Josie Silver: Ole minun

 

Laurie ei usko rakkauteen ensisilmäyksellä. Kunnes eräänä joulukuisena päivänä hän näkee bussinikkunasta miehen, jonka silmistä hän ei pysty irrottamaan katsettaan. Laurie ei voi tunteilleen mitään, vaikka hän tietää, ettei ehkä koskaan näkisi miestä uudelleen.

Vuotta myöhemmin hänen ystävänsä esittelee joulupirskeissä uuden rakkaansa: saman miehen, jota Laurie ei ole vieläkään saanut mielestään.

Nyt minä, romanttisen kirjallisuuden Grinch, tulen suosittelemaan teille ihanaa sydämen lämmittäjää kylmän talven keskelle. Nimittäin Josie Silverin talvinen romanttinen hömppäkirja sulatti minunkin, romanttiseen kirjallisuuteen kyynisesti suhtautuvan, sielun. Olin kuullu tästä kirjasta paljon positiivisia kommentteja, vaikka toki sain kuulla myös niitä vasta-argumentteja. Sen verran kuitenkin alkoi kiinnostamaan, että yksi päivä töissä hyllyttäessäni päätin napata tämän matkaan ja kokeilla. Kannatti, todellakin kannatti. Kirjan hyvin ennalta-arvattava, mutta ah, niin romanttinen loppu sai minut puhkeamaan vuolaisiin kyyneliin. Itketti ja nauratti samaan aikaan, kun pohdin mikä ihme minussa on vikana, kun pidin tästä enkä löytänyt mitään arvosteltavaa. Ehkäpä romantiikanvastainen sydämeni on tosiaan pehmenemässä.

Tarinahan on kaikessa ihanassa ykisinkertaisuudessaan juurikin tuo, mitä takakansiteksti kertoo. Eräänä joulukuisena päivänä Laurie istuu bussissa ja kohtaa pysäkillä seisovan miehen katseen. Tuo paljon merkitsevä katse muuttaa Laurien koko elämän. Hän haluaa kiihkeästi löytää bussipojan. Laurie etsii tuota muukalaista vuoden ajan tuloksetta, kunnes hänen paras ystävänsä esittelee uuden poikaystävänsä uuden vuoden juhlissa. Tuo mies, hänen parhaan ystävänsä kiihkeän rakkauden kohde, on Laurien etsimä bussipoika. Laurie joutuu kamppailemaan ystävyyden ja toivottoman rakkauden välissä, sillä hän ei saa bussipoikaa mielestään vaikka haluaisi. On sanomattakin selvää, mitä kohti juonessa kuljetetaan. Olisin ehkä vähän suuttunut, jos tämä kirja olisi kehdannut poiketa tuosta ennalta-arvattavuudenkaavasta. Koko jännitys onkin siinä, mitä kaikkea nämä kaksi selvästi kohtalon toisilleen määräämää sielua joutuvat kokemaan ja käymään läpi ennenkuin vihdoin saavat toisensa. Ehdin kokea tunteiden monelaisen kirjon elämän heitelessä kaikenmaailman klapeja, kapuloita ja pommeja Laurien rattaisiin. Turhautti, mutta onneksi hyvällä tavalla, kun tuntui etteivät he millään saa toisiaan, sillä sitä makeammalta loppuratkaisu tuntui, kun nämä kaksi vihdoin saivat toisensa.

Ehkä paikoitellen tarina tuntui junnaavan paikoillaan. Noin 50 sivua, kun tarinasta olisi nyppäissyt pois olisi imukin pysynyt tasaisena yllä. Jossain keskivaiheenpaikkeilla, uskalsin hetkellisesti jopa epäillä pääseekö tämä romaani minun mittapuulla edes keskinkertaisten viihderomaanien joukkoon, mutta lopulta ahmin viimeisiä sivuja vimmalla kyyneleet silmissä. Täydellinen viimehetken pelastus, joka kohotti kirjan pisteitä roimasti. Ehkäpä uskallaudun kokeilemaan Silverin uutta romanttista kirjaa Tule takaisin, joka vaikuttaa todella mielenkiintoiselta, ainakin takakannen perusteella.

Annan kirjalle 3, 5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Otava
Ilmestynyt suomeksi: 2018
Alkuteos: One Day in December (2018)
Sivuja: 429
Suomentanut: Satu Leveelahti

Mistä minulle: Kirjastosta