Jenny Colgan: Majankanvaloa ja tuoreen leivän tuoksua

 Tämä postaus sisältää mainoslinkin, joka on merkitty * -merkillä

Konkurssin ja kipeän eron jälkeen Polly Waterford päättää muuttaa kauas pois entisen elämänsä raunioilta. Sattumalta hän löytää Cornwallissa sijaitsevalta vuorovesisaarelta rapistuneen asunnon, jonka ikkunoista näkyy vain aava meri ja harmaa taivas. Täydellinen paikka hänen nykyiseen mielentilaansa, Polly toteaa ja tekee vuokrasopimuksen.

Piristääkseen itseään Polly antautuu lempipuuhansa pauloihin: leipomaan leipää. Rentouttavasta harrastuksesta kasvaa uusi ura, kun hän päätyy avaamaan vanhan saaristolaisleipomon uudelleen. Polly löytää myös uutta valoa elämäänsä aivan arvaamattomasta paikasta.

Täydellinen äänikirja! Tulin hyvälle tuulelle joka kerta, kun palasin kuulokkeiden kautta Cornwalilaiselle vuorovesisaarelle, ja sen omalaatuisen kylänväen pariin. Hieman sisäänpäin lämpeävästä kylästä kuoriutuu lämminhenkinen yhteisö, kunhan Polly ensin leipoo itsensä kyläläisten sydämiin. Muuttaessaan syrjäiselle saarelle korjaamaan itsensä palasia konkurssin ja eron jälkeen, Polly löytääkin elämälleen uuden suunnan. Harrastuksesta, joka on ollut vain jotain mikä on tuottanut mielihyvää kiireisen arjen keskellä, muotoutuukin yllättäen Pollylle uusi ura. Ihana, tämä kirja valaa toivoa, että suuriakin vaikeuksia on mahdollista kääntää voitoksi, kunhan vain uskaltaa ja luottaa omiin taitoihinsa. Mikäs sen parempi työ kuin sellainen, jota kohtaan kokee suurta inhtohimoa? Sellainen työ, jossa voi luottaa aina omaan osaamiseensa ja saada mielihyvää siitä, kun liikutaan omalla mukavuusalueella. Työ, jonka ääreen palaa joka aamu innoissaan. Kuulostaa aika ihanalta, harmi etten osaa leipoa leipää. Kirjojen lukemisesta ja kuuntelemisesta ei vielä kauheasti uraa rakennetta. Mutta ihailen aina ihmisiä, jotka tekevät itselleen harrastuksesta ammatin.

Chic littiä parhaimmillaan. Ihana hyvänmielen kirja, joka saa hymyilemään. Erinomaista viihdettä, josta löytyy se rouhean komea kalastaja, omalaatuinen, mutta kiinnostava mehiläistarhaaja sekä vihainen ja kiukutteleva vuokranantaja, joka yrittää heittää kapuloita Pollyn rattaisiin. On vaikeaa mennä uutena paikkaan, jossa kaikki ovat tunteneet toisensa koko ikänsä. Saati viedä läpi uusia visioita ja muutoksia, kun kaikki on toiminut tietyllä tavalla jo vuosikymmeniä. Joskus muutos on hyvästä, vaikka se aluksi tuntuukin pelottavalta. Viisaus, joka kulminoituu tuohon pieneen paikalleen jämähtäneeseen kalajastajakylään Draamaltakaan ei vältytä ja romantiikkaakin löytyy, joten tarina pitää otteessaan erinomaisesti. 

Pakko vielä mainita kirjassa erityisesti ihastuttanut Niilo niminen lunni, jonka Polly pelastaa ja hoitaa kuntoon. Niilo on kuitenkin tullut jäädäkseen. Lunnit on ehkä maailmankaikkeuden suloisimpia lintuja. Kohta, jossa Polly laittaa Niilolle rusetin kaulaan juhlallisuuksia varten, oli kohta, jossa sydämeni suli. Miettikää nyt lunnia rusetti kaulassa. Voiko olla suloisempaa mielikuvaa?

Polly Waterfordin tarina jatkuu tänä keväänä toisella osalla Auringonsäteitä ja vuoroveden vaiheita, joka ilmestyi juuri viime kuussa. Pakko lukea tai kuunnella. 

Annan kirjalle 4 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:

Kustantamo: Gummerus
Ilmestynyt: 2020

Alkuteos: The Little Beach Street Bakery (2014)
Sivuja/kesto: 12 h 12 min

Lukija: Anniina Piiparinen
Suomentanut: Paula Takio

Mistä minulle: *Nextory (tästä linkistä uudet asiakkaat pääsevät kokeilemaan Nextorya maksutta kaksi viikkoa)