Elizabeth Strout - Olive Kitteridge

 

Olive Kitteridge on eläköitynyt opettaja, joka paheksuu muutoksia kotikaupungissaan Mainen Crosbyssa. Tarkkanäköisesti hän punnitsee maailmanmenoa ja köykäiseksi sen toteaa. Mutta oman elämänsä suhteen Olive on sokea, kyvytön tunnistamaan lähipiirissään tapahtuvia muutoksia. Entinen oppilas, oma lapsi tai aviomies – kukaan heistä ei tunnu tavoittavan Oliven katsetta. Mutta pikkuhiljaa, aivan kuin varkain, alkaa tapahtua muutos. Pala palalta, tarina tarinalta, hahmottuu kuva Olive Kitteridgestä, joka vihdoin katsoo itseään peiliin. Ja se, jos mikä, tekee kipeää.

Olive oli kyllä melkoinen pakkaus, hieman hapan, mutta kuitenkin pehmeä sisältä. Hänellä todella tuntui olevan mielipide vähän kaikkeen, hän suhtautuu kitsaasti kaikkiin muutoksiin rakkaassa kotikaupungissaan Crosbyssa. Hän seuraa muiden elämää, eikä sanojaan säästele, mutta peiliin katsominen ja oman toiminnan tai elämän kohtaaminen on Olivelle täysin vierasta. Hankalaa se on meille kaikille toisinaan, mutta Olive on siihen lähes kykenemätön. Olive toi mieleeni Sirkan, joka onkin varmasti suomalainen vastine Olivelle, mutta myös kaikkien tunteman Mielensäpahoittajan. Olive on sellainen, jota ehkä kukkahattutätiksi tituleerattaisiin, mutta Olive on myös paljon muuta.

Tiesin jo ensi metreiltä lähtien, että tässä kirjassa on sitä jotain. Kaikessa yksinkertaisuudessaan kirja vain lumosi minut. En malttanut laskea kirjaa käsistä, sen kerronta vain kietoi minut pauloihinsa ja sukelsin Crosbyn kaupungin asukkaiden arjen keskelle. En yhtään ihmettele, että tästä kirjasta on pidetty niin kovasti. Strout on lahjakas tarinankertoja. 

Tämä romaani rakentuu niin, että Olivesta saadaan mahdollisimman moniulotteinen ja värikäs kuva. Hän perheineen ei ole jokaisessa luvussa pääosassa, vaan kertojina toimii välillä kaupungin muut asukkaat, joiden elämissä tai puheissa Kitteridget tai itse Olive vilahtavat vain sivuosassa. Kitteridget on perhe, joka toi jostain syystä mieleeni Pokka pitää -sarjan Hyasintin ja hänen miehensä. Henry ja Olive ovat hieman samantyyppinen aviopari, paitsi että Olive on vielä kulmikkaampi ja pistävämpi kuin Hyacinth. Mutta Oliven ja Henryn välinen dynamiikka toi paikkapaikoin mieleeni tuon sarjasta tutun avioparin. Henryn hyväsydämisyys, kiltteys ja mukautuvuus korostivat Oliven vastakkaisia luonteenpiireteitä. Rakenteeltaan kirja toi taas mieleen novellikokoelman, jossa punaisena lankana keskellä kulkee Olive ja hänen perheensä. Oikea termi kirjalle lienee kuitenkin episodiromaani. Kirjan kantaviksi teemoiksi nousevat yhteisöllisyys sekä perhesuhteet.

Kirjan hienovireinen tunnelma on mykistävä, kuinka pinnan alla kuohuu ja tapahtuu aivan yhtä paljon kuin Olivenkin sitkeän kuoren alla. Tarina on hyvin arkinen, tälläisiä Oliven tyyppisiä tyyppejä on varmasti maailma pullollaan, mutta Storut on onnistunut kirjoittamaan tästä tarinasta kerrassaan mieleenpainuvan. Hetken verran olin osa Crosbyn kaupunkia, elin ja hengitin sen asukkaiden tahtiin. Minä inhosin ja rakastin Olivea samaan aikaan. 

En ole ainoa, jonka Olive Kitteridge on onnistunut hurmaamaan. Minulla kesti aika tovi tarttua tähän kirjaan. Varasin sen heti tuoreeltaan. Melko nopeasti se minulle saapuikin, mutta en päässyt noutamaan kirjaa, kun sairastuin viime keväänä kovaan flunssaan. Varasin kirjan uudestaan, sain sen melko nopeaa, uusin ja uusin, kunnes kyllästyin alati kasvavaan kirjastopinoon. Joulun alla palautin kaikki kirjat kirjastoon. Eräänä päivänä näin kuitenkin tämän kirjan palautushyllyssä ja päätin, että nyt minä tuon kirjan selätän. No ehdin uusia lainani kolme kertaa ennenkuin inspiraatio iski. Tällä kertaa hyvää kannatti odottaa. 

Stroutin kirjoittama jatko-osa Olive, taas ilmestyi maaliskuussa. Miten ihanaa, ettei minun tarvinut vielä heittää hyvästejä tuolle ihastuttavalle/vihastuttavalle naiselle. Laitoinkin kirjan heti varaukseen kirjastosta. Tovin saan sitä odotella, mutta jos akuutti ikävä iskee, niin Olivesta löytyy myös samanniminen tv-sarja.

Annan kirjalle 5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:

Kustantamo: Tammi

Ilmestynyt suomeksi: 2020

Alkuteos: Olive Kitteridge (2008)

Sivuja: 380

Suomentanut: Kristiina Rikman

Mistä minulle: Kirjastosta