Mietityttääkö ilmastonmuutos?

Minulla ainakin on mietityttänyt todella paljon viime aikoina! Lisääntyneet sään ääri-ilmiöt, tiedemiesten yksimielisyys ilmaston lämpenemisestä sekä IPCC:n huolestuttava ilmastoraportti ovat saaneet minut entistä enemmän huolestumaan siitä millaisen maailman jätämme tuleville sukupolville? Elävätkö omat lapseni ja lapsenlapseni maailmassa, jossa ruuasta on pulaa, kesät ovat paahtavan kuumia, vielä kuumempia kuin mitä mennyt kesä on antanut meidän kokea. Maailmassa missä palavat metsät ovat arkipäivää, meri on saastunut, eikä sinne voi pulahtaa helteen keskellä mukavasti vilvoittelemaan. Saavatko he nauttia enää luonnon monimuotoisuudesta tai nähdä elävää norsua savannilla tai vaikka Saimaan norppaa? Onko meret kalastettu tyhjiksi, ovat kauniit rannikkokaupungit veden alla? Onko elämä yhä suuremmalle osalle ihmisistä kärsimystä tulevina vuosina ja vuosikymmeninä? Onko edessä odottomattoman epävakaat ajat? Heräsin myös ajatukseen, että minä ihmisenä olen osa luontoa. Millä oikeudella minä riistän omalla etuoikeutetulla elämäntyylillä kodin luonnoneläimiltä välillisesti tai turvatun tulevaisuuden tulevilta sukupolvilta?

Lopulta tulin sen asian eteen, että haluan lisää tietoa. Netti on  pullollaan niin puolesta kuin vastaan tietoa. On hyvä kuitenkin muistaa, että ilmastonmuutosta vastaan kampanjoineet ovat fossiilisten polttoaineyritysten lobbaamia, toimintaperiaatteena sama kuin aikoinaan tupakkateollisuudessa. (Ja tämä tieto löytyy mm. kohta mainitsemistani kirjoista.) Ja tämä on saanut aikaan yhden kieltäjienaallon myös yksilötasolla, jotka perustelevat omia tieteenvastaisia näkemyksiä sillä, että ainahan ilmasto on vaihdellut. Ja tämä on yksi syy, että nyt ollaan pakollisten muutosten kanssa jo liian myöhässä. Lämpenemistä voidaan vielä hidastaa, mutta se vaatii sen, että varsinkin me etuoikeutetut länsimaiset ihmiset muutamme kulutustottumuksiamme ja sen, että yritykset ja valtiot alkavat puhaltamaan yhteen hiileen asian tiimoilta. Jos jotain opin niin sen, että aikaa ei enää ole. Muutos tuntuu varmasti monesta pelottavalta, mutta pelottavammalta kuulostaa tulevaisuus seuraavan sadankin vuoden aikana, jos emme oikeasti tee mitään. Ja muutokset ovat kalliita, kyllä, ne vaativat investointeja, kyllä, mutta kalliimmaksi tulee kaikki se, mitä alati lämpenevä ilmasto tuo tullessaan. Nyt ilmasto lämpenee niin nopeaa, että kaikki ihmisen elämälle tarpeellinen luonnonbiodiversiteetti ei ehdi sopeutua. Maapallo kyllä selviää, mutta miten me ihmiset ja eläimet, jotka olemme riippuvaisia tietynlaisista elinolosuhteista maapalolla?

Näistä teoksista sain itse valtavasti hyväksi havaitsemaani tietoa, kun päätin viimein uskaltaa kohdata totuuden. Sillä kyllä, minäkin kuuluin ennen niihin, jotka mieluiten kielsivät asian ja tarttuivat kaikkiin totuutta vastustaviin lausahduksiin, mielipiteisiin ja "tutkimuksiin", jotta minun ei tarvisi kohdata totuutta tai muuttaa mitään omassa elämässäni - "aina on ollut kylmiä ja lämpimiä kausia", "ei Suomen tekemisillä tai suomalaisten tekemisillä ole mitään väliä" "niin, mutta entä Kiina" "ihmisten määrä on se suurin ongelma". Näitä fraaseja toistelin minäkin. Kunnes tajusin olevani väärässä, äärimmäisen itsekäs ja typerä, koska minun kieltämiseni ei muuta mitään. Vaikka loppujen lopuksi, kun tein ne helpoimmat muutokset omassa elämässä, en tunne kyllä luopuneeni mistään, vaikka juuri sitä eniten pelkäsin. Jos oma hiilijalanjälki mietityttää tai ei edes tiedä millaisen jäljen oma elämäntapai jättää, niin Sitra tarjoaa hyvän suuntaa-antavan testin aiheesta.

David Attenborough: Yksi elämä, yksi planeetta

WSOY, 2020


Yksi elämä, yksi planeetta on aikamme tunnetuimman luonnontieteilijän Sir David Attenborough’n näkemys viisaamman tulevaisuuden turvaamiseksi, yhdessä luonnon kanssa.

Brittiläinen David Attenborough tunnetaan upeista luontodokumenteistaan, kuten Elävä maa ja Sininen planeetta. Nyt, 94-vuotiaana, hän summaa kirjassaan, millaisen muutoksen ihminen on hänen elinaikanaan luonnolle aiheuttanut. Mikäli jatkamme samalla saastuttamisen ja metsänhakkuiden tiellä, omalle lajillemme käy huonosti, Attenborough varoittaa. Voimme kuitenkin pelastaa luonnon monimuotoisuuden ja turvata oman lajimme tulevaisuuden, jos ryhdymme nyt toimeen. Emme tarvitse ihmeteknologioita, vaan poliittista tahtoa, kansainvälistä yhteistyötä ja uudenlaisia kulutustottumuksia. ”Olemme tulleet näin pitkälle, koska olemme planeettamme historian älykkäimmät oliot. Selvitäksemme eteenpäin tarvitsemme kuitenkin enemmän kuin älyä. Tarvitsemme viisautta”, Attenborough sanoo.

Tämä on tärkeä kirja, jonka jatkeeksi kannattaa katso teoksen sisarpariksi tarkoitettu dokumentti samasta aiheesta. Kirja menee aiheessa kuitenkin paljon dokumenttia syvemmälle. Tässä on se perusteos, joka jokaisen ihmisen kannattaisi ihan yleistiedon takia lukea tai kuunnella äänikirjana kuten minä. Kirjan jälkeen ymmärtää hyvin missä mennään maailmantilan kanssa, mitä voimme odotaa tulevaisuudelta, jos emme tee mitään. Muutoksen vastaanhangoittelusta ei hyödy kukaan muu kuin öljy-yhtiöt. Tämä kirja onnistuu todella avaamaan silmät sille, mitä meidän kotiplaneetallamme tapahtuu, mutta se antaa myös ne helpot peruseväät sille, mitä me voimme tehdä lämpenemisen hillitsemiseksi. Jokainen meistä tietää ne: suosi kasvipohjaista ruokaa, vähennä lihaa sekä eläinperäisiä tuotteita ja vaihda uusituvaan energiaan. Kaikkia muutoksia emme voi tehdä itse, mutta tottumusten ja trendien muuttuminen jo vaikuttaa paljon. Attenborough kertoo mielenkiintoisia esimerkkejä valtioista, joissa toimitaan toisin ja miten se on vaikuttanut myönteisesti sen asukkaisiin, mutta myös luontoon. Vaihtoehtoja on olemassa.

Vaikka kirja luo lohduttoman kuvan tulevaisuudesta, niin se luo myös toivoa tulevaisuutta kohtaan. Ihmiset innovoivat koko ajan ja keksivät vaihtoehtoisia tapoja. Mutta myös yhä useampi ihminen, siirtyy kohti elämää, joka on kestävämpää planeettamme kannaltaa. 

Petteri Taalas: Ilmastonmuutos ilmatieteilijän silmin



Kokenut ilmatieteilijä kertoo ilmastokysymyksen faktat ja asettaa asiat ja ongelmien ratkaisukeinot mittasuhteisiin.

Ilmastonmuutos on aikamme polttavin ongelma, johon ratkaisuja janoavat niin kansalaiset, yritykset kuin investoijatkin. Ilmastonmuutoksen torjunnalla on kiire, mutta torjuntakeinot on valittava harkiten. Tikun nokassa ollut lentoliikenne tuottaa 2 % maailman hiilidioksidipäästöistä.

Maailman hiilidioksidipäästöistä 90 % tulee kivihiilen, öljyn ja maakaasun käytöstä. Jos ydinkysymykseen eli fossiilisen energian käyttöön ei puututa, tulokset jäävät näpertelyksi. Hyvä uutinen on, että sekä tekniset että taloudelliset keinot Pariisin ilmastosopimuksen rajoissa pysymiseen ovat olemassa.

Tässä teoksessa Taalas pohjustaa omaa taustaansa ja työuraansa hyvinkin perusteellisesti ennen kuin päästään itse asiaan. Mutta kirja sisältää hyvää tietoa ilmastonmuutoksesta ja siitä, mitä ilmakehässämme tapahtuu. Tätä kaikkea katsotaan tieteellisesti ilmastotieteilijän silmin. Taalaksella pääpaino on fossiilisissa polttoaineissa ja nimenomaan niiden käytön lopettamisen merkityksessä hiilidioksidi päästöillemme. Hän sivuaa myös kasvisruokavalion hyötyjä ja tärekyttä, mutta ikäänkuin ohimennen. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että kun maapallo ympärillämme on kirjaimellisesti tulessa on jokaisella ilmastoteolla väliä. Kaikkiea ei voi jättää valtion ja suuryritysten harteille, vaikka he toki  tärkeitä ovat suunannäyttäjinä ja suurien päästöjen hillitsemisessä. Varsinkin valtioiden rooli on tärkeä, mutta myös yksilöiden teoilla on merkitystä, vaikkei koko syytä voi yksilöiden harteille vierittää.

Ennen kaikkea kiinnostava tietokirja tieteellisestä näkökulmasta ja siitä mitä siellä ilmakehässä oikein tapahtuukaan ja mitä kaikkea se voi mahdollisesti saada aikaan. Kaikkia seurauksia eivät edes tiedemiehet kykene vielä ennustamaan. Jos sitä tieteellistä tietoa kaipaa ilmastonmuutoksen olemassa olon tueksi, niin tässä yksi sellainen teos.

Risto Isomäki: Ruoka, ilmasto ja terveys


Into, 2021


Ihmisen ruokavaliossa on tapahtumassa järisyttävä muutos: yhä useampi on siirtymässä kasvispainotteiseen ruokavalioon. Lihan ja eläinperäisten tuotteiden kulutusta vähennetään ja merkittävä osa ihmisistä on jättänyt lihan ruokavaliostaan pois jo kokonaan. Ruoasta puhutaan enemmän kuin koskaan aikaisemmin ja ihmiset ovat entistä kiinnostuneempia erilaisten kulttuurien keittiöistä ja niiden yhdistelemisestä.

Virallisen arvion mukaan liha ja muut eläinperäiset tuotteet vapauttavat ilmakehään noin 20 prosenttia kaikista ihmisen tuottamista kasvihuonekaasujen päästöistä. Todellinen luku on kuitenkin huomattavasti suurempi, sillä energiateollisuuden ja vähittäiskaupan aiheuttamia päästöjä ei ole prosenttiosuudessa huomioitu.

Eläinperäisten tuotteiden kulutuksen pienentyessä maataloustoiminnalta vapautuvia alueita voitaisiin käyttää puiden, biopolttoaineiden tai hiilinieluihin säilöttävän biomassan tuottamiseen. Suosimalla puissa kasvaneita hedelmiä, pähkinöitä, kasviöljyjä, jauhoja ja sokereita voimme muuttaa omaa ruokavaliotamme huomattavasti ilmastoystävällisemmäksi.

Satojentuhansien uusien tutkimuksien perusteella ruokavalio vaikuttaa myös omaan terveyteemme ja eliniän odotteeseemme selvästi enemmän kuin mikään muu asia. Näennäisesti keskenään ristiriitaisten tutkimustulosten suuri määrä on kuitenkin tehnyt ruoan terveysvaikutuksista vaikeasti ymmärrettäviä. Risto Isomäen kirja käy tiiviisti ja yleistajuisesti läpi, miten voimme vähentää päästöjämme tavoin, jotka samalla pitävät meidät terveempinä ja pidentävät elämäämme.

Kuuntelin tämänkin teoksen äänikirjana ja täytyy sanoa, että äärettömän mielenkiintoinen ja kattava tietopaketti aiheesta. Kirja kertoi yllättäviäkin faktoja kasvisruokavaliosta, ruokateollisuudesta ja ilmastosta. Nämä kaikki kolme osa-aluetta, kun tuppaavat kulkemaan melkolailla käsi kädessä keskenään.

Lihatalous tuottaa valtavat määrät hiilidoksidi päästöjä. Suurin osa maapallon viljelykäyttöön otetusta maasta kasvattaa rehua karjalle, josta saadaan kuluttajille lihaa, maitotuotteita sekä muita eläinperäisiä elintarvikkeita. Jos eläinperäistentuotteiden kulutuksesta siirryttäisiin kohti kasvipohjaista ja kasvipohjaisia tuotteita suosivaa ruokavaliota pystyttäisiin vapautuvaa maa-alaa käyttää kasvisten, hedelmien, viljan, pähkinöiden, palkokasvien, juuresten yms. viljelyyn, jolloin samalta maa-alalta saataisiin kilomääräisesti enemmän ruuaksi kelpaavia tuotteita kuluttajille. Osilla pelloista voisi Isomäen mukaan kasvattaa biopolttoaineiden ja hiilinieuluihin säilöttävän biomassan tuottamiseen. Osat pelloista voitaisiin muuttaa takaisin luonnontilaan ja antaa maaperän toipua. 

Lukuisilla tieteellisillä tutkimuksilla on pystytty myös todentamaan, että nykyihmisten valtavalla eläinperäisten tuotteiden käytöllö on yhteys todella moniin sairauksiin, kohonneisiin syöpälukemiin ja muihin ongelmiin. Kasvisruokailijat ja vegaanit elävät usein pidempään ja ovat terveempiä, mikä ei sinänsä ollut minulle uutta tietoa. Olen tiennyt esimerkiksi naudanlihan yhteydestä suoliston tulehdustilaan ja eläinperäistentuotteiden yhteydestä kohonneisiin maha- ja paksusuolensyövän lukemiin. Mutta paljon Isomäki esittelee myös uutta tutkimustietoa ja tieteellisiä faktoja, jotka todella saivat ajattelemaan asioita ihan uudelta näkökannalta.

Kirja on todella tuhti paketti, joka käsittelee asiaa monesta eri näkökulmasta ja antaa paljon vastauksia kysymyksiin ruokateollisuudesta suhteessa ilmastonmuutokseen sekä kasvipohjaisen ruokavalion hyödyistä. Koska sehän nyt on vain kiistatonta faktaa, että länsimaissa syödään lihaa ihan liian paljon - me emme ole lihansyöjiä, jos olisimme kykenisimme itse juoksemaan saalimme kiinni ja raatelemaan sen ihan ilman mitään apuvälineitä, kuten Isomäkikin teoksessaan huomauttaa. Vaikka elimistömme kykenee sulattamaan sen lihan, mitä syömme, se ei silti ole meidän elimistölle terveellistä niin suurina määrinä, mitä nykyihminen vuodenkin aikana sisäänsä ahtaa. Ja sen osoittaa jo lisääntyneet elintasosairaudet, suolisto-ongelmat, kohonneet syöpälukemat ja muut oheisilmiöt. Ja lihansyönnin sekä eläinperäisten tuotteiden kulutuksen valtavan kysynnän nousu on nostanut myös karjaeläinten määrää ja niiden määrässä piilee monia ongelmia. Koko maapallolla elävistä nisäkkäistä yli 90% on ihmisen kasvattamia. 



Muita mainitsemisen arvoisia teoksia on toki Silja Annilan, Sanna Pekosen ja Kaisa Uusitalon Tekoja Nyt! Maailmanpelastajan käsikirja, joka tarjoaa ensiapua akuuttiin maailmantuskaan. Ilmastoasioiden ja kestävän elämäntavan ohella teos käsittelee mm. ihmisoikeuksia, eläintenoikeuksia, rasismia, feminismiä, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä yms. Mihinkään aiheeseen teos ei pureudu kovin syvällisesti, vaan antaa napakoita tietoiskuja aiheista ja tarjoaa infoa, missä aiheeseen voi perehtyä enemmän. Kirja tarjoaa myös selkeitä ohjeita, miten ihminen voi omilla teoillaan  vaikuttaa ja tehdä jotain asioiden ja paremman huomisen eteen. Esimerkit ovat konkreettisia ja jokainen voi niitä halutessaan omassa arjessaan toteuttaa. Kirja on suunnattu nuorille, mutta tarjosi myös hyvää ensiapua aikuisellekkin. Kirjaa varten on myös haastateltu paljon eri aloilla toimivia ihmisiä ja löytyypä sieltä myös tuttujakin nimiä, mikä nostaa varmasti sanoman painoarvoa kohderyhmän silmissä.



Kommentit

Lähetä kommentti