vaikka elokuvassakin on omat hyvät puolensa. Varsinkin musiikki on leffassa upeaa.

Liikkuva linna on juuri niitä kirjoja, jotka tempaavat mukaansa heti ensi sivuilta lähtien. Sophie Hatter on vanhin kolmesta tyttärestä, joka elää varsin vaatimatonta elämää työskennellen yksitoikkoisesti, päivästä toiseen perheen hattukaupassa. Eräänä päivänä kauppaan saapuu asiakkaaksi pahamaineinen Erämaan noita, joka langettaa nuoren Sophien päälle kirouksen. Peilistä ei katso enää takaisin nuoruuden kukoistuksessa oleva neito, vaan vanha ja kumaraan taipunut eukko. Kiroukseen kuuluu myös ehto - Sophie ei voi kertoa kenellekkään olevansa kirottu, hän voi puhua siitä vain jos joku saa sen itse selville. Uutta ulkomuotoaan ja vähentyneitä elinvuosia häveten Sophie kerää tarpeelliset tavarat ja lähtee perheensä luota jättämättä edes viestiä ja ryhtyy keppikiertolaiseksi. Aikansa tarvottuaan Sophie hakee suojaa ja leposijaa kaupungin laidalle ilmestyneestä liikkuvasta linnasta. Sen omistajan ja asukkaan, Howlin, huhutaan syövän nuorten tyttöjen sydämiä, mutta Sophie on vanha - hänellä ei pitäisi olla mitään pelättävää. Linnaa liikuttaa tulisijassa asuva tulidemoni Calcifer, jonka kanssa Sophie tekee sopimuksen. Calcifer lupa purkaa Erämaan noidan kirouksen, jos Sophie vapauttaa Calciferin Howlin kanssa sidotusta sopimuksesta. Sophie ujuttaa itsensä linnan siivoojaksi ja tutustuu samalla nuoreen velhon oppipoika Michaeliin sekä turhamaiseen Howliin että linnan ulko-oven takana avautuviin toinen toistaan erilaisimpiin paikkoihin. 

Juoni on mukavan koukeroinen ja todella viihdyttävä. Ei tätä olisi malttanut laskea käsistään, eikä kirjan taianomaisesta maailmasta olisi halunnut luopua, jolloin kirjan lukemista teki mieli pitkittää. Onneksi Liikkuva linna on sarjan aloitusosa ja samaan maailmaan sijoittuvia kirjoja on vielä kaksi lukematta. Minä rakastuin ihan valtavan paljon tähän kirjaan. En löydä oikeastaan yhtään moitteen sanaa koko kirjasta. Vaikka romantiikka kirjassa ei ollutkaan yhtä suoraviivaisesti esillä, mitä elokuvassa, vaan enemmän rivien välissä, niin sekään ei haitannut. Koko kirja on kokonaisuudessaan niin taianomainen ettei sitä oikein osaa edes sanoilla kuvailla. 

Sophie henkilöhahmona on aivan ihana. Se kehityskaari, mikä hänen henkilöhahmossaan tapahtuu kirjan aikana on upea. Vaikka kirjan muutkin hahmot ovat kiinnostavia, niin Sophie on ehdottomasti kirjan sydän. Hän on monikerroksinen, vahva nainen tai naisen alku, jonka päälle langettu kirous kääntyy Sophielle hyödyksi. Hän löytää oman sisäisen voimansa ja murtaa ennakkoluulon siitä, ettei perheen vanhin sisar voisi toivoa menestystä elämässään. Calcifer oli myös hurmaava, jotenkin niin symppis, vaikka onkin tulidemoni. Myös leffan Calcifer on yli-ihana.  

Jos et ole vielä lukenut tätä ihastuttavaa fantasiatarinaa, niin kyllä kannattaa! Tämä on varmasti myös ihan loistava kirja yläasteen äikän tunneille. Huomaa nimittäin helposti onko kirja luettu vai leffa katsottu. Kaikenlisäksi kirja on helposti koukuttava, joten nuoret saattaa ihan oikeasti innostua lukemaan tämän. Olisipa meillä pitänyt lukea tämä yläasteella, eikä aina sitä iänikuista Häräntappoasetta

Tämä sopii myös mainiosti Helmet -lukuhaasteeseen, sillä kirja kävisi kahteen minulle haasteelliseksi muodostuneeseen kohtaan: Kirjailija, joka on kuollut 2010-luvulla sekä kirjasta, josta on tehty näytelmä. Itse sijoitin kirjan jälkimmäiseen kohtaan.

Annan kirjalle 5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: WSOY
Ilmestynyt suomeksi: 2005
Alkuteos: Howl's Moving Castle (1986)
Sivuja: 323

Kommentit

  1. Liikkuva linna on kyllä kirjana myös aivan loistava. Leffan katsoneena pidin erityisesti siitä, että Sophien menneisyyttä avattiin enemmän. Kirjassa minua tosin hieman harmitti se, että Linnunpelätin ei ollut samanlaisessa roolissa. Kyseinen hahmo on niin ihana ja sympaattinen elokuvassa. Mielestäni leffa ja kirja keskittyvät yllättäen niin eri asioihin että niitä ei oikein edes voisi verrata toisiinsa. :D Molemmat ovat todella hyviä. Pitäisi varmaankin lukea tämä joskus uudestaan ja tutustua myös sen jatko-osiin.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti