Vermontissa sijaitseva West Hallin kylä tunnetaan arvoituksellisista katoamistapauksista ja vanhoista legendoista. Mysteereistä suurin on Sara Harrison Shean tapaus vuodelta 1908, jolloin hänet löydettiin kuolleena keskeltä lumen peittämää peltoa vain kuukausi hänen pienen tyttärensä traagisen kuoleman jälkeen.Shean entisellä maatilalla asuu 19-vuotias Ruthie äitinsä Alicen ja pikkusiskonsa kanssa. Eräänä aamuna Ruthie huomaa Alicen kadonneen. Etsiessään vihjeitä äitinsä makuuhuoneesta Ruthie löytää Sara Harrison Shean salaisen päiväkirjan lattialankkujen alta. Uppoutuessaan vuosisadan takaiseen mysteeriin Ruthie huomaa, ettei ole ainut, joka etsii jotakin kadotettua. Mutta kovinkaan routa ei voi peittää kaikkia salaisuuksia ikuisesti.
McMahonin talvinen jännitystarina oli hitaasti kytevä, mutta karvoja nostattava lukukokemus. Talven lapset on kirja, jonka voisi hyvinkin kategorisoida jopa kauhun alle, sillä yliluonnisella rituaalilla on oma osuutensa kirjan tapahtumissa. On olemassa nimittäin rituaali, jonka avulla voi tuoda kuolleen läheisen takaisin maan päälle hetkeksi. Näitä kulkijoita kutsutaan talven lapsiksi. Kuten kaikilla taiolla, on tälläkin rituaalilla omat ehtonsa ja sääntönsä sekä hinta, joka tulee maksettavaksi, jos sääntöjä ei noudata. En kuitenkaan osannut pitää tätä tarinaa mitenkään pelottavana, kuten en suurinta osaa kummitustarinoista. Hyvin, todellakin hyvin, harva tuohon kategoriaan luokiteltu kirja saa pelkämään tai jännittämään. Joskus aivan kaipaisin sellaista kauhukirjaa, joka saisi jännittämään niin, että haluaisi laittaa nukkumaan mieluiten valot päällä. Kuitenkin, palatakseni itse kirjaa, voi tämän hyvin luokitella myös psykologiseksi jännitykseksi. Itse miellän kirjan olevan sopiva sekoitus näitä kumpaakin.
Se mikä teki tästä tarinasta karvoja nostattavan olivat sen hyvin makaaberit tapahtumat. Puistattaa ajatuskin, kun ajattelen edes. Onneksi oli tuollainen karvainen lukukaveri, jota sai halailla, kun alkoi puistattamaan. Tämän puolesta en lähtisi tätä suosittelemaan kaikkein herkimmille lukijoille, enkä myöskään, jos elävät kuolleet eivät nappaa. Onneksi tässä ei kuitenkaan ollut suoranaisesti mitään zombeja, ne olisi menneet minun sietorajan yli. Hyi, inhoan zombeja niin paljon. Onko olemassa mitään puistattavampaa? Tai no on, voin sanoa heti yhden olennon, jota inhoan enemmän ku zombeja, jopa kirjallisuudessa - käärmeitä.
Muutenhan Talven lapset osoittautui erittäin koukuttavaksi, jota teki mieli lukea lukemasta päästyään. Tarinassa liikutaan kahdessa aikatasossa ja useamman kertojanäkökulman mukana. Kaikkihan tietenkin lopussa punoutuu yhteen järkeväksi kokonaisuudeksi, mutta pidin siitä millainen tämä tarina kokonaisuudessaan oli. Omaksi suosikikseni muodostui Saran tarina, joka sivusi hieman aiemmin lukemaani Nälkävuotta - lapsen menetys, suru sekä sen kokeminen, yhdistettynä yliluonnollisuuteen. Kuinka pitkälle vanhempi on valmis menemään, jotta saisi pitää menehtyneen lapsen luonaan edes hetken pidemään? Tämäkin kirja toi myös vahvasti mieleen Kingin Uinu, uinu, lemmikkini, jonka nostin esille jo tuolla Nälkänummen arvostelussa.
Pidin kirjan arvoituksellisesta, talvisen synkästä tunnelmasta. Mutta yhdestä asiasta haluan hieman kirjaa moittia. Vaikka pidinkin tarinasta kokonaisuutena, olisin toivonut hieman enemmän yritystä, kun koko mysteeri vihdoin paljastetaan lukijoille. Kahvikuppikeskustelu sai hieman huippuunsa viritetyn tunnelman lässähtämään. Muuten kyllä suosittelen, jos haluat lukea synkällä ja pahaenteisellä tunnelmalla varustetun jännitysromaanin, joka on maustettu yliluonnollisella. Talven lapset nousi yhdeksi viime syksyn lempikirjoistani.
Miinustan loppulässähdyksestä puolikkaan pisteen, siksipä annan tälle kirjalle 4,5 / 5 pistettä!
Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Bazar
Ilmestynyt suomeksi: 2020
Alkuteos: The Winter People (2014)
Sivuja: 384
Mistä minulle: Kirjastosta
Kommentit
Lähetä kommentti