Kevyttä kesälukemista

 

Karisto, 2017

Burnoutista toipuva Venla haluaa aloittaa puhtaalta pöydältä. Takana on ura kiinteistönvälittäjänä ja hankala avioero juristimiehestä. Venla päättää jättää cityelämän ja ostaa pikkukaupungista itselleen ja lapsilleen vanhan kansakoulun. Talon myötä Venla hankkii kokonaan uuden elämäntavan majoituspalveluineen, pop up -kahviloineen ja blogeineen. Majatalo Villa Venlaan hakeutuu värikästä väkeä. On niin aamiaispöydästä eväitä tekevää tuote-esittelijää kuin perinteistä reppureissaajaakin.
Ja yhtenä päivänä taloon astuu kitaroineen rastatukkainen trubaduuri Juuso, taiteilijanimeltään Jörn. Pienen fiksauksen sijaan Venlan tunteet joutuvat totaalimyllerrykseen.

Kuuntelin juuri tämän Villa Venla -sarjan aloitusosan äänikirjana ja oli kyllä piristävää kuunneltavaa. Tämän kirjan hyväntuulisuus oli tarttuvaa, vaikka siinä käsiteltiin raskaitakin aiheita. Vaara on kuitenkin lähestynyt niitä kepeällä otteella - samalla tyylillä kuin Venla, joka haluaa pitää bloginsa hyvänmielen alustana majatalohankkeelleen. Venla on juuri eronnut puolisostaan, ostanut vanhan koulun, jota hän kunnostaa yksin majataloksi ja tavoittelee omaa unelmaansa, vaikka kaikki eivät aina kovin kannustavasti siihen suhtaudu. Unelmansa takia Venla on muuttanut toiselle paikkakunnalle ja jättänyt työnsä kiinteistövälittäjänä. Kasvatettavana Venlalla on kaksi lasta, teini-ikäinen tyttö, joka kapinoi kaikkia muutoksia vastaan sekä 9-vuotias, poika, joka tuntuu sopeutuvan yllättävän hyvin. Hankala ex-puoliso hönkii niskaan, eikä Venlakaan miessotukuilta välty.

Hieman ennalta-arvattava, mutta viihdyttävä ja hymyn huulille nostattava kirja. Täydellistä seuraa rentoon kesäpäivään, kun kaipaa helppoa ja kevyttä luettavaa romanttisella vivahteella. 


Clare Pooley: Totuushaaste

WSOY, 2021


79-vuotias taiteilija Julian kirjoittaa kipeästä yksinäisyydestään vihkoon, jonka nimeää Totuushaasteeksi ja jättää sen sitten Monican kahvilaan. Monica kirjaa siihen omat kaipuunsa.
Ja niin Totuushaaste etenee ja täyttyy aidoista tarinoista. Pian etenee myös hyvien tekojen ketju, kun vihko vie yhteen kuusi toisilleen vierasta ihmistä ja tuo mukanaan yllättävää ystävyyttä, jopa rakkautta.

*pyydetty arvostelukappale

Clare Pooleyn Totuushaastessa kahvilan pöydälle jätetty vihko kerää yhteen toinen toistaan erilaisempia ihmisiä. Ja näiden ihmisten välille syntyy tiivis ystävyys, jota varjostaa kuitenkin vihko, johon jokainen heistä on kirjoittanut totuuden itsestään. 

Pidin erityisesti kirjan rakenteesta, jossa vihkon eteneminen ihmiseltä toiselle marssittaa näyttämölle yhä uusia henkilöhahmoja, joista jokainen on ihastuttavan persoonallinen. Varsinkin haasteen alullepanija Julian oli mukavan värikäs ja säröinen persoona, mutta myös perheenäiti Alice sai sympatiani heräämään. Somen luomat harhakuvat ja äitiydenhaasteet ovat tuttuja itsellenikin. Kirjan keskiössä on kuitenkin Monica, joka toi mieleeni vahvasti Frendien samaa nimeä kantavan kontrollifriikin. Näissä kahdessa Monicassa oli nimen lisäksi yllättävän paljon samaa.

Totuushaaste on kesälukemista parhaimmillaan. Kevyesti ja kitkattomasti etenevä tarina, jossa on komea australialainen puutarhuri sekä yllättäviä juonenkäänteitä. Tämä tarina lämmitti sydäntä. Se oli kuin lämmin kuppi kaakaota sielulle. Kaipasin jotain kevyempää luettavaa auringonpalvontahetkiin ja juuri sellaista tämä teos minulle tarjosi. Kirjaa suositellaan lukijoille, jotka pitivät Eleanorille kuuluu ihan hyvää teoksesta ja voin kyllä suositella aivan samaa. Totuushaasteessa on havaittavissa samanlaista tunnelmaa ja se astelee samaa polkua Eleanorin kanssa avaten sivuillaan elämän kipukohtia viihdyttävällä tavalla.

Paula Noronen: Tarja Kulho - Lomille lompsis

Tammi, 2021

Mitä olisi kesä ilman mökkiä ja mökki ilman paarmoja, ulkohuussin tyhjentämistä, kylään tuppaavia sukulaisia ja grilliin väsähtäneitä makkaroita?

Kun Korson Räkkärimarketissa kassanhoitajana työskentelevä Tarja Kulho lähtee kesänviettoon, on jalassa loma-crocsit ja kohteena oman konsernin mökkikylä. Kukapa ei haluaisi viettää kesälomaansa rakkaiden kollegojen seurassa?

Siispä: lomille lompsis.

Räkkärimarketin kassa on palannut, tällä kertaa kesälomatunnelmissa. Radiomafiasta tuttu Tarja Kulho oli minulle aivan uusi tuttavuus, kun kuuntelin Norosen ensimmäisen kirjan Tarjasta viime vuonna. Hauska tyyppi, ajattelin, joten olihan tämä toinenkin osa kuunneltava, kun aihekin sopi niin mahtavasti näin kesän keskellä. 

Ihanan helppoa kuunneltavaa, joka sai ajottain naurahtelemaan ääneen. Ei mitään syvällistä kaunokirjallista tarinointia, päinvastoin, mutta kyllä Tarja sai hymyn huulille nousemaan. Eli jos kaipaa kesällä nopeaa välipalakirjaa tai helppoa kuunneltavaa riippukeinuun, lenkille tai puutarhahommiin kannattaa tutustua Tarja Kulhoon. 

Elizabet Acevedo: Maata jalkojen alle

Karisto, 2021

Camino Rios asuu Dominikaanisessa tasavallassa ja haaveilee lääketieteen opinnoista New Yorkissa. Newyorkilainen Yahaira Rios puolestaan ei ole puhunut isälleen sitten edelliskesän, jolloin hän sai tietää tämän toisesta vaimosta.

Camino ja Yahaira saavat kuulla olevansa sisaruksia, kun heidän isänsä menehtyy lento-onnettomuudessa. Juuri kun he luulevat menettäneensä kaiken isästään, he löytävät toisensa. Isän kuolema paljastaa kipeät totuudet sekä rakkauden, jonka hän jakoi meren kaksin puolin.

Elizabeth Acevedon vastikään ilmestynyt nuorille aikuisille suunnattu Maata jalkojen alle on säeromaani. Joten vaikka kirja on aiheensa puolesta rankka käsitellessään surua sekä monimutkaisia perhesuhteita että lähtökohtien epäreiluutta, on se muotonsa puolesta varsin helppoa ja kevyttä luettavaa. Ja se juuri onkin minusta säeromaanien hienous, ne ovat helppoja ja hetken verran voi kuvitella olevansa pikalukija,  kun sivut kääntyvät vinhaa vauhtia tekstin vähyyden vuoksi. Mutta säeromaanit osoittavat myös sen, ettei aina tarvitse paljon sanoja, runsasta kuvailuja sekä metritolkulla dialogia, että saa kirjoitettua hienon, vaikuttavan ja eheän tarinan. Mieleni kyllä täytti sujuvasti kaikki aukkokohdat.

Surun käsitteleminen sekä isän menetys osuivat teemoina todella lähelle itseäni, mutta pidin mielenkiintoisena myös vastakkainasettelua siskosten välillä, kun toinen on varttunut Dominikaanisessa tasavallassa ja toinen Yhdysvalloissa. Lähtökohdat elämälle ovat olleet täysin erilaiset. Toinen on kasvanut tätinsä hoivissa nähden isäänsä vain kesäisin  ja toinen on kasvanut ydinperheessä menettäen isänsä aina kesäksi. Isä on elänyt kaksoiselämää, kunnes hänen kuolemansa viimein vetää totuuden esiin piilostaan. Rankoista teemoista huolimatta kirja on toiveikas, eikä vajoa synkkyyteen.

Jos kaipaa nopeaa, mutta ajatuksia herättävää kesälukemista suosittelen tutustumaan tähän tai Acevedon aiemmin julkaistuun Runoilija X teokseen. 

Jenny Colgan: Auringonsäteitä ja vuoroveden vaiheita

Gummerus, 2021


Kesä on saapunut Cornwalliin, ja Polly Waterford ei voisi olla onnellisempi. Polly on rakastunut Mount Polbearnen idylliseen saaristolaiskylään, uuteen kotiinsa majakassa, leipomon pyörittämiseen sekä mehiläishoitajapoikaystäväänsä Huckleen.

Lempeiden kesätuulien mukana kantautuu kuitenkin myös huolia. Hiljattain leskeksi jäänyt Selina toivoo, että muutto Mount Polbearneen auttaisi surussa, mutta Pollylla on salaisuus, joka voi tuhota hänen uuden ystävänsä hauraan toipumisprosessin. Huckle löytää edestään vanhat velvollisuudet, ja Pollyn on vaikea kestää miehen koko ajan pidempiä poissaoloja. Polly siivilöi jauhoja, vaivaa taikinaa ja leipoo leipää, mutta mikään ei voi tyynnyttää myrskyä, jonka hän tietää olevan tulossa.

*pyydetty arvostelukappale

Mount Polbearnen saari on paikka, jossa viihdyn. Polly Waterfordista kertovassa sarjassa on tultu toiseen osaan. Saarelle haavojaan nuolemaan tullut Polly on löytänyt rakkauden, komean miehen rinnalleen ja asuu onnellisesti uudessa kodissaan majakassa. Hän on sujahtanut osaksi sisäänpäin lämpenevää kyläyhteisöä ja pyörittää hyvin menestyvää leipomoa. Edellisen osan lukeneet tietävät, että jos Polly jotain osaa niin leipoa! Voi kuinka kirjaa lukiessa nousi niin monesti vesikielelle, että ihan itketti. 

Tämä Colganin toinen sarja on ollut ihastuttava. Sellainen lämmin ja hyvälle mielelle saava, vaikkei tässä osassa kaikki mene aivan kuin vettä vain. Leipomoa uhkaa omistajan kuolema ja uuden omistajan uudistus ideat. Huckle palaa töihin Amerikkaan ja erossa olo riipii Pollya. Leskeksi jäänyt Selina palaa hauraassa tilassa takaisin saarelle ja Polly pelkää, että hänen salaisuutensa paljastuu naiselle. Ja sitten on vielä Niilo. Iki-ihana ja hurmaava Niilo. Tuo lunni, jonka ei pitäisi olla lemmikki lainkaan, mutta jonka Polly puoliksi vahingossa kesytti edellisessä kirjassa ja nyt tuo uskollinen lintu seuraa häntä joka paikkaan. Koska pidän niin paljon tästä sarjasta uskaltauduin ostamaan Colganin toisen suomennetun, Cornwalliin sijoittuvan sarjan eka kirjan Suomalaisen pokkarialesta. Ainakin minun korviini on kantautunut huhuja, että tuo sarja olisi vielä parempi kuin tämä.

Colgan tuntuu kirjoittavan juuri sopivaa kirjallisuutta kesällä nautittavaksi, vaikka toki kirjat voi nauttia mihin vuodenaikaan tahansa. Mutta kyllä kirjojen jo herkullisen väriset kannetkin henkii kesäistä tunnelmaa. Itse luin suurimman osan kirjasta fiilistellen sen tunnelmaa, samalla kun loikoilin itse piknikillä merenrannalla merituulen leyhytellessä iholla ja auringon lämmittäessä suloisesti. Joten paluu Pollyn pariin Polnbeariin sopi tuohon kesäpäivän tunnelmaan paremmin kuin hyvin. Nopeaa ja helposti luettavaa tekstiä. Kevyttä aiheeltaan, muttei liian höttöistä, vaan mukana on ihan realistisia arkisiakin teemoja, joiden parissa ihmiset tällä maapallolla kamppailevat ainakin joskus elämänsä aikana. Viihtyisä miljöö ja kiinnostavia henkilöhahmoja sekä tietysti Niilo. Romanttiikkaa on juuri sopivasti. Enemmän kuvaisin kirjaa elämänmakuiseksi (sekä vähän leivän) hyvänmielen kirjaksi. Ja hei plussana, lopusta löytyy aivan mielettömän herkullisen kuuloisia reseptejä!


Kommentit

  1. Kiitos näistä suosituksista. Kaikki ovat sellaisia, joita en ole lukenut. Erityisesti tuo Colganin kirja kiinnostaa. Sopivat varmasti hyvin laiturilukemiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä, kaikki sopii hyvin laiturilla nautittavaksi. ☺️

      Poista
  2. Johonkin näistä voisi tarttua. Olen huono lukemaan kevyempää kirjallisuutta, aina on jotain raskaampaa meneillään. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus on ihan kiva rentouttaa mieltä kevyempien kirjojen parissa. 😁

      Poista

Lähetä kommentti