Oyinkan Braithwaite: Sisareni, sarjamurhaaja

* Tämä postaus sisältää affiliate -mainoslinkin 



Veri on vettä sakeampaa. Ja vaikeampaa saada irti matosta!

Mustan huumorin sävyttämä kirjallinen käsikranaatti sisarrakkaudesta ja pinoutuvista ruumiista.

Pikkusisko Ayoola on kaunis, lahjakas ja mahdollisesti sosiopaatti. Isosisko Korede on hyvä siivoamaan Ayoolan jälkiä. Kun kolmas Ayoolan poikaystävä kuolee veitsi sydämessään, Korede poistaa veritahrat valkaisuaineella, hävittää ruumiin ja estää sisartaan postaamasta iloisia selfieitä suruaikana. Kun Ayoola iskee silmänsä Koreden pitkäaikaiseen ihastukseen, verisiteet joutuvat koetukselle. Ketä Koreden pitäisi suojella ja keneltä?

Oyinkan Braithwaiten esikoisromaani Sisareni, sarjamurhaaja on romaani, jonka ilmestymistä odotin ehkä eniten tälle syksylle. Kirjan vangitseva kansikuva kiinnitti huomioni jo ennen kuin tieto suomennoksen ilmestymisestä oli kiirinyt korviini. Tiesin jo silloin haluavani lukea tämän. Onneksi suomennos saatiin kuitenkin näinkin pian, vaikka odottavan aika on ollut silti pitkä. Eikä minun tarvinut pettyä, sillä pidin tästä tummalla huumorilla kirjoitetusta ja afrikkalaisilla mausteilla maustetusta kirjasta todella paljon. Ja hämmästyin kuinka nopealukuinen ja koukuttava romaani tämä lopulta oli. Kevyttä viihdekirjallisuutta, mutta juuri sopivaa vallitsevaan syksyiseen mielialaan, kun ei pimenevistä illoista väsynyt mieli jaksa uppoutua mihinkään syvällisempään. 

Sisareni, sarjamurhaaja ei ole kuitenkaan mikään jännäri, sillä rankoista teemoista huolimatta tämä on hyvin kevyt ja jännäriksi liian pliisu. Kirja koostuu lyhyistä luvuista, eikä sivumääräkään päätä huimaa. Juonivetoinen tarina onnistuu kuitenkin imaisemaan mukaansa samantien, eikä päästä otteestaan helpolla. Kirjassa kuvataan hyvin sisaruussuhteiden haastavuutta sekä keskinäisiä ristiriitoja, mutta myös sitä kuinka sisarukset tosipaikan tullen seisovat toistensa rinnalla, oli tilanne mikä hyvänsä. Mutta täytyy sanoa, että melkoisen ristin Korede on saanut siskonsa muodossa kannettavakseen, vaikka tarinan asetelma aika äärimmäinen onkin. Koreden pikkusisko Ayoola on isosiskonsa vastakohta - kaunis, lumoava, vastuuntunnoton sekä kaiken lisäksi vielä sarjamurhaaja. Koreden tehtävä isosiskona on pitää siskostaan huolta, joten isosisko on ajautunut avustamaan rikosten peittelyissä ja on näin ollen  osallinen yhtälailla rikolliseen toimintaan. Mitäpä Korede ei tekisi siskonsa eteen, vaikka siskossa tuntuukin olevan jotain pahasti vialla... 

Kirja onnistui herättämään tunteita - se vetää lukijan sympatiat Koreden ja Ayoolan puolelle, vaikka he ovat kiistatta syyllisiä kaikkiin hirmutekoihin. Mutta onko kaikki aina niin mustavalkoista? Korede vaikuttaa olevan hyvä tyyppi, joka on saanut aivan liian suuren taakan hartioilleen ja käsiinsä verta, jota ei missään olosuhteissa olisi ansainnut. Mutta osallisena murhien peittelyyn hänet pitäisi kuitenkin nähdä syyllisenä, pahana ja rikollisena. Eikä herttaisen oloinen Ayoolakaan täytä perinteisen sarjamurhaajan kriteereitä.  Onko hän kuitenkin syyntakeeton? Kun Ayoola iskee silmänsä Koreden ihastukseen on eturistiriita kuitenkin jo lähes sietämätön. Miksi pikkusiskon pitää pilata kaikki? Voiko Korede ilmiantaa siskonsa, jonka hyvinvoinnista huolehteminen on ollut isosiskon tehtävä, varsinkin siskosten isän kuoltua? Voiko Korede pelastaa ihastuksensa sekä oman nahkansa?

Jos kaipaa kevyttä, tumman sävyisellä huumorilla höystettyä ja nopealukuista kirjaa, suosittelen lämpimästi tätä. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Nigeriaan ja Afrikka tuo vielä oman eksoottisen tuulahduksensa. Vaikkei tämä mikään kaunikirjallinen huipputeos ole, niin se on takuuvarmasti viihdyttävä! Jos kiinnostuit kirjasta, niin se löytyy tällä hetkellä alennuksesta Adlibrikseltä, verkkokauppaan pääset *tästä

Annan kirjalle 4 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: WSOY
Ilmestynyt suomeksi: 2020
Alkuteos: My Sister the Serial Killer (2017)
Sivuja: 235
Suomentanut: Kaisa Kattelus

Mistä minulle: Kirjastosta


Kommentit