George Orwell: Vuonna 1984

 


Totuusministeriön virkamies Winston Smith elää totalitaristisessa valtiossa. Isoveli valvoo kaikkialla: joka huoneistossa teleruutu lähettää propagandaa ja tarkkailee kansalaisten liikkeitä ja ajatuksia. Puolue on luonut myös uuskielen, jonka tarkoituksena on tehdä puolueen vastustaminen eli ajatusrikos mahdottomaksi. Winston väärentää työkseen historiaa, mutta on samalla alkanut epäillä totalitaristista järjestelmää. Seuraukset ovat kohtalokkaat.

Tässä klassikko, joka olisi varmasti jäänyt lukematta ilman upeaa #klassikkolukupiiriä, jonka kanssa luimme tämän Orwellin merkkiteoksen toisena yhteisenä kirjana. Olen aina elänyt luulossa, että Vuonna 1984 on kuiva ja vaikeaselkoinen klassikkoteos, eikä termi poliittinen dystopia muutenkaan kutkutellut uteliaisuuttani. En siis ollut järjin innoissani, kun äänestyksen jälkeen juuri tämä valikoitui seuraavaksi yhteiseksi kirjaksi. Mutta koska kunnianhimoinen sunnitelmani on lukea ne kuuluisat 1001 kirjaa ja 100 kirjaa, ja monta muuta listaa kirjoista, jotka elämän aikana nyt täytyisi lukea, ajattelin, että nyt se on - minun tilaisuuteni selättää tämä englantilaisen kirjallisuuden klassikko.

Ei varmaan tule yllätyksenä kenellekkään, jos sanon että sain jälleen huomata ennakkoasenteideni olleen vääriä ja perusteettomia. Eihän tämä ollut yhtään kuiva! Päinvastoin tämä kirja herätti paljon ajatuksia ja naulitsi minut joka kerta ahmaisemaan viikko-osion yhdeltä istumalta. Tätä ei malttanut laskea käsistä ja joka osion lukemisen jälkeen mieleni oikein kihisi. Kirja on siis jaettu kolmeen osioon, jossa ensimmäisessä tutustutaan Winston Smithiin ja hieman Orwellin taidolla luomaan totalitaariseen yhteiskuntaan. Toisessa osassa rakastutaan ja noustaan hiljalleen kapinaan. Myös yhteiskunnan periaatteita avataan enemmän. Winston on herännyt oman arkisen aherruksensa lomassa ajattelemaan, että voiko olla jotain parempaa kuin tämä ja onko muita samoin ajattelevia olemassa. Kolmannessa osassa saamme kokea kuinka pieni ihminen on puolueen ja Isoveljen edessä. Kaikki on tarkoin mietittyä ja puolue on osannut ottaa lähes kaiken huomioon. Onko puolue voittamaton? Mikä on veljeskunta ja mitä on huoneessa 101?

Orwellin teoksesta puhuttaessa mainitaan usein myös Huxleyn Uljas uusi maailma, joka taas puolestaan oli mielestäni puuduttava. UUM on ikäänkuin Orwellin teoksen vastapari dystooppisesta yhteiskunnasta, jossa ihmsiä hallitaan pelon sijaan halujen avulla. Orwellin teos on ollut uranuurtaja dystopioiden saralla muutenkin ja sen vaikutteita voi löytää monista myöhemmistä dystooppisista teoksista. Orwellin kirja on ylipäätään jättänyt jälkeensä paljon käsiteittä, jotka ovat käytössä yhä tänä päivänänkin. On tullut itsekin käytettyä fraasia "isoveli valvoo" edes tietämättä sen yhteyttä tähän teokseen. Ja tästä fraasista ajatukset seikkailevat auttamatta viihteelliseen tosi-tv -sarja Big Brotheriin, jonka konspeti on varmasti saanut innoituksensa Orwellista. Entä kuinka monelle on tuttuja ajatusrikos tai uuskieli? Niin, tästä teoksesta ne tulevat. Luin heti tämän teoksen jälkeen tuoreen YA-dystopian, Anna-Maija Aallon Korennon, ja mm. siinä törmäsin termiin ajatusrikos.

Orwellin luoma yhteikunta on kamala. Epäoikeudenmukainen, väkivaltainen, raaka ja raju. Rakkaus on kiellettyä, väärät ajatukset on kiellettyjä, uuskielen avulla pyritään kitkemään puhekielestä jopa sanat, joilla voisi vastustaa puoluetta ja Isoveljeä. Ihmisiä hallitaan pelolla, heidän tekemisiään valvotaan teleruutujen avulla. Yksityisyyttä ei ole, kansalaiset aivopestään jo lapsesta saakka puolueen ideologiaan ja lapset ilmiantavat aikuisia rikoksista puoluetta vastaan. Ajatusrikoksesta pelkästään voi  päästä hengestään ja ajatuspoliisi valvoo, ettei kukaan edes ajatustentasolla kapinoi. Ihan hirvittävä tulevaisuudenkuva, joka kuitenkin yli 70 vuotta julkaisemisen jälkeenkin on pelottavan ajankohtainen. Orwell on varmasti käyttänyt teoksessaan hyödyksi natsi-Saksan ja Neuvostoliiton kaltaisisa valtioita oman yhteikuntansa inspiraationa, mutta lukiessa tuli väkisinkin ajateltua nykyisiä diktatuureja ja varsinkin Pohjois-Koreaa. Mietin vain kuinkahan moni noiden diktatuurien valtaapitävistä on Orwellinsa lukenut. Vuonna 1984 on kestänyt aikaa hyvin. Jo ilmestyessään se oli merkittävä teos ja yhä tänäpäivänä tätä luetaan löytäen siitä yhtymäkohtia nykyaikaan.

Valtavaa paneutumista on varmasti tämä teos vaatinut, sillä jo pelkästään uuskieli systeeminä on kaikessa monimutkaisuudessaan kunnioitusta herättävä. Myös Orwellin luoma yhteiskunta on kaikessa väkivaltaisuudessaan ja kauheudessaan eheä kokonaisuus. Hieman viimeisen kolmanneksen väkivaltaisuus puistatti, mutta toisaalta se sopi kirjan henkeen ja Orwellin yhteiskuntaan, joten kaikki se kidutus oli perusteltua tarinan kannalta. En olisi nähnyt muunkaanlaista lähestymistapaa. 

Olen niin tyytyväinen, että luin tämän. Mielenkiinnolla odotan, mikä valikoituu lukupiirimme seuraavaksi klassikoksi. Tässähän iskee oikein himo lukea klassikoita. Tämän lukukokemuksen jälkeen tunnen oikeasti olevani yhtä klassikkoa viisaampi ja mietin vain mistä kaikesta olen jäänyt paitsi niiden klassikoiden kohdalla, joihin en ole tullut vielä tarttuneeksi. 

Annan kirjalle 4,5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: WSOY
Ilmestynyt: uusintapainos 2014
Alkuteos: 1984 (1949)
Sivuja: 370
Suomentanut: Raija Mattila

Mistä minulle: Kirjastosta

Kommentit

  1. Olen itsekin jostain syystä aina ajatellut, että tämä olisi kuiva kirja. Nythän tuli pieni innostus joskus tarttua tähän!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa ehdottomasti antaa tälle kirjalle mahdollisuus! :)

      Poista
  2. Siinä on paljon yhtymäkohtia nykyiseen cancel kulltuuriin, kielletyihin sanoihin, uutuuskieleen etc.
    Olemme menossa kirjan kuvavaa isoveli valvoo yhteiskuntaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toki yhtymäkohtia löytyy ja joltain osin voi nyky-yhteiskunnan kokea luisuvan kohti isoveli valvoo yhteiskuntaa, siksi tää kirja onkin edelleen pelottavan ajankohtainen.

      Poista
  3. Archeylle tarkoitettu: Cancel kultturissa on ongelmia toki, mutta rehelisyyden nimissä joillakin ihmisillä on maine, että canceloiti on selvä ellei hyvä rangaistus. Esim. pahamaineinen pedofiili Jimmy Savilea ei tämän elinikänään tuomittu, mutta hänen kuoltuaan lähes kaikki hänelle myönetyt on peruttu yms. Jopa hänen hautakivensä. Jos tiedät kenestä puhun olet samaa mieltä että canceloiti oli se paras ratksisu

    VastaaPoista

Lähetä kommentti