Kun kuusivuotias Sissi viiltää itseään päiväkodissa saksilla, hänen vanhempiensa maailma järkkyy. Siirin ja Essin perheessä lähes kaikki on siihen mennessä sujunut mallikkaasti: on kaksi kaunista lasta ja molemmat vanhemmat menestyviä uranaisia. Essillä on suosittu kahvila ja Siirillä kirjanpitoyritys. Lääkärintarkastuksessa selviää, että Sissillä on vanhempiakin haavoja. Suojeleeko lapsi jotakuta, onko perheen sisäpiirissä tuntematon uhka? Vai kostavatko menneisyyden haamut?
Johanna Sinisalo sukeltaa kirjassaan Vieraat sateenkaariperheen ruuhkavuosi arjen keskelle. Kirjan kertojina ja näkökulmina toimivat perheen keskeiset jäsenet - äidit Siiri ja Essi sekä heidän tyttärensä Sissi, jonka nimi on ovelasti yhdistelmä kummankin naisen nimistä. Hieman juustoista, ellen sanoisi, mutta tämä nyt on vain minun mielipide. Perheeseen kuuluu myös nuorempi lapsi, Luukas, joka ei osaa vielä puhua. Essi on kiireinen perustamansa yrityksen kanssa, missä naisen päivät kuluvat lähes kokonaan. Kirjanpitäjänä toimiva Siiri hoitaa Luukasta kotona, kuljettaa Sissiä tarhaan sekä hoitaa samalla oman yrityksensä pyörittämisen. Silti Siirin elämä tuntuu enemmän ja vähemmän jumittavan hiekkalaatikon reunalla ja kulkevan koti-puisto-kauppa-päiväkoti -akselilla, päivästä toiseen. Lasten biologinen isä Ville on myös mukana lasten elämässä oman kumppaninsa Hisaon kanssa.
Koko perheen dynamiikka järkkyy, kun päiväkodista soitetaan ja kerrotaan Sissin viiltäneen itseään saksilla. Onko vanhemmilta jäänyt jotain huomaamatta? Onko Sissi itsetuhoinen? Vai onko kaiken takana jotain mitä ihmismielen on vaikea ymmärtää? Sissi on kuusivuotias, erittäin pikkuvanha ja jopa ylikehittynyt lapsi, jonka kanssa ei koskaan ole ollut mitään ongelmaa ellei lasta vaivannutta tinnitusta lasketa. Vanhemmat luulevat tinnituksen hävinneen, mutta Sissin vaivana on edelleen eräänlainen hyrinä, jota hän nimittää itse hermopäätteiden hyrinäksi. Vanhempien kokeiltua hoitomuotona eräänlaista vagushermostoon vaikuttavaa simulaattoria, Sissin sisäinen hyrinä pahenee, jonka seurauksena Sissi analysoi sillään asuvan eräänlaisen masukin, joka keskustelee hänen kanssaan. Sissi nimeää tämän olennon Flooraksi.
Kirja valittiin vuonna 2019 Kariston kauhukilpailu kisan voittajaksi, mutta en minä tätä osannut pelottavana pitää. Inhana enemmänkin, mutten pelottavana. Vieraat on enemmän psykologista jännitystä, jossa on mukana kauhunelementtejä. Kaksi kirjan kolmesta kertojaäänestä oli minulle epämieluisia. Essi oli aivan raivostuttava persoona. Olin varma, että minulla alkaa pian jotkut hermopäät hyrisemään, jos joudun lukemaan yhtään enempää sanaa "check". Essin asenne omaa kumppania kohtaan on todella ikävä ja naisen kontorilloimisen tarve sekä yliolkainen suhtautuminen toisten näkemyksiin on todella raivostuttavaa. Siinä nainen, joka sai sappeni kiehumaan. Olisi tehnyt mieli skipata Essin osiot kokonaan ohi. Siirin tilanteeseen osasin sentään hieman edes samaistua, mutta en ymmärtänyt yhtään miksi perheessä oli niin selkeästi rajattu lapset minun ja sinun lapsiin? Kuitenkin perhe toimi kutakuinkin ydinperheideologialla, lapset olivat yhteisiä, siitä huolimatta kumman kohdusta ne olivat tulleet ja kumpikin nainen oli lasten virallisia huoltajia? Miksi siis kaksi leiriä saman katon alla?
No entä Sissi sitten? Voiko kukaan kuusivuotias olla noin pikkuvanha? Minun piti aina välillä aivan muistuttaa itseä, että Sissi on vielä tarhaikäinen eikä 12-vuotias. Hänen juttunsa ja huomionsa vastasivat rutkasti vanhemman lapsen havainnointia ja kokemusmaailmaa, joten oli vaikea pitää Sissin henkilöhahmoa mitenkään uskottavana. Myöskään kerronta ei tässä kirjassa ollut niin vetävää, että olisin viihtynyt kirjan parissa kuin pieniä hetkiä kerralla. Lukeminen oli melkoista tervassa tarpomista paikka paikoin, vaikka odotin loppuratkaisua suurella mielenkiinnolla. On kirjassa hyvätkin puolensa, se kuvaa perhedynamiikkaa sekä perhe-elämän kipupisteitä nyky-yhteiskunnassa ja minusta oli hienoa, että kirjaan oli valittu sateenkaariperhe, joka toi perhe-elämän kuvailuun uudenlaista vivahdetta. En kuitenkaan muiltaosin kokenut tätä kirjaa omakseni, ikävä kyllä.
Annan kirjalle 2,5 / 5 pistettä!
Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Karisto
Ilmestynyt: 2020
Sivuja: 448
Mistä minulle: Kirjastosta
Kommentit
Lähetä kommentti