Katy Collins: Seikkailuja yksinäisille sydämille - Määränpää: Thaimaa

 

Georgialla oli kaikkea: poikaystävä, asunto ja elämänsuunnitelma. Kaikki muuttuu, kun poikaystävä jättää hänet. Kun hänen paras ystävänsä Marie pakottaa hänet laatimaan uuden elämän toivelistan, ei kestä kauan, ennen kuin matkailijana keltanokka Georgia pakkaa reppunsa ja lähtee seikkailulle kauas Thaimaahan. Seikkailu ei kuitenkaan tunnu sujuvan suunnitelmien mukaan.

Pirstaleiksi hajoamisen hyvä puoli on se, että sen jälkeen voi koota taas itsensä sellaiseksi kuin haluaa. Ja uusi Georgia saattaa jopa olla sellainen, josta hän voi viimeinkin olla ylpeä!

Tämä kirja oli juuri sellaista hömpänpömppää, jota en normaalioloissa tulisi lukeneeksi. Ehkä äänikirjana olisin saattanut heikolla hetkellä hairahtua, mutta muuten kierrän tälläiset yleensä kaukaa. Katy Collinsin omiin kokemuksiin pohjautuva Seikkailuja yksinäisille sydämille - Määränpää: Thaimaa valikoitui kuitenkin meidän ihanan Instassa toimivan lukupiirin syyskuun kirjaksi, joten oli minunkin siis tartuttava tähän ja uskallettava ottaa rohkea askel mukavuusalueen ulkopuolelle.

Tämähän oli kaikkea sitä, mistä en yleensä chic lit -kirjoissa tykkää. Jotta kirja toimisi minulle, pitäisi siinä olla realistinen ja vakavampi pohjasävy, johon romantiikka ja sopiva määrä kliseitä on liitetty. Tämä kirja puolestaan oli kevyttä, viihtellistä koheltamista Bridget Jonesin hengessä, ainoana erona vain että Bridget Jones oli onnistunutta koheltamista, tämä lähinnä tuskastuttavaa. Onneksi kirja oli kuitenkin hyvin kevyt ja nopeasti luettava, joten sain luettua jokaisen viikon osuuden ajoissa loppuun, eikä lukeminen aiheuttanut silmienpyörittelyä kummempaa vastareaktiota. Ei tarvinnut turvautua keskenjättöön, joka on minulle aika radikaali toimenpide, kun kirjoista on kyse.

Kirjan kerrotaan pohjautuvan kirjailijan omiin kokemuksiin. Hänet jätettiin alttarille, josta tuskastuneena Collins jätti työpaikkansa ja lähti reppureissaamaan yksin Thaimaaseen. Jäin pohtimaan, kuten moni muukin lukupiiriläinen, että missä suhteessa kirjan tapahtumat perustuvat kirjailijan omiin kokemuksiin ja mikä on sepitettä? Sillä kirjahan ei ollut millään muotoa uskottava. Jos kaikki tuo on tapahtunut kirjailijalle itselleen oikeasti ja noin lyhyellä aikajänteellä, niin täytyy sanoa että huhuh. Epäilen kuitenkin, että valtaosa kirjan tapahtumista on keksittyä ja erittäin runsaalla kädellä väritettyä. Liekö osa ystävien ja tuttavien sattumuksiakin, joita kirjailija on halunnut hyödyntää tässä kirjassaan..? Tiedä häntä, mikä on totuus. Yhtä kaikki tähän sivumäärään tapahtui vähän liian paljon kaikkea.

Kirjan henkilöhahmot ovat hyvin kliseisiä ja jäivät ohuiksi. Kaikki mieshahmot olivat karrikatyyrisiä ja valtaosa heistä sikailevia yksilöitä. Georgia matkustaa Thaimaahan etsimään itseään, mutta hänen koheltamisensa saa lähinnä pyörittelemään silmiä. Kaikki on vedetty yli, ajatuksena on ollut varmasti nostaa kirjan viihdearvoa, mutta minusta tämän tasoinen komedia toimii vain elokuvissa. Kuvasinkin päähenkilöä meidän kirjapiirin keskusteluissa surkuhupaisaksi talitintiksi, joka kuvaa päähenkilön sielunmaisemaa paremmin kuin hyvin.

Tämä oli sellaista kevyttä välipalakirjallisuutta, joka oli nopeasti lukaistu. Kirja herätti aivan suunnattoman kaukokaipuun ja matkakuumeen. Voi kunpa tämä kurja tilanne maailmalla olisi pian ohi ja pääsisi taas matkustamaan ulkomaille. Thaimaa kuuluu minun listaani paikoista, joissa on päästävä käymään edes kerran elämässä. Ehkä tämä kirja olikin ajateltu juuri sellaiseksi kirjaksi, joka nautitaan matkalla, altaan reunalla tai rannalla kera drinkin ja paahtavan auringon. 

Olimme lukupiiriläisten kanssa jälleen ihailtavan yksimielisiä kirjan pisteytyksen suhteen. Annoin kirjalle 2,5 / 5 pistettä, mikä oli aikalailla keskiarvo pisteistä mitä kirja meiltä sai. Kirjan jatko-osiin tuskin tulen tarttumaan.

Tietoa kirjasta:

Kustantamo: HarperCollins Nordic

Ilmestynyt suomeksi: 2016
Alkuteos: The Lonely Hearts Travel Club - Destination Thailand (2016) 

Sivuja: 320

Mistä minulle: Kirjastosta